Musta tuntuu, että mä oon vaan niin totaalisen yksin etten jaksa enää. Käyn kyllä töissä, jossa tapaan paljon ihmisiä ja joiden kanssa tulee puhuttua, mutta vain lähinnä työasioihin liittyviä juttuja. Kun töistä pääsee kotiin ei minulla ole ketään kenen kanssa jutella. Olen yksin kaikki illat ja viikonloput ja se jos mikä masentaa. Ei ole ketään kenen kanssa puhua tai tehdä asioita. Mielessä käy usein itsemurha ja kuolema, ja haluaisin vain pois tästä kaikesta. Vain veljeni vuoksi en haluaisi sitä tehdä, koska tiedän hänen tarvitsevan tukeani ja hän surisi kuolemaani, enkä halua aiheuttaa hänelle enää ylimääräistä surua. Mutta muuten tunnen olevani sisältä turta ja tyhjä. Olisin valmis pois tästä kaikesta, koska ei ole ketään joka välittäisi tai haluaisi olla kanssani. Olen niin yksinäinen.
mä oon niin yksinäinen
en jaksa enää, n30
72058
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
suurinpiirtein miltä susta tuntuu. Suurinpiirtein, koska olemme eri-ikäiset ja eri ihmiset, mutta tuollaiset tunteet ovat tuttuja.
Itse löysin apua myöntämällä, että taidan olla masentunut. Seuraava askel olikin ottaa yhteyttä ammattiauttajaan. Julkiselta puolelta kesti vuoden verran. Olin jo niin epätoivoinen, että en kestänyt. Menin yksityisen lääkäriaseman nettisivuille, etsin sieltä psykoterapeutin ja varasin hänelle ajan. Ensimmäisellä kerran sanoin, etten tiedä tulinko edes oikeaan paikkaan mutta toivon, että jos tulin väärään, minut ohjataan oikeaan paikkaan. .Siitä asiat lähtivät rullaamaan.. ja nyt osaan jo hymyillä :)
Pyydän, jos et itsesi takia niin veljesi, ota yhteyttä julkisen palvelun mielenterveyspalveluihin tai yksityiselle, joka on kalliimpi mutta saatpahan ainakin tarvitsemaasi apua. Se, että lähtee hoitamaan itseään henkisesti, ei tarkoita että olisi nyt sitten lopullisesti hullu vain että pää ei enää vain kestä..
Jos haluat kirjoitella, niin laitatko s-postisi tänne.
Olen itse yhtä yksinäinen ja tunteet ovat samanlaiset. Minä olen vaan lisäksi työttömänä. Mielestäni toi neuvo hakee apua on hyvä. Itse en kykene itsemurhaan ja osaan sen verran "terepoida" itseäni, että pärjäilen jotenkin vaikka syvissä vesissä uinkin. Kirjoittelen vaikka tänne selkeyttääkseni ajatuksiani.
Kovien ja vahvojen palstoille(Sinkut) en viitsi mennä, ne jutut satuttaa liikaa, kun niitä lukee. Ei jaksa lukea, kun miehet ja naiset haukkuu toisiaan paskoiksi.
Miehenä en vaan ymmärrä, miten yksinäisiä naisia ylipäänsä voi olla olemassa? Se ei vaan mahdu minun päähän. Koko maa on täynnä ihan kunnollisia yksinäisiä miehiä, jotka eivät vaan naisille kelpaa. Yleensä naiset ystävystyy keskenäänkin paremmin kuin miehet. Ainakin itselläni on ollut vain kavereita, nyt ei niitäkään. Ja sen kerran kun nainen osoitti mielenkiintoa, sille kerrottiin valheita minusta ja se siitä.
Minä uskon, että löydät varmasti apua, ystäviä, lohdutusta ja rakkautta, jos vain olet valmis niitä etsimään. Miehen mielipide naisen yksinäisyydestä. Hiljaisella miehellä on vaikeutena on, että aina on kovemmin mouruavia kolleja, kun itse tyytyy vain kärsimään hiljaa.
Ymmärrän täysin Sinun tunteesi. Olen itsekin todella yksinäinen, vaikka olen parisuhteessa. Hulluinta on, että en tiedä olisinko enemmän yksinäinen yksin kuin tässä avioliitossa!
Uskon todella, että Sinun kannattaa elää tämä elämäsi Sinulle itsellesi vaikka yksinäisyydessä! Kaikkea hyvää Sinulle! Uskon , että on paljon himisiä, jotka sinusta välittävät ja joista sinä välität.
On se kumma kun kaikenlaiset pelimiehet ja vaimonhakkaajat ja vastaavat viedään käsistä alta aikayksikön, mutta kunnolliset, rehelliset ja kiltit miehet saavat jäädä aina yksin eikä heitä kukaan naispuolinen tunnu edes huomaavan.
Naiset mieluummin vaikka hirttävät itsensä kuin noteeraavat kilttiä ja ehkä hiukan hiljaista ja epäsiistiäkin miestä.
epäilet yksinäisyyden syyksi, niin sehän on tosi helppo korjata! Vaate-, shampoo- jne. -kauppaan vaan! Tsemppiä!
Lievä epäsiisteys on vain yksi vähäpätöinen tekijä lukuisten muiden syiden joukossa, eikä sen korjaaminen vielä paljon auta. Lisäksi pitäisi treenata small talk -taitoja, hankkia ajokortti ja auto, ehkä lopettaa tupakointi, ryhtyä käymään punttisalilla yms. Mikään helppo homma ei ole korjata noita kaikkia, ja yksinäisyyden ja masennuksen takia ei jaksa tehdä mitään, edes noita ulkonäkö- ja puhtausasioita joka päivä ja jatkuvasti kunnossa.
että yksinäisyys saa vajoamaan niin syvälle, että kaikki alkaa tuntua turhalta. Onneksi sinulla veljesi. Itselläni poikani pitävät minut kiinni elämässä ja usein tuntuu, että vasten tahtoani. Kaikki olisi niin paljon helpompaa jos voisi vaan kuolla pois. Loppuisi itkien valvotut yöt.
Sinulla on siis työ kavereita joiden kanssa juttelu on kevyttä ja arkipäiväistä ja puuttuu ystävä jonka kanssa voisi jutella henkilökohtaisiakin juttuja ja jonka kanssa voisi tehdä asioita yhdessä. Tuo kuulostaa niin tutulta:) Itse olen ollut vuosia yksin ja olisin valmis luovuttamaan, mutta siltikin sanoisin, että se ei ole hyvä ratkaisu jos on yksikin ihminen joka jäisi suremaan:( Voimia sinulle ja halaus:)