Oletko sinä tällaisessa tilanteessa: Tunnet itsesi fyysisesti epämiellyttäväksi, henkisesti täysin mitättömäksi, ja pelkäät jääväsi yksin?
Vastauksia tulemaan, Kyllä ja Ei. Molempia haluan kuulla.
[Minä itse olen juuri tuollaisessa tilanteessa]
Vastauksia tulemaan, Kyllä ja Ei. Molempia haluan kuulla.
[Minä itse olen juuri tuollaisessa tilanteessa]
Vastaukset 19
Vanhimmat
Fyysisesti pidän itteeni joskus miellyttävänä joskus epämiellyttävänä. Yritän olla häpeemättä mitään, tosin kylhän joku seikka joskus hävettää. Tosin rehellisesti sanottuna sitä hävettävää ei kyllä usein ole. Henkisesti taas olen kaikkea muuta kuin mitätön, mun lannistamiseen tarvitaan aika paljon. Kyllä kai sitä joskus pelkää jäävänsä yksin toisaalta taas ystäviä on sen verran että eiköhän täällä pärjäillä.
kyllä...
Mutta tiedän tuonlaisten tunteiden olevan osa ihmisen elämää, ja kuuluu "siihen ikään".
Älä huoli, pian tunnet itsesi täysin riittäväiseksi, malta vain odottaa. :)
Ei se ikä, vaan ne kokemukset
EI.
Ainoa vaan, että TIEDÄN jääväni yksin.
En tunne itseäni fyysisesti mitenkään epämiellyttäväksi enkä henkisesti mitättömäksi (parantamisen varaa tietysti molemmissa vois olla) mutta yksin pelkään jääväni. Kai siihen aihettakin on, kun ei niitä kavereita ole oikein ollut ainakaan 6-7 vuoteen ellei jotain paria ohimennyttä luokkakaveria (oli muutaman kuukauden välkillä kanssasi)lasketa. Siitäkin on jo jotain pari vuotta.
kyllä
en pelkää jääväni yksin kun olen jo.. ja vastaus on siis kyllä
Fyysisesti tunnen itseni hieman epämiellyttäväksi (lue: rumaksi), mutta henkisesti en niinkään... En osaa sanoa tuosta yksinjäämisestä, tietyissä asioissa sitä pelkään mutta tietyissä en.
no en oo.
En ole.
todellakin. ;( Ihan p**ka fiilis.. ;( Mikään ei onnistu ku vihaan itteeni. KAikki menee penkin alle!!Koko ajan tippalinssissä ku näkee joitain pareja ja ite oon yksin nyt ja varmaan aina. ;(
tolla asenteella epäilemätttä oot joudut oleen yksin kauuuuuuaaaan....
se elmä on ,tottumis kysymys sanoisin.
Tunnen itseni fyysisesti epämiellyttäväksi, en ole mikään kovinkaan komea...
Pelkään menettäväni tärkeitä ihmisiä. Lähes koko peruskoulun ajan olin koulukiusattu, jolla ei ollut muita kavereita kuin luokan "nörtit"... päivittäin sai kuulla haukkumista tai muuta ivaa...
Nyt vihdoin olen saanut hyviä kavereita, jotka ovat minulle todella tärkeitä. Pelkään, että he unohtavat minut, kun me kaikki muutaman vuoden päästä lähdemme omille teille...
Nauttikaa kaikista hetkista ystävien kanssa, ne ovat suuri ilo elämässä... ainakin vielä
ne sitten oikeita kavereita/ystäviä ole jos ne sut unohtaa heti kun eron hetki koittaa... ja etköhän uusiakin kavereita siinä tapauksessa onnistu löytämään. ei kannata vatvoa päässään moisia ajatuksia
nooh, tunnen itseni fyysisesti epämiellyttäväksi kyl ain välillä, riippuu pitkälti päivän mielentilasta. Henkisesti mitätön en enää koskaan suostu olemaan kerran siinä mielentilassa pari vuotta vietettyäni. Kun siitä yli pääsin elämästä on tullut elämisen arvoista. Yksin en voisi jäädä elleivät ystäväni yhtäkkiä kupsahtaisi.. mikä on suht epätodennäköistä.. miten edes olet päästänyt itsesi moiseen tilanteeseen? suosittelen kaivautumaan kuopasta ylös niin nopeasti kuin mahdollista, koska sinne uppoo koko ajan lisää..
Mä en näe ulkonäössäni paljoakaan hyvää, mussa ei oo mitään nättiä. Mulla ei oo koskaan ollu poikaystävää, koska kuka mun kans nyt haluis olla. Mä en edes osais kuvitella sellasta tilannetta, että MINÄ seurustelisin. Pelkkä ajatuskin kuulostaa naurettavalta. Ja pelkäänkö jääväni yksin; no todellakin pelkään. Ja itse asiassa se onki melko todennäköstä et niin tulee käymään.