Toista kertaa vihille

Heh, minä kanssa menossa ensi kesänä toista kertaa naimisiin ja olen kaasoni kanssa jo miettinyt miten pukeudun. Päätimme että otan kaksiosaisen puvun jossa korsetti mallinen yläosa sekä tylli hame molemmat beessin värisiä. Hiuksiin helmiä eikä tiaraa,en ole enää nuori morsian vaan vm-62
Sylin täydeltä teille onnea.

Kolmas kerta toden sanoo, niinhän sitä täytyy uskoa, että joka kerta olisi jotain oppinut.

Mutta pukeutumisesta:
-Ensimmäisellä kerralla isot häät ja pitkä valkoinen puku.
-Toisella kerralla pienet maistraattihäät ja beessi jakkupuku, hattu ja hansikkaat.
-Nyt kolmannella (ja viimeisellä) kerralla on taas isommat juhlat ja pukuna beessi pitkä silkkipuku ja tiara.

Valkoinen ei sovi minullekaan. Tiaraa aion käyttää tällä kerralla lähinnä erottuakseni morsiameksi, sillä tiedän, että vieraiden joukossa tulee olemaan muitakin pitkään pukuun pukeutuneita, eikä pukuni näytä morsiuspuvulta.

Jäin vielä miettimään tulevan miehesi halua valkoiseen pukuun. Onko tuleva avioliittonne hänelle ensimmäinen?

Silloin on ihan ymmärrettävää, että hän haluaa "perinteiset" häät kunnon morsiuspukuineen. Miehissä on yllättävän monia, joilla on haaveita tulevista häistään, se ei ole vain nuorten naisten etuoikeus.

Ehkä voisit siinä tilanteessa tulla vähän vastaan. Esim valitsemalla vaalean, mutta ei valkoisen puvun, joka kuitenkin olisi selvästi morsiuspukumainen, ja ilman huntua. Huntu on kyllä mielestäni vain nuorelle tytölle ja ensimmäisiin häihin sopiva asuste.

Ensimmäisellä kerralla minulla oli valkoinen housupuku (kovasti muotia silloin).
Toisella kertaa kaksiosainen. Alaosa pitkä, vaaleansininistä ohutta, laskeutuvaa/valuvaa villakangasta ja yläosa korsettimainen (kuitenkin pienet hihatkin), vanhan roosanvärinen silkkinen "luomus" Luomus siksi, että ompelijani suunnitteli sen aivan minua varten :)

Nyt kesällä poikamme vihittiin. Hänelle se oli ensimmäinen kerta, morsiamelle toinen.
Miniän puku oli mielettömän kaunis.
Lilaa silkkiä. Alaosa näytti tummemmalta, koska korsettimainen yläosa oli päällystetty hivenen vaaleamman sävyisellä pitsillä. Samasta pitsistä oli vyötäröltä lähtevä, irroitettava laahus.
Hiuksissa oli herttaköynnöstä :) (ohuen ohutta, liaanimaista köynnöstä, jossa sydämenmuotoiset pienen pienet lehdet)

Pojallamme oli samansävyinen lila liivi. Joten se yhteväisti heidän pukeutumisensa kivasti.

Kyllä, minulle tämä on toinen kerta, mutta miehelleni ensimmäinen. Toisekseen hän ei ole koskaan ajatellutkaan mitään muuta kuin valkoista hääpuvun väriksi. :)

Eilisen tiukahkoon sävyyn käydyn keskustelun jälkeen, sain vapaat kädet hankkia millaisen puvun haluan, kunhan se ei ole pinkki, eikä mikään kovin räikeä muutenkaan, etteivät appivanhemmatkin järkyty. Liila eli vaalea violetti olisi vielä hyväksyttyjen listalla. Pidän itse violetista kaikissa muodoissa, joten sellaista pukua alan katsella "sillä silmällä". :) Helmiä olen minäkin ajatellut hääkampaukseeni tulevan, mutta riippuu vähän siitäkin, millaisen vision hiusalalla oleva ystäväni sitten taikoo kampauksestani.

Hunnusta olen samaa mieltä, että se ei ole sovelias enää tässä vaiheessa. Tällä, eli viimeisellä kertaa toivottavasti, kampaus saa viedä huomion hunnun sijaan. Siksipä senkin kampauksen pitäisi olla "näyttävä". :)

Huh, kun nyt pukuongelma on noin suurinpiirtein selvä, seuraavaksi saakin siirtyä suunnittelemaan juhlien jatkopaikkaa ohjelmineen. Olemme kumpikin mieheni kanssa sitä mieltä, että morsiamenryöstöt yms. hömpät saisi jäädä välistä. :) Luin eilen että jatkot voisi olla grillibileet tms. Vietettäisiin rentoa ja rauhallista iltaa ystävien ja sukulaisten kanssa, ilman mitään juhlaohjelman paineita. Kuulostaa hyvältä, mutta ei kelpaa takuulla vanhemmille... :)

Hmph... toisekseen jotenkin harmittaa, että haluaa tehdä hääpäivästä- ja juhlasta itsensä ja kumppaninsa näköisen, niin sitten pitää ottaa huomioon jotakin sukulaisten mielipiteitä. Eikö häät ole nimenomaan morsiamen ja sulhasen oma päivä, jonka pitäisi olla sellainen minkälaisen me haluamme, eikä sellaista minkälaisen sukulaiset olettavat sen olevan. *huokaus*

Kiitos kuitenkin teille kaikille ihanille ihmisille neuvoistanne ja avustanne! Ja roppakaupalla onnea, onnea kaikille muillekin jotka ovat naimisiin menossa! :) Mieheni eilen kysyi minulta, että kuinka paljon minä häntä rakastan. Vastasin, että siinä vaiheessa kun rakkauden määrä on mittaamaton, arjessakin, ihmiset menevät naimisiin. :)

Teen kuten tahdon; päälle tulee perinteinen hääpuku, huntua en tosin halua. Jos haluaisin, niin saattaisin laittaa vaikka jotkut sanovat että tokalla kierroksella se ei ole suotavaa.