Älykkään naisen ihmissuhteet usein epäonnistuvat koska naisen puoliso ei ole usein yhtä älykäs.Älykkäitä ihmisiä ei istu joka puun oksalla.
Kauniin naisenkin ihmissuhteet onnistuvat jos nainen ei ole älykäs.
Joten luulisi että jos on älykäs että kaunis ja vielä uskollinen uskovainen olisi suoranainen lottovoitto saada sellainen nainen.Naisestapa se ei olekaan niin.
Tästä seuraa se että esimerkiksi suomen islamissa täytyisi löytää "huippu" älykäs ja monitahoisesti viisas mies joka ei vielä olisi mustasukkainen tai kulttuurimuslimi.Missä sellainen on huhuu..ei näy...!
Eli meneekö nainen hukkaan täällä tai islamissa.
Kauniin naisenkin ihmissuhteet onnistuvat jos nainen ei ole älykäs.
Joten luulisi että jos on älykäs että kaunis ja vielä uskollinen uskovainen olisi suoranainen lottovoitto saada sellainen nainen.Naisestapa se ei olekaan niin.
Tästä seuraa se että esimerkiksi suomen islamissa täytyisi löytää "huippu" älykäs ja monitahoisesti viisas mies joka ei vielä olisi mustasukkainen tai kulttuurimuslimi.Missä sellainen on huhuu..ei näy...!
Eli meneekö nainen hukkaan täällä tai islamissa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
on Suomessa vaikea löytää älykästä puolisoa? Sehän on kamalaa! Mistä tämä johtuu?
Onpas kiinnostava keskustelunaihe!
On jotain järjettömän suhteellista.
Matemaatikko, kersantti vai pappi?
Jos molemmat ovat sitoutuneita, sisäistävät uskon ja ovat yhtä älykkäitä uskonnon suhteen, ei pitäisi olla mitään ongelmaa.
Ongelmat syntyvät, kun toinen on "älykkämpi" uskonnossa ja toinen "ignorantti" muttei myöskään halua oppia.
on muutakin kuin kirjasta opittua siihen sisältyy myös henkistä ja emotionaalista älykkyyttä joskin myös sitä kirjaviisautta ja sitten kaiken tämän soveltamista kanssa käymiseen toisten kanssa.
Ehkä puhummekin kuitenkin sivistyksestä useilla elämän aloilla.
Minnille vastausta että kamalaa todellakin.Ja ei löydy oikein ja jos on ne on menneet jo naimisiin nuorikkoidensa kanssa.
Asia johtunee pitkälti suomen ulkomaalaispolitiikasta ja tänne tulleiden maahanmuuttajien taustoista ja tarkoitusperistä integroitua Suomen maahan.
Suomalaisista muslimimiehistä en tiedä koska tunnen vain yhden joka on ystäväni kanssa naimisissa.
Ulkomaalaisissa ja netti tuttavuuksissa on riskejä tietysti yhtälailla.Joskaan suomessakaan ei ihmisiä tunneta niin hyvin että voitaisiin varmistaa että mies on kunnollinen, avioliitto ja elämä yhdessä vasta kertoo sen.Ulkomailla ja netissä vielä vähemmän.
konsultui aina ensin Jumalaa, ennen kuin menee naimisiin.
sitoa kameliaan.Luota Allahiin mutta sido kamelisi.
Kertoo paljon.
tutkia miestä ennenkuin menee naimisiin, ettei tule mitään yllätyksiä. Esimerkiksi on hyvä idea tavata hankalissa olosuhteissa tyyliin "rämmitään Kauko-Aasian jokivarsitiellä eksyneenä vesisateessa kauheassa lomastressissä" ja "sori mutta käytin vahingossa visakorttiasi koko päivän Stokkalla", jos mies käyttäytyy silloinkin korrektisti, niin voi varmaan aika turvallisesti mennä naimisiin hänen kanssaan.
konsultoi kun on *jo* valintansa tehnyt.
Miten sen valinnan tekee, pitää järkeä olla päässä. Ja tämä on sama kaikilla ihmisillä, uskonnosta riippumatta.
Et taida olla muslimi? Meikäläisillä ei oikein ole mahdollista mennä matkalle miehen kanssa, ellei hän ole jo aviomiehesi. Ja muutenkin tuo koko seurustelujuttu on aika kivikautista verrattuna suomalaiseen 'meille-vai-teille' sosiaalikäyttäytymiseen.
Mies ei nimittäin oikein saisi olla kahden suljetussa tilassa naisen kanssa. Eikä koskea häneen, ollenkaan (ei edes kätellä). Juttelun pitää olla mahdollisimman asiallista ja molempien lähtökohtana pitää olla avioliitto. Me ei uskota tapailuihin ilman että sen takana olisi halu avioutua.
Mutta olet oikeassa, pitää tutkia perinpohjaisesti millainen mies on kyseessä. Jos hän aidosti rakastaa Jumalaa ja profeetta Muhammedia (sas) ja yrittää elää niin kuin profeettamme (sas), on sitoutunut pitämään huolta, niin hän on oiva aviomiesehdokas.
Myös naisissa kannattaa katsoa kuinka hyvä sydän heillä on ja kuinka uskovaisia he ovat.
siinä mitä esittävät.Itse voit olla ikhlaas ja toinen kiero kuin korkkiruuvi!
ken vierellesi jää"
mutta sinnepäin.
Pähkäilin tuossa viikon loppuna mieheni kanssa (syntyperäinen muslimi) elämän kulkua, kun valtaosa hänen kulttuurissaan avioituu ilman minkäänlaista todellista tutustumista.
Ainakin Ylä-Egyptissä (ties missä kaikkialla muualla) eronneen naisen on suorastaan mahdottomuus päästä uudelleen naimisiin eli toisin sanoen edes pois vanhempiensa helmoista.
Esimerkkinä: 19 vuotias tyttö esitellään perjantaina perheensä kera tulevan miehen perheelle. Istutaan koko suvut tunti tolkulla kyllä samassa tilassa, mutta minkäänlaista kahden keskeistä juttutuokiota ei edes ole. Sunnuntaina tanssitaan häät. Kuukauden päästä tyttö on raskaana. Kahden viikon päästä esimmäisen kriisin sattuessa ei päästä yhteisymmärrykseen. Tulee avioero. Tyttö muuttaa takaisin vanhempiesa luo.
Lopputulos: Tyttö ei koskaan enää aviodu, koska yhteisön silmissä hänellä ei ole enää ihmisarvoa.
Todennäköisesti eroon johtanut erimielisyys on ollut täysin yhdentekevä. Tyttö vanhenee ja toteaa "aikuisena" eroon johtaneen tilanteen täysin turhaksi. Mutta vahinko on jo tapahtunut, mikään ei muuta tapahtunutta ja lopputulos on jäädä vanhaksipiiaksi ja niellä koko yhteisön halveksunta. Verraten siihen, että jos meidät suomalaiset samalla tavalla tuomittaisiin loppuelämäksemme nuoruuden toilailuista.
On aika järkkyä, kun ajattelee miten pienellä se loppuelämä voi muuttua aikas merkityksettömäksi, kun ei ole mahdollisuutta edes pintapuolisesti tutustua tulevaan/mahdolliseen kumppaniin.
Toki, en minäkään ollut mieheni kanssa kahden suljetussa tilassa ennen aviotumista, mutta meillä oli sentään mahdollisuus tutustua toisiimme ja me valitsimme toisemme ilman ennakko-odotuksia lähipiireiltämme.
Totta.
Mutta rukoillaan Allahilta, ettei sellaisia eksy tiellemme!
Kyllä minä ainakin jaksan uskoa, että ihminen saa lopulta sellaisen ihmisen kuin ansaitsee.
Kuulostaa erikoiselta.
Intiassahan järjestetyt avioliitothan on yli tuhatvuotinen perinne. Ja hyvin niillä näyttää menevän (ainakin paremmin kuin länsimaissa).
19-vuotias ei mielestäni ole liian nuori naimisiin. Täytyy muistaa, että 19-vuotias arabimaailmassa vastaa vanhempaa Suomessa. Heille opetetaan jo pienestä lähtien kotityöt, kokkaaminen ja aviomiehestä huolehtimisen "jalo taito". Arvot ovat siellä muutenkin erilaiset, kun täällä kotiäitejä ivataan ja (jostain kumman syystä) kadehtitaan, on siellä päin äitiys kaunein ja tärkein asia naisen elämässä. Perhe on elämän päämäärä, kasvattaa hyviä muslimeita ja olla noin muutenkin hyvä vaimo.
Ehkä miehet ajattelevat (kuten Suomessakin muutama vuosikymmen sitten) että eronnut nainen on huono vaimo (ja näin ollen huono ihminen), eikä sellaista haluta (luonnollisesti - jos miehellä on varaa valita toinen, nuori, naimaton nainen).
Aivan rehellisesti? Mielestäni kolme päivää ei riitä toisen ihmisen tutustumiseen. Islam on täydellinen, mutta ihmiset eivät. Ei voi olettaa, että koska se on määrätty, että kaikki ihmiset olisivat niin puhtaita kuin koraani vaatii. Kaikki tekevät virheitä, mutta jotkut ovat suorastaan pahoja.
Sanoisinpa, että on parasta lähteä liikkeelle ihan rauhassa, ilman mitään hoppua, koska avioliitto on sen verran vakava asia. Parempi katsoa kuin katua.
parhaaksi näkee, mutta minä en kovin pienen ja etäisen tutustumisen pohjalta lähtisi avioliittoon.
Sanoit ettei voi olla tapailua ilman avioliittohalua. Ihmettelen vaan sitä, mistä halu avioliittoon jonkun kanssa voi tulla ennen tapailua. Sehän tulee nimenomaan tapailun seurauksena, jos tulee. Vai kuinka?
Siis ei edes tutustuta toiseen ollenkaan, ellei olla valmiita avioliittoon. Suomessahan seurustelu aloitetaan niinkin nuorena kuin 12-vuotiaana.
Koko tapailu on siis periaatteessa avioliittokeskustelu, jossa toiseen tutustutaan ja katsotaan halutaanko menna naimisiin sen ihmisen kanssa. Jos kaikki palat loksahtavat paikalleen --> avioliitto, jos ei... tapailu lopetetaan.