Istuin tietokoneen ääressä mutustaen suklaata.
Yritin nauttia suklaasta, mutta en täysin pystynyt sillä tiesin jo etukäteen mikä olisi edessä suklaan syönnin jälkeen...
Viimeinen suklaan pala...katsoin kaihoistasti sitä...nyt jo, äsken viisiminuuttia sitten oli vielä kokonainen levyllinen suklaata.
Suklaan sulettua suussani olin jo siniseksi laatoitetussa kylpyhuoneessamme sormet kurkussa.
Oksennus tuli vaivatta ja inhottavan makea suklaa ryöppysi vessanpönttöön.
Oksensin niin kauan, kuin alkoi tulemaan verensekaista vatsahappoa sitten nousin ylös ja pesin käteni ja kasvoni.
Hassua minun oli nälkä ja teki mieli mennä tekemään voileipä, mutta kun olin menossa jääkaapille kännykkäni soi ja vastasin siihen.
"Tuukko sä meille tai mennäänkö elokuviin?" Kysyi luokkakaverini Riina.
"En mä nyt ehdi, meille tule viaraita" Valehtelin.
"ai jaa no moikka" sanoi Riina ja sulki puhelimen.
Minusta tuntui pahalta valehdella, mutta nyt halusin olla yksin.
Menin tekemään kasan kinkku juusto voileipiä ja söin ne ja kävin oksentamassa.
Sitten veskistä tultuani suuntasin uudelleen jääkaapille ja otin sieltä kattilan missä oli eilistä makkarasoppaa ja lämmitin sen, söin ja kävin oksentamassa.
Olin aivan kuitti ja kurkkuni oli kipeä äitini tullessa töistä.
Äiti riisui ulkovaatteitaan eteisessä ja samalla katseli minua huolestuneen näköisenä.
"Oletko vilustunut?" Hän kysyi.
"Joo kai, kurkku on kipeä" Vastasin melkein rehellisesti.
Äiti tuli luokseni ja pyysi aukaisemaan suun.
"Kylläpä se onkin punaisen ja aran näköinen, menes sänkyyn niin tuon sulle, vaikka jotakin lämmintä juotavaa"
Tottelin äitiäni ja menin sänkyyn.
Parin tunnin kuluttua, kun äiti oli lähtenyt posliininmaalaus kerhoonsa, niin minä ryntäsin eteisen kaapille missä meillä säilytettiin vaakaa ja punnitsin itseni.
Vaaka näytti karun totuuden 51 kiloa!
"EIH!" vingahdin ja lyyhistyin eteisen lattialle, mutta kauan en siinä itseäni surkutellut, kun jo puin lenkkivaatteita päälle ja pian jo juoksinkin syysmyrskyssä.
Juoksin, vaikka satoi kaatamalla ja vaatteeni oli likomärät, juoksin vaikka olin jäätyä, juoksin, vaikka oli jo myöhä ja pimeää.
En tiennyt minne juoksin.Lopulta jalkani pettivät
ja lysähdin polvilleni.
Puuskutin jonkin aikaa sateen piiskatessa selkääni.
Sitten katsoin ympärilleni...en tiennyt missä olin. Katsoin kelloa se oli jo yksitoista olin juossut neljätuntia!
Itkin väsymyksestä ja vihasta itseäni kohtaan, kun joku tarttui olkapäähäni.
"Mitä sä täällä itket?" Kysyi iso noin kolmissakymmenissä oleva mies.
Hätkähdin ja kaaduin pyllylleni.
"Mä oon eksynyt" Sopersin peloissani.
"Onko sulla kännykkää?" Mies kysyi.
"Ei oo mukana." Vastasin.
"Tule mennään tuonne mun luokse, voit soittaa sieltä." Ehdotti mies ja vetäisi minut ylös kuralammikosta.
Seurasin miestä metsäpolkua pitkin erääseen parakin näköiseen asutukseen, mutta en voinut sanoa edes minkä värinen se oli, kun oli niin pimeää.
Mies aukaisi ovensa ja viittoi kädellään astumaan peremmälle.
Sisällä oli hyvin sekaista ja viina ja olut pulloja joka puolella sekä pornokuvia seinät täynnä. Pelästyin mielettömästi ja aijoin rynnätä ulos, mutta mies kaappasi minut syliin ja naurahti. "Minnekäs tytölle noin kiire tuli?"
Mies tönäisi minut nojatuoliin istumaan ja itse hän kävi hakemassa jääkaapista pari kaljaa ja ojensi toisen minulle.
"Lämmikkeeksi" Hymyili mies.
En ollut ikinä ennen maistanut kaljaa taikka saatika mitään muuta alkoholijuomaa, mutta nyt peloissani hörpin tuota pahan makuista litkua.
"Voinko soittaa?" Kysyin arasti.
Mies yskähti ja katsoi minua oudosti.
"Muistin just, että mulla meni kännykkä paskax...harmi"
Olin aivan paniikissa ja lähin ryntäämään ovea kohti, mutta taas mies oli nopeampi kuin minä ja heitti minut sängylleen.
"Sä oot kyl aika epäkohtelijas vieras!" Ärähti mies ja alkoi riisumaan vaatteitani. Huusin apua, mutta mies vain nauroi ja sai kiskottua kaikki vaatteni yltäni pois.
"Tietenkin sun märät vaatteet pitää pois ottaa ettet sairastu!"
Makasin täysin alastomana tuon miehen sängyssä selällani ja nyyhkytin.
"Paljon sulla on ikää?"
Mies kyseli samalla, kun hän kääri sätkää.
En vastannut vaan makasin aivan hiljaa.
"Veikkaan, että oot neljäntoista, osuinx oikeeseen?"
En vastannut.Mies ojensi minulle viltin ja kääriydyin siihen.
En tiädä mikä minuun meni, mutta otin vastaan miehen tarjoaman kaljan ja taas toisen ja kolmannen...
Tulin känniin ja mies alkoi tuntumaan mukavalta, hän jutteli lapsuudestaan ja elämästään.
Alkoholin rohkaisemana minäkin kerroin sitten hänelle elämästäni kuinka isäni oli lähtenyt vuosi sitten venäläis naisen matkaan ja kuinka me olimme äidin kanssa jääneet kaksin, kerroin jopa, bulimiasta ja pakkomielteestä lahiduttamiseen.
Mies kuunteli hiljaa ja kertomukseni lopussa hän virkkoi.
"Kuules pimu sä oot nätti tyttö ja siinä ei ole mitään järkeä, että sä rääkkäät itseäsi tuollatavoin, jos mä haluun, niin mä voisin tappaa sut eli mieti pimu, että haluatko hitaan kuoleman bulimialla vai että mä ampuisin sut niin kaikki olis hetkessä ohi?"
Olin hiljaa enkä vastannut.
Nukahdin ja aamulla heräsin, kun aurinko häikäisi silmiäni.
Mies nukkui sohvalla, mutta heräsi, kun kömmin ylös ja otin tuolin selkämysiltä jo kuivat vaatteeni ja puin päälleni.
"Mä vien sut pussipysäkille"
Sanoi mies ja me lähdimme kävelemään noin kilometrin päähän pussipysäkille ja mies antoi pussirahan ja minä nousin pussiin.
Pääsin kotiin ja äiti ei ollut edes huomannut poissa oloani oli varmaan luullut, että nukun flunssaani pois huoneessani.
Kävin suihkussa ja hiuksiani kuivatessa äitini tulee huoneestaan unenpöpperöisenä ja kysyy.
"Oletkos jo paremmassa kunnossa?"
"Olen" vastaan totuuden mukaisesti.
Oli viikonloppu ja soitin Riinalle ja sovimme, että menemme pitsalle ja elokuviin illalla ja tiedättekö mitä tuon seikkailun jälkeen en enään ikinä oksentanut.
MITÄ MIELTÄ TARINASTA?
Yritin nauttia suklaasta, mutta en täysin pystynyt sillä tiesin jo etukäteen mikä olisi edessä suklaan syönnin jälkeen...
Viimeinen suklaan pala...katsoin kaihoistasti sitä...nyt jo, äsken viisiminuuttia sitten oli vielä kokonainen levyllinen suklaata.
Suklaan sulettua suussani olin jo siniseksi laatoitetussa kylpyhuoneessamme sormet kurkussa.
Oksennus tuli vaivatta ja inhottavan makea suklaa ryöppysi vessanpönttöön.
Oksensin niin kauan, kuin alkoi tulemaan verensekaista vatsahappoa sitten nousin ylös ja pesin käteni ja kasvoni.
Hassua minun oli nälkä ja teki mieli mennä tekemään voileipä, mutta kun olin menossa jääkaapille kännykkäni soi ja vastasin siihen.
"Tuukko sä meille tai mennäänkö elokuviin?" Kysyi luokkakaverini Riina.
"En mä nyt ehdi, meille tule viaraita" Valehtelin.
"ai jaa no moikka" sanoi Riina ja sulki puhelimen.
Minusta tuntui pahalta valehdella, mutta nyt halusin olla yksin.
Menin tekemään kasan kinkku juusto voileipiä ja söin ne ja kävin oksentamassa.
Sitten veskistä tultuani suuntasin uudelleen jääkaapille ja otin sieltä kattilan missä oli eilistä makkarasoppaa ja lämmitin sen, söin ja kävin oksentamassa.
Olin aivan kuitti ja kurkkuni oli kipeä äitini tullessa töistä.
Äiti riisui ulkovaatteitaan eteisessä ja samalla katseli minua huolestuneen näköisenä.
"Oletko vilustunut?" Hän kysyi.
"Joo kai, kurkku on kipeä" Vastasin melkein rehellisesti.
Äiti tuli luokseni ja pyysi aukaisemaan suun.
"Kylläpä se onkin punaisen ja aran näköinen, menes sänkyyn niin tuon sulle, vaikka jotakin lämmintä juotavaa"
Tottelin äitiäni ja menin sänkyyn.
Parin tunnin kuluttua, kun äiti oli lähtenyt posliininmaalaus kerhoonsa, niin minä ryntäsin eteisen kaapille missä meillä säilytettiin vaakaa ja punnitsin itseni.
Vaaka näytti karun totuuden 51 kiloa!
"EIH!" vingahdin ja lyyhistyin eteisen lattialle, mutta kauan en siinä itseäni surkutellut, kun jo puin lenkkivaatteita päälle ja pian jo juoksinkin syysmyrskyssä.
Juoksin, vaikka satoi kaatamalla ja vaatteeni oli likomärät, juoksin vaikka olin jäätyä, juoksin, vaikka oli jo myöhä ja pimeää.
En tiennyt minne juoksin.Lopulta jalkani pettivät
ja lysähdin polvilleni.
Puuskutin jonkin aikaa sateen piiskatessa selkääni.
Sitten katsoin ympärilleni...en tiennyt missä olin. Katsoin kelloa se oli jo yksitoista olin juossut neljätuntia!
Itkin väsymyksestä ja vihasta itseäni kohtaan, kun joku tarttui olkapäähäni.
"Mitä sä täällä itket?" Kysyi iso noin kolmissakymmenissä oleva mies.
Hätkähdin ja kaaduin pyllylleni.
"Mä oon eksynyt" Sopersin peloissani.
"Onko sulla kännykkää?" Mies kysyi.
"Ei oo mukana." Vastasin.
"Tule mennään tuonne mun luokse, voit soittaa sieltä." Ehdotti mies ja vetäisi minut ylös kuralammikosta.
Seurasin miestä metsäpolkua pitkin erääseen parakin näköiseen asutukseen, mutta en voinut sanoa edes minkä värinen se oli, kun oli niin pimeää.
Mies aukaisi ovensa ja viittoi kädellään astumaan peremmälle.
Sisällä oli hyvin sekaista ja viina ja olut pulloja joka puolella sekä pornokuvia seinät täynnä. Pelästyin mielettömästi ja aijoin rynnätä ulos, mutta mies kaappasi minut syliin ja naurahti. "Minnekäs tytölle noin kiire tuli?"
Mies tönäisi minut nojatuoliin istumaan ja itse hän kävi hakemassa jääkaapista pari kaljaa ja ojensi toisen minulle.
"Lämmikkeeksi" Hymyili mies.
En ollut ikinä ennen maistanut kaljaa taikka saatika mitään muuta alkoholijuomaa, mutta nyt peloissani hörpin tuota pahan makuista litkua.
"Voinko soittaa?" Kysyin arasti.
Mies yskähti ja katsoi minua oudosti.
"Muistin just, että mulla meni kännykkä paskax...harmi"
Olin aivan paniikissa ja lähin ryntäämään ovea kohti, mutta taas mies oli nopeampi kuin minä ja heitti minut sängylleen.
"Sä oot kyl aika epäkohtelijas vieras!" Ärähti mies ja alkoi riisumaan vaatteitani. Huusin apua, mutta mies vain nauroi ja sai kiskottua kaikki vaatteni yltäni pois.
"Tietenkin sun märät vaatteet pitää pois ottaa ettet sairastu!"
Makasin täysin alastomana tuon miehen sängyssä selällani ja nyyhkytin.
"Paljon sulla on ikää?"
Mies kyseli samalla, kun hän kääri sätkää.
En vastannut vaan makasin aivan hiljaa.
"Veikkaan, että oot neljäntoista, osuinx oikeeseen?"
En vastannut.Mies ojensi minulle viltin ja kääriydyin siihen.
En tiädä mikä minuun meni, mutta otin vastaan miehen tarjoaman kaljan ja taas toisen ja kolmannen...
Tulin känniin ja mies alkoi tuntumaan mukavalta, hän jutteli lapsuudestaan ja elämästään.
Alkoholin rohkaisemana minäkin kerroin sitten hänelle elämästäni kuinka isäni oli lähtenyt vuosi sitten venäläis naisen matkaan ja kuinka me olimme äidin kanssa jääneet kaksin, kerroin jopa, bulimiasta ja pakkomielteestä lahiduttamiseen.
Mies kuunteli hiljaa ja kertomukseni lopussa hän virkkoi.
"Kuules pimu sä oot nätti tyttö ja siinä ei ole mitään järkeä, että sä rääkkäät itseäsi tuollatavoin, jos mä haluun, niin mä voisin tappaa sut eli mieti pimu, että haluatko hitaan kuoleman bulimialla vai että mä ampuisin sut niin kaikki olis hetkessä ohi?"
Olin hiljaa enkä vastannut.
Nukahdin ja aamulla heräsin, kun aurinko häikäisi silmiäni.
Mies nukkui sohvalla, mutta heräsi, kun kömmin ylös ja otin tuolin selkämysiltä jo kuivat vaatteeni ja puin päälleni.
"Mä vien sut pussipysäkille"
Sanoi mies ja me lähdimme kävelemään noin kilometrin päähän pussipysäkille ja mies antoi pussirahan ja minä nousin pussiin.
Pääsin kotiin ja äiti ei ollut edes huomannut poissa oloani oli varmaan luullut, että nukun flunssaani pois huoneessani.
Kävin suihkussa ja hiuksiani kuivatessa äitini tulee huoneestaan unenpöpperöisenä ja kysyy.
"Oletkos jo paremmassa kunnossa?"
"Olen" vastaan totuuden mukaisesti.
Oli viikonloppu ja soitin Riinalle ja sovimme, että menemme pitsalle ja elokuviin illalla ja tiedättekö mitä tuon seikkailun jälkeen en enään ikinä oksentanut.
MITÄ MIELTÄ TARINASTA?
Vastaukset 6
Vanhimmat
hyvä tarina tulee varmaan kymppejä ainekirjotuksesta =)
Kelpo tarina. Yllätti minut, siitä ehdottomat lisäpisteet. Olin jo varma, että tyyppi raiskaisi päähenkilön tai jotain siihen suuntaan. Teknistä hiomista vielä.
Mietin, että koskettavatko erilaiset syömisen häiriöt aivan todella niin suurta osaa ihmisistä, kuin täällä ilmestyneiden kirjoitusten perusteella voisi päätellä, vai onko vain niin, että niissä vain on jutun juurta. Tätä jäin pohtimaan.
Tuo bulimia/anoreksia aihe tuntuu nouseen varsinaiseksi muoti-ilmiöksi täällä... Mutta sinäänsä ei mitään vikaa jutussasi, hiukan vain loppuunkulutettu aihe.
Alku oli suhteellisen johdonmukainen, mutta koko tuo osio, missä kuvioissa oli se mies, vähän kummallinen. Tai minulle ainakin tuli siitä aika epärealistinen tunne. Voihan se olla tyylikeinokin, mutta kun nimenä on "Päivä elämästäni"... Ja hiukan yksinkertaisella ratkaisulla tuon koko tapahtuman kuittasit.
Mutta pidin tuosta ajatuksesta, joka tuntui sanovan, että vähemmän kamalat asiat menettävät merkityksensä, kun sattuu jotakin seikkailu :)
Olihan se ihan kelpo tarina, mutta
- alku oli aika paikallaanjunnaava
- muutamia peruskielioppivirheitä, yhdyssanavirheitä, sanajärjestysvirheitä, pilkutuksia yms
- kolmen pisteen käyttö, vaikka chat-teksteissä yleistä onkin, kuuluu novelleissa vain kesken jätettyyn luetteloon
Mutta ehdottomasti loppua kohti paraneva tarina, ei liian ennakoitavissa oleva loppu. Pienellä hiomisella taatusti kiitettävä kouluaine ;))
Nauroin katketakseni johdassa
"me lähdimme kävelemään noin kilometrin päähän pussipysäkille ja mies antoi pussirahan ja minä nousin pussiin."
Hahahaa!! Nousin pussiin! Näin sieluni silmin anorektisen teinin kömpimässä johonkin mustaan muovisäkkiin.
Ou jee... hauskaa. :)