Periaatteessa on aika hassua, että kun siis tärkein asia on uskoa synnit anteeksi, niin siihen rinnalle on aseteltu erilaisia tapasäännöksiä, jotka pitää myös noudattaa, jotta olisit uskovainen. Näin ollen syntien anteeksiuskominen ei siis kai ihan riitä, ainakaan vl-opissa, kun pitää olla liuta muita tapajuttuja oikealla tolalla, jotta voitaisiin pitää uskovaisena.
Mihin tämä perustuu?
Vastaus usko ilman tekoja on kuollut ei päde joka jutussa. Esim. se ei päde ulkonaisissa jutuissa, kuten siinä, että onko meikkiä tai korvakorut. Tai seuraako silloin tällöin jotain asiaohjelmaa tai muuta telkkarista. J. Raattamaa ei halunnut että ulkonaiset asiat, kuten vaatteet pitäisi olla kaikilla tietynlaiset, jotta olisivat uskovaisia. Esikoislestadiolaisten, ym eriseuralaissuuntien kannattajat sitä vastoin suosivat tiukkaa ulkonaista asketismia, ei Raattamaa.
Tottakai uskovaisen pitää olla nöyrä ja ystävällinen, kateus on pahasta ja muu pahansuopuus. Se on sitä että usko ilman tekoja on kuollut eli ei voi elää pahaa elämää, niin että vahingoittaa tahallaan muita ja itseäänkin. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, siinäpä tehtävää kerrakseen kullekin. Eikä sovi juopotella saati harrastaa rietasta elämää, tehdä miten sattuu. No yleensä uskovainen ihmine, Pyhän Hengen vaikuttamana ei sellaista teekään.
Uskovainen on armon alla, ei lain alla.
Mutta meikki ja korvakorut eivät siis automaattisesti voi olla viemässä ihmistä helvettiin, jos hän syntinsä anteeksi uskoo. Tämä tällainen tietynlainen tekojenvanhurskaus, että olet uskovainen vasta kun sinulla on se ja se asia kuten kuuluukin, ovat aika erikoisia, ei se ole ainakaan sydämen uskoa, uskoa syntien anteeksiantoon vaan se on enemmänkin siis tekojenvanhurskautta, lakihenkeä.
Kyllähän sen moni myöntää, että tärkeintä on se syntien anteeksiuskominen eikä se, että et saa uskoa syntejäsi anteeksi ennen kuin sinulla on tuo ja yuo juttu, kuten nyt ollaan joskus 70-luvulla määrätty, että pitää olla.
Ainahan niitä joitain ohjeita varmaan annetaan parannuksen tehneille, sanotaan, että siitä ja siitä pitää luopua, jotta on uskovainen. Sekin vaihtelee, että mitä ohjeita, kas kun seurakunta on laaja..aina on joukossa eriseura ja lakihenki, aina ei parannuksen tehnyt voi olla varma, että onko tuo oikeaa. Mutta kyllä sen ajan myötä oppii tuntemaan, että mikä puhe on sydämen uskovaisen puhetta ja mikä lakihenkisen opastusta, missä laki kalskahtaa korvaan niin, että siinä ei armoa juuri ole.
Mihin tämä perustuu?
Vastaus usko ilman tekoja on kuollut ei päde joka jutussa. Esim. se ei päde ulkonaisissa jutuissa, kuten siinä, että onko meikkiä tai korvakorut. Tai seuraako silloin tällöin jotain asiaohjelmaa tai muuta telkkarista. J. Raattamaa ei halunnut että ulkonaiset asiat, kuten vaatteet pitäisi olla kaikilla tietynlaiset, jotta olisivat uskovaisia. Esikoislestadiolaisten, ym eriseuralaissuuntien kannattajat sitä vastoin suosivat tiukkaa ulkonaista asketismia, ei Raattamaa.
Tottakai uskovaisen pitää olla nöyrä ja ystävällinen, kateus on pahasta ja muu pahansuopuus. Se on sitä että usko ilman tekoja on kuollut eli ei voi elää pahaa elämää, niin että vahingoittaa tahallaan muita ja itseäänkin. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, siinäpä tehtävää kerrakseen kullekin. Eikä sovi juopotella saati harrastaa rietasta elämää, tehdä miten sattuu. No yleensä uskovainen ihmine, Pyhän Hengen vaikuttamana ei sellaista teekään.
Uskovainen on armon alla, ei lain alla.
Mutta meikki ja korvakorut eivät siis automaattisesti voi olla viemässä ihmistä helvettiin, jos hän syntinsä anteeksi uskoo. Tämä tällainen tietynlainen tekojenvanhurskaus, että olet uskovainen vasta kun sinulla on se ja se asia kuten kuuluukin, ovat aika erikoisia, ei se ole ainakaan sydämen uskoa, uskoa syntien anteeksiantoon vaan se on enemmänkin siis tekojenvanhurskautta, lakihenkeä.
Kyllähän sen moni myöntää, että tärkeintä on se syntien anteeksiuskominen eikä se, että et saa uskoa syntejäsi anteeksi ennen kuin sinulla on tuo ja yuo juttu, kuten nyt ollaan joskus 70-luvulla määrätty, että pitää olla.
Ainahan niitä joitain ohjeita varmaan annetaan parannuksen tehneille, sanotaan, että siitä ja siitä pitää luopua, jotta on uskovainen. Sekin vaihtelee, että mitä ohjeita, kas kun seurakunta on laaja..aina on joukossa eriseura ja lakihenki, aina ei parannuksen tehnyt voi olla varma, että onko tuo oikeaa. Mutta kyllä sen ajan myötä oppii tuntemaan, että mikä puhe on sydämen uskovaisen puhetta ja mikä lakihenkisen opastusta, missä laki kalskahtaa korvaan niin, että siinä ei armoa juuri ole.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jumala on sinut jo valinnut, koska h a l u a t kysyä ja uskoa. Jumala johdattaa sinua jatkossakin oman suunnitelmansa mukaan. Eikö olekin hienoa!
Pohdiskelusi oli mukavaa luettavaa:) Siunausta elämääsi.
Lisään vielä, että käsittääkseni eräänlainen lakihenkinen asia on, kun joku sanoo, että synti pitää mahdollisimman tarkkaan kertoa juurta jaksain kaikki siihen liittyvät asiat, jotta toinen voi se anteeksi antaa. Ensinnäkään esim.aikojen kuluttua, ihminen ei enää muista kaikkea tarkasti ja toisekseen tuollainen opetus ajaa hänet koko aika pelkäämään, että tunnustinko syntini sittenkään tarpeeksi hyvin. Ei sellainen voi olla oikein. Se on lakihenkeä ja toivottavasti sitä on aika vähän vl-uskossa.
Laki ajaa ihmisen pelkäämään ja tarkentelemaan ja pyytämään uudelleen ja uudelleen anteeksi samaa syntiä. Ei se ole oikein, sillä armostahan saa synnit anteeksi uskoa eikä siksi, että kiusaa itseään uudelleen ja uudelleen pohtimalla, onko se ja se synti anteeksi. Sielunvihollinen toki saattaa joskus kiusata että se ei ole anteeksi vielä, mutta kun jaksaa USKOA, ETTÄ SE ON ANTEEKSI ANNETTU, NIIN SE ON TÄRKEINTÄ!
pakanaksi ja publikaaniksi sekä erotettiin ry:stä
eli se ainakin on yksi uskovaismittari: onko sinulla vai eikö sinulla ole analogista tv vastaanotinta