Marrasmasut

alkaa jo olemaan aika tukalaa, töissä käydään
edelleen ja jalat on aika kovilla, samoin univaikeudet tuottaa ongelmia (3-vuorotyö).
painoa tullut n. 8kg ja vatsa aika valtavan kokoinen.
synnytystä mietin sitten enemmän kun pääsen
synnytystapa-arviointiin/pelkopolille, ehkä
päädytään keisarileikkaukseen kuten edelliselläkin kerralla, jos tähän päädytään
tuskin kovin jännitän, mutta jos ei, niin
kyllä taas pistää miettimään että miten käy
tällä kertaa...

Eli hyvin menee... Kesän olin kesätöissä hoitoalalla eikä ollut ongelmia sen suhteen. Nyt pidän viel pari viikkoo lomaa ennen opiskelun jatkamista kun ajattelin voinnin mukaan jatkaa lähemmäs laskettua aikaa. La 1.11. Kerkeis ehkä yhden harjoittelun viel suorittamaan. Isukilla on sopivasti pari viikkoo vuosilomia vielä pitämättä nii sanoi ottavasa ne lapsen syntymisen jälkeen ni saadaan tutustuu yhdessä uuteen tulokkaaseen!!

Ainoo mikä ärsyttää niin kauhee närästys välillä, ihan vedet silmistä vuotaa. Rennietä saa kulettaa aina mukana. :)

Painoa mulle on tullut tähän mennessä rv32 n.10kg. ja sf mitta 25.

Synnytystä en viel oo sen kummemmin miettiny... :) Kunhan perhevalmennus alkaa ni sit. Ensimmäistä odotetaan.

Masussa käy sellanen pauke että tuntuu että kantapää tulee läpi. heh! Tietoo ei oo, onko tulossa tyttö vai poika kun ultrassa on ollut aina jalat edessä.. Masu kasvaa hassusti nyt myös leveyttä.

Alkais olla vauvaa varten kaikki valmista... Kun jaksais pari kuukautta vielä oottaa ni sit ois nyytti kainalossa...

Hyvää odotusta kaikille.....

Mulla oli rv 26 mitta 29cm, ja vointi on mitä mahtavin:) Huomena on ultraääni ja sukupuolta kysytään. Toka tulossa. Potkut tuntuu tosi mahtavilta. Synnytystä en niin ole miettinyt..

vointi ihan ok tällä hetkellä jos ei oteta jatkuvaa issias kipua laskuun. Supistelut tuntuu helpottaneen kun kotona olen sairaslomalla saanut pötkötellä. Vauva potkii tosi lujaa ja tuntuu olevan vikkelä ja sukkela. :) ensimmäistä odotellaan kovasti 19.11. syntyväksi, vaikka haluaisi jo ottaa sen pienen tuhisevan nyytin syliin jo vaikka heti.

painoa tälle mammalle on tullut n.7 kg ja tyttömasu vain kasvaa. Sf oli viimeksi 25 cm.

Synnytystä mietin ohimennen silloin tällöin mutta enpä suuremmin siitä ole vielä stressannut.
Unia nähnyt kaksi kertaa ja toinen oli synnäriltä mutta vauva jo sntynyt ja makoili mahan päällä.

On tää niin uutta ja ihanaa aikaa, että... hyviä vointeja kaikille!

Hyvin menee täällä, la 22.11., töissä olen hoitoalalla, ihan ok jaksanut tähän asti, kaikkea en enää pysty tekemään siellä mutta kun on hyvät työkaverit niin saan tehdä kevyemmät hommat. Jalkeilla ollaan koko ajan töissä ja fyys. rankkaa työtä kuitenkin.. :) Mulla vointi ollut ihan hyvä, ei ihmeempiä kipuja tms. painoa on nyt tullut ehkä n. 7 kg, supistelee välillä kun nopeasti kävelen tai nousen ylös sohvalta jne aamulla... mutta oon oppinut tunnistamaan ne (harj.sup.) niin en huolestu. Odotan jop kovasti että pääsen jäämään ä-lomalle, ei enää edes kuukautta töitä jäljellä. Vauvin sf-mitta oli viikolla 26 26cm, saas nähdä onko kuinka paljon kasvanut seuraavaan käyntiin mennessä. Vauvan liikkeet on ihania, ja voimakkaita, mua aina naurattaa kun se pylsyää siellä, ja ei tiedä onko nouseva kohouma pää vai pylly :D
Onnellistya odotusta kaikille muillekin marrasmammoille, muistetaan levätä ja pitää itsestämme huolta! :)

VALITUSVIRTENI!!

Voi kun pääsis jo synnärille! Vähintään viisi viikkoa vielä täytyy jaksaa, ettei vauvat joudu keskoshoitoon. LA vasta 1.11.2006, mutta suurella todennäkösyydellä ne tulee aiemmin maailmaan.

Olo on yhtä tuskaa. Jos istuu niin sattuu, jos makaa niin närästää. Liikuntaa ei saa harrastaa, eikä tosin pystyisikään. Mitään ei saa kantaa, autolla ei saa matkustaa pitkää matkaa... Siispä vain oleilen kotona. Saikulla ollut töistä kesäkuun alusta lähtien (ennen aikaiset supistukset). Nyt vielä on vaarana, että synnytys käynnistyy hetkenä minä hyvänsä, koska kohtu on jo suurempi kuin yhdestä laitokselle lähtiessä. Viikkoja vasta 31 0.

Väsyttää koko ajan, hemoglobiini ei suostu nousemaan ylös päin vaikka on rautaa ja vitamiineja syöty. Suonenvedot ja levottomat jalat tullut tutuksi, eikä magnesium tuo vaivaan helpotusta. Liitokset on niin kipeet, että kyyneleet silmissä saa kylkeänsä sängyssä kääntää.

Uni on hyvin pinnallista ja katkonaista. Parina viime yönä kuitenkin nähnyt jopa unia! Toisessa synnytin apinan poikasia ja toisessa olin tansseissa Urpo Martikaisen kanssa, joka kovin mietti, millä mun oloa sais helpotetuksi. ;D

Että näin ihana odotusaika täällä!

...Kaikki olisi jo valmiina, kunpa viisi viikkoa kuluisi nopeasti...

Viikkoja takana 29 6 ja la on 10.11. Mieheni hoilaa mulle jatkuvasti: "olen oomena, olen oomena, olen pyöreä oomena..." :) Painoa onkin tullut n. 9 kiloa ja kylkiluut ovat jo kipeät, potkut kun suuntautuvat ylöspäin, pää alaspäin siis ollaan. Terävät kantapäät tää taapero ainakin omistaa ja jalat tuntee jo hyvin vatsan läpi kevyesti painelemalla. Siellä se potkuttelee kylkiluihin ja palleaan, niin että töissäkin täytyy välillä pysähtyä henkeä ottamaan. Sf-mitta on 28 cm. Iltaisin taapero alkaa jumppaamaan kun menen nukkumaan ja venyttelee jalkojaan kohdunseinää vasten. Peppu tuntuu tuossa oikealla puolella kylkyiluiden alla ja maha onkin aivan toispuoleinen. Ruumiinrakenteeseeni nähden masu on iso. Välillä vaivaa iskias yms selkäkivut sekä ainainen närästys, mutta suonenvedot ovat onneksi lähes kokonaan loppuneet. Rautatabletteja syön, mutta muuten ei ole neuvolatädeillä ollut mitään huomautettavaa. Synnytys luultavasti pelottaa miestäni enemmän kuin minua, neuvolalääkäri kun sanoi, että niukin naukin voi kolmekiloinen tulla jos tätä "menoa" jatkuu. Mutta olenhan minä itsekkin pieni... :) Äitiyspakkauksen sain maanantaina ja joka ilta sitä on nyt tullut myllättyä. Äitiysloma alkaa 5.10. jolloin ajattelin alkaa rakentaa pesää kuntoon, pestä kaikki vaavinvaatteet ja laittaa kehdon valmiiksi, oikein innolla odotan sitä! :)