- KUN KEINOT LOPPUU NIIN KONSTIT JÄÄ.
Tämä kauppaneuvos Kalle Kaiharin kirja sattui käteeni hyllyssäni.
Monista suuriinkin saavutuksiin yltäneistä ihmisistä huomaamme heidän joutuneen elämässää usein "puun ja kuoren väliin.
Millaisia muistoja teille tulee mieleen vaikeista tilanteista selviämisessä ?
Tämä kauppaneuvos Kalle Kaiharin kirja sattui käteeni hyllyssäni.
Monista suuriinkin saavutuksiin yltäneistä ihmisistä huomaamme heidän joutuneen elämässää usein "puun ja kuoren väliin.
Millaisia muistoja teille tulee mieleen vaikeista tilanteista selviämisessä ?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Missäs ne Trajan kaverit luuraavat?
Ei ole niin värikkäitä kuin Kalle Kaihari.
Ei ollut ministerin salkkua, mutta vaikuttaja
urheilussakin niinkuin liiketoiminnassa.
Mitenkähän suhtautuisivat Tiisanojiin ja Karalahtiin?
Urkki ja Kalle, meinaan.
siihen "puun ja kuoren väliin" joutumiseen voi päätyä ilman suuria saavutuksiakin. Niitä tulee ihmiselle eteen jos on tullakseen.
Itselläni on ollut yksi todella vaikea tilanne elämässä.
Kysyit mitä muistoja tulee mieleen..
Mietin asiaa, ja täytyy sanoa, ettei siitä tapahtumasta jolloin se oli akuutti, ole jäänyt mitään mieleen. Elin ilmeisesti jossain shokkitilassa pitkän aikaa.
Senjälkeen kun shokkivaihe meni ohi, ryhdistäydyin ja päätin selvitä tilanteesta. Se oli itse tehtävä, ilman kenenkään apua, eikä muiden apu siihen olis edes auttanut. Opin ajattelemaan, et tämähän on vain elämää ja vuoden päästä kaikki tulee olemaan taas paremmin.
Niin kävi ja ainakin toistaiseksi, ja onnekseni elämä hymyilee :=))
Minulla on paha tapa käydä kurkkaamassa profiilisivuilla. Kun olet hieman vierraampi kirjoittaja niin suuremmalla syyllä.
Avoimuutesi kertoa on miellyttävä piirre.
Luulen, että juuri Sinunlaisellasi on hyvät mahdollisuudet selvitä vaikeuksista.
Kun ihmisellä on ystävänä elämänkokemusta omaaviakin edes yksi niin se on jo paljon.
Itse olen kokenut myös monenlaista. Tämä on ollut eräänä merkittävänä syynä tämän nikkinikin käyttöön. Sitä on palstoilla tivattu, mutta meillä jokaisella on tässä vapaa valinta mitä kerromme, koska ja kenelle.
vai kävit profiilisivullani :=))
Sen sivun ovat muuten oikeasti tehneet osa huuhaa-palstan porukkaa. Annoin heille tehtäväksi tehdä luonnettani kuvaavan profiilin ja niin tekivät. Aika hyvän tekivätkin. Oikein riimityskin tuli, joten en ole sitä raskinut muuttelemaankaan mennä :=))
Eikö profiilisivu ole juuri sitä varten, että siellä käydään. Mikäs paha tapa se on? Itse käyn niillä useammankin kerran.
Muuten.. noista elämänkokemuksista, ja varsinkin vaikeista sellaisista ihminen oppii jotain.
Itselleni ainakin ollut positiivista koulutusta. Henkistä kypsymistä :=))
- Kylllähän minä noitten vihollisten kanssa pärjään, mutta varjele noilta ystäviltäni.
En muista kuka näin tuli lausuneeksi.
Leikimme aikoinaan paljonkin juuri tällä tavalla.
Eräässä keskustelussa muistaakseni chatissa joku kertoi tuosta treffipalvelusta. Hän lupasi tehdä vetävän ilmoituksen keskustelumme perusteella.
Hän teki tekstin, mutta en kyennyt sitä laittamaan - varsinkin ylisanojen käyttö on minulle hyvin vaikeaa. Profiilisivujakin pitäisi muuttaa vaikka tämän tästä, mutta en ole sitäkään saanut aikaiseksi.
- Luen tekstin ja katselen kuvia. Myös nuoo viimeiset kymmenen keskustelupuheenvuoroa antaa usein mielenkiintoista tietoa.
Rekatun kohdalla saa kätevästi myö hänen kaikki viestinsä esiin vanhimmasta alkaen.
Mielenkiintoista tutustua "yhteen typyyn".
kysynkin, miksi et esim. äskeisessä ja sitä edellisessä rekkautunut? En voi tietää siis oletko aloitteen tekijä.
Noo.. eipähän kukaan pääse ainakaan profiilisivulta lukemaan viimeisiäsi.
Ihan hyvä että profiilissa näkyy vain ne 10 viimeistä. Ei paljasta heti kaikkea itsestään :=))
Minäkin vaan tuollainen nappisilmäinen pallopää. Kelpaa käydä kuvaa katsomassa.
Viimeiseen vastaus: kuin myös
Kun tämä rekkautuminen tuli niin pyrin avaamaan keskustelut rekatulla nikilläni ja sitten seuraavat puheenvuorot lähinnä mukavuussyistä
tavallisena keskustelijana.
En pyri salaamaan kenestä kysymys.
Joskus toki on keskustelunkin kannalta hyvä, että keskustellaan asiasta eikä, kuka mitäkin sanoo.
Minua kiusaa kun näissä keskusteluissa syntyy "kuppikuntia" Tiedän eräitä, jotka pyrkivät vain häiritsemään muuten hyvää keskustelua.
Olisikin hyvä, että valitsemme sellaisia keskusteluja, jotka kiinnostavat ja joilla koemme itsaellämme olevan myös sanottavaa.
- Paljon on myös maan hiljaisia, jotka käyvät vain lukemassa. Muualla sitten jatkean keskustelua...
...Itse saan usein palautetta hyvinkin nopeasti - puhelin soi, meilejä tulee, mesesssä, skypessä ja chatissa saatetaan keskustella hyvinkin vilkkaasti.
minäkin väliin olen evk.
Olet oikeassa. Eihän sitä pidä katsoa nikkiä, jos aihe muuten kiinnostava.
Kuppikuntia on joka palstalla, eikä niistä varmaan eroon koskaan päästä, mikä kyllä harmi :=((
Ja häiriköitä riittää, kunhan vaan itse oppisin olemaan vastaamatta ilkeämielisiin kommentteihin.
Väliin se onnituu ja väliin ei.
Sinullahan vilkasta kun puhelimet ym. hälyttää.
Minulla niin hiljaista aina, et tää näppiksen äänikin joskus kuuluu liian isosti :=))))
Ei minun ystäväpiirini kovin laaja ole.
Kertomani ovat poikkeuksellisia, mutta kuitenkin.
Alkuun yllätyin kun yhteydenottoja tuli eri puolilta maailmaa. Kuvittelin tämän olevan vain muutamien jutustelua, joita muut eivät seuraa.
lkosuomalaisilla ei liene kovin paljon näitä kanavia ja kun nimi on "Suomi24.fi" niin se tulee hyvin esiin.
Seuraan tv:sta Israelin - Hizbollahin selkkausohjelmaa ja samalla katselen näitä nettisivustoja - kirjoittelen, vastailen.
- Sota on minusta mieletöntä riippumatta "arvokkaista" ja oikeutetuista tavoitteista. Sota on helppo aloittaa, mjutta usein keinot loppuvat kun halutaan rauhaa....
...hiljaisuudessa suuret ajatukset kypsyvät
- otaksun ?
Toimeton voi olla,mutta ei neuvoton
ei tapa. Kun on oikein pahoista paikoista selvinnyt, ei jaksa/tarvitse murehtia pikkuasioita. Asiat on helpompi asettaa oikeisiin mittasuhteisiinsa.
Mieleeni tuli yhden vaarin sanonta: "Ennen koirilta kusi loppuu, kun meiltä konstit."
Sellasia muistoja, että pitää käydä ensin romahduksen rajamailla ja ikäänkuin taistella "henkensä edestä" selvitäkseen "hengissä elämästä", ja kaikki kestää aina kamalan kauan, paljon kauemmin kuin kirjoissa sanotaan. Ja se mitä toiset neuvovat ei tehoa. Itku ei helpota vaan vain pahentaa asioita. Loputon aika ja loputon kärsivällisyys ja vain eteenpäin pyrkiminen tuntuvat olevan ainoita oikeita keinoja (sen mustan huumorin lisäksi). Sitä, joskus ihmettelen, että onko muita tällaisia? En ole nimittäin tavannut. Minussa ei kuulema "varsinaisesti" ole kuitenkaan ns. mitään muuta vikaa kuin ääretön herkkyys, mitä en tällaiseksi olisi nuorena uskonut. Ihan heti päältäpäin sitä ei mielestäni uskoisi. Ehdoin tahdoin en kyllä enää hae elämääni vaikeuksiakaan. En ole kyllä samanlaistakaan vielä löytänyt, olisi kiva löytää... En varsinaisesti masennu mistään eikä itsetuntonikaan ihan huono ole. En ole edes arka.
Tuhansia selviytymiskeinoja kyllä tulee toisinaan mieleen ja (valitettavasti)niitä myös toteutan. Kovin värikkääksi se kyllä saa joskus elämän tuntumaan, vaikkei mistään ihmeellisestä sinänsä olisikaan kyse. Rehellisyys on tärkeää ja vääriä, toisia vahingoittavia konsteja pyrin välttämään.
Elämä on opettanut toimimaan niin. Ei joku minua viisaampi. Eli saatan olla täysin hakoteilläkin.
Mielikuvitukseni on välillä kyllä niin villi etten mielelläni näihin juttuihinkaan halua omaa nimeäni alle laittaa.