Olemme usein miettineet, että mitä sijaisvanhemmuus on? Puhutaan vanhemmuudesta, mutta täysin sitä se ainakaan ole.
Sijaisvanhemmuuden pitäisi olla normaali vanhemmuutta. No mikä tässä sitten tökkii?
Halua olisi rakastaa ja auttaa lasta ja hänen vanhempiaan, mutta siihen ei mahdollisuutta anneta.
Sosiaalitoimi tuo hyvin selvästi selväksi (ja uusi lakiesitys), että lapsi on vain sijoituksessa. Eikö lapsen pitäisi antaa rauhoittua perheeseen ja kokea normaalia arkea, niin kauan kuin hän perheessä on, korostamatta liikaa hänen erilaisuuttaan? (Tasa-arvo perheen kaikille lapsille) En tarkoita, kuitenkaan, että tapaamisia vanhempiin pitäisi evätä, vaan päinvastoin tukea, mutta millä lailla -se on asia erikseen? Vanhempia pitäisi tukea hoitamaan elämänsä kuntoon, mutta myös tukea ymmärtämään lapsen kannalta asioita ja vanhempia pitäisi auttaa asettumaan mielikuvissaan lapsen asemaan. Kun vanhemmat antavat lapselle luvan elää elämää sijaisperheessä nauttien normaaleista arjen tapahtumista, niin samalla helpottuu lapsen ja vanhempien yhteydenpito.
Lapsen sijoitus tehdään aina toistaiseksi periaatteella, mutta monesti mennään niin nurinkurin kaikissa asioissa, että toistaiseksi muuttuu käsitteeksi -loputtomiin.
No kun lapselle tuodaan jatkuvasti esille sitä, että hän on -vain sijoituksessa-, niin mihin tämä johtaa? (Miettikääpä itseänne tähän asemaan). Tuleeko lapselle normaali kuva perheessä elämisestä ja toimimisesta? Pystyykö lapsi rakentamaan normaalin kiintymyssuhteen ja oppiiko lapsi elämään normaalia arkea? Eikö tarkoitus olisi, että lapsen palattua biologisille vanhemmille, olisi lapsi mahdollisimman ehyt? Miten tämä saavutetaan, yhteistyöllä? Kyllä, yhteistyöllä!
Tosi asia on tietysti sekin, että nykyään sosiaalitoimi toitottaa jatkuvasti, että kyllä normaali arki kaiken korjaa. Entäpä kun lapsi ei pysty normaaliin arkeen ja/tai lapselle ei riitäkään se? Yhä useampi sijoitukseen tuleva lapsi tarvitsee muutakin kuin normaali arkea.
Sijaisperhe joutuu taistelemaan lapselle avun,jota saa -ehkä-.
Lyhyesti sanottuna: Tämä systeemi on päin pyllyä.
Perheitä tulisi tukea muullakin, kuin kämppätarkastuksilla ja rahalla -ettei tarttis mennä huostaanottoihin.
Kun huostaanotto joudutaan tekemään -tulisi vanhemmille pistää kova kovan eteen, ei tapaamisia ilman apuun sitoutumista ja apua tulisi myös tarjota.
Vanhemmat tulisi sosiaalityöntekijän valmistaa siihen, että lasta tuetaan yhteistuumin sijaisperheeseen, niin kauan kuin vanhemmat saavat asiansa kuntoon. Vanhemmille tulisi tehdä myös selväksi, että tapaamisia ei tule, jos lasta ei tueta perheeseen ja tämä ei ole vanhemmilta mitenkään pois, että tukevat lasta vaan päinvastoin.
Uusille sijaisperheille pitäisi vahvemmin antaa tukea alkuun pääsemisessä ja tehdä myös selväksi, että kyse on tosiaan toistaiseksi tapahtuvasta järjestelystä, vaikkei sitä tarvitse joka minuutti miettiäkään.
Sosiaalityöntekijän tulisi toimia puolueettomana linkkinä sijaisvanhempien ja biovanhempien sekä lapsen välillä, kuunnellen ja tukien heitä -sanatkin usein riittävät.
Kun sijaisvanhemmat kertovat lapsella olevan jotain hätänä, niin sosiaalitoimen tulisi ottaa se vakavasti, eikä vain hyssytellä normaali arkena.
Sijaisvanhemmille tulisi tehdä selväksi, että heidän täytyy muistaa myös tietyntyyppinen ammatillisuus, sillä ilman sitä ei kukaan jaksa, vaikka haluaisi olla vain vanhempi.
Mitäs mietitte muut?
Sijaisvanhemmuuden pitäisi olla normaali vanhemmuutta. No mikä tässä sitten tökkii?
Halua olisi rakastaa ja auttaa lasta ja hänen vanhempiaan, mutta siihen ei mahdollisuutta anneta.
Sosiaalitoimi tuo hyvin selvästi selväksi (ja uusi lakiesitys), että lapsi on vain sijoituksessa. Eikö lapsen pitäisi antaa rauhoittua perheeseen ja kokea normaalia arkea, niin kauan kuin hän perheessä on, korostamatta liikaa hänen erilaisuuttaan? (Tasa-arvo perheen kaikille lapsille) En tarkoita, kuitenkaan, että tapaamisia vanhempiin pitäisi evätä, vaan päinvastoin tukea, mutta millä lailla -se on asia erikseen? Vanhempia pitäisi tukea hoitamaan elämänsä kuntoon, mutta myös tukea ymmärtämään lapsen kannalta asioita ja vanhempia pitäisi auttaa asettumaan mielikuvissaan lapsen asemaan. Kun vanhemmat antavat lapselle luvan elää elämää sijaisperheessä nauttien normaaleista arjen tapahtumista, niin samalla helpottuu lapsen ja vanhempien yhteydenpito.
Lapsen sijoitus tehdään aina toistaiseksi periaatteella, mutta monesti mennään niin nurinkurin kaikissa asioissa, että toistaiseksi muuttuu käsitteeksi -loputtomiin.
No kun lapselle tuodaan jatkuvasti esille sitä, että hän on -vain sijoituksessa-, niin mihin tämä johtaa? (Miettikääpä itseänne tähän asemaan). Tuleeko lapselle normaali kuva perheessä elämisestä ja toimimisesta? Pystyykö lapsi rakentamaan normaalin kiintymyssuhteen ja oppiiko lapsi elämään normaalia arkea? Eikö tarkoitus olisi, että lapsen palattua biologisille vanhemmille, olisi lapsi mahdollisimman ehyt? Miten tämä saavutetaan, yhteistyöllä? Kyllä, yhteistyöllä!
Tosi asia on tietysti sekin, että nykyään sosiaalitoimi toitottaa jatkuvasti, että kyllä normaali arki kaiken korjaa. Entäpä kun lapsi ei pysty normaaliin arkeen ja/tai lapselle ei riitäkään se? Yhä useampi sijoitukseen tuleva lapsi tarvitsee muutakin kuin normaali arkea.
Sijaisperhe joutuu taistelemaan lapselle avun,jota saa -ehkä-.
Lyhyesti sanottuna: Tämä systeemi on päin pyllyä.
Perheitä tulisi tukea muullakin, kuin kämppätarkastuksilla ja rahalla -ettei tarttis mennä huostaanottoihin.
Kun huostaanotto joudutaan tekemään -tulisi vanhemmille pistää kova kovan eteen, ei tapaamisia ilman apuun sitoutumista ja apua tulisi myös tarjota.
Vanhemmat tulisi sosiaalityöntekijän valmistaa siihen, että lasta tuetaan yhteistuumin sijaisperheeseen, niin kauan kuin vanhemmat saavat asiansa kuntoon. Vanhemmille tulisi tehdä myös selväksi, että tapaamisia ei tule, jos lasta ei tueta perheeseen ja tämä ei ole vanhemmilta mitenkään pois, että tukevat lasta vaan päinvastoin.
Uusille sijaisperheille pitäisi vahvemmin antaa tukea alkuun pääsemisessä ja tehdä myös selväksi, että kyse on tosiaan toistaiseksi tapahtuvasta järjestelystä, vaikkei sitä tarvitse joka minuutti miettiäkään.
Sosiaalityöntekijän tulisi toimia puolueettomana linkkinä sijaisvanhempien ja biovanhempien sekä lapsen välillä, kuunnellen ja tukien heitä -sanatkin usein riittävät.
Kun sijaisvanhemmat kertovat lapsella olevan jotain hätänä, niin sosiaalitoimen tulisi ottaa se vakavasti, eikä vain hyssytellä normaali arkena.
Sijaisvanhemmille tulisi tehdä selväksi, että heidän täytyy muistaa myös tietyntyyppinen ammatillisuus, sillä ilman sitä ei kukaan jaksa, vaikka haluaisi olla vain vanhempi.
Mitäs mietitte muut?
Vastaukset 11
Vanhimmat
...on,meillä sosku tekee kaiken minkä minä olen heille ehdottanut päinvastoin.
Lapseni on huostaan otettu ja ovat molemmat vauvaikäisiä.Soskuille olen alusta asti selittänyt et lasten paras tässä tilanteessa on sijaisperhe eikä laitos,sillä kaikki tutkimukset on sitä mieltä et alle 3-vuotiaalle henkisen terveyden ylläpitämiseksi pitää olla ainakin yksi läsnäoleva vanhempi (24h/vrk).
Sosku on hymissyt alusta asti olevansa samaa mieltä mut kuitenkin on kohta vuosi siitä huostaanotosta kulunut ja lapset ovat vieläkin laitoksessa.
Mitään laillista syytä ei lasteni kohdalla ole todettu et laitoshoito olisi heille välttämätön.
Olen itse sitämieltä lapsiani ajatellen et he ovat "prinsessoita ja Prinssejä ja heille kuuluu kaikki paras tässä yhteiskunnassa mut soskua vissin se ottaa päähän kun olenkin näyttänyt olevan äitinä liiankin suvatsevainen huostaanottoon joten kaippa se kieroutuneessa mielessään haluaa jotenkin järkyttää minun mieltä(pitämällä lapset ihan kauheissa laitos olosuhteissa(todella ala-arvoista hoitoa kaikin puolin.)
Olisin ikikiitollinen jos lapseni saisivat sijaisperheen jossa heitä rakastettaisiin kuin omia ja se näkyisi just tuolla kiintymyksellä.Oman itsenikin kuntoutus alkaisi luistamaan kuin itsestään kun saisin ensin mielen rauhan lasteni suhteen.
TÄÄ YHTEISKUNTA ON MÄTÄ!
kirjoitat hyvin ja asiaa sossun toiminnasta. Ihan kuin olisi kyseessä Helsinki. Olimme eräälle pienelle lapselle hyvä perhe-ehdokas, mutta emme kestäneet sitä sossun tyyliä jolla he asiaa hoitivat. Jonkun olisi puututtava noiden järjettömien toimintaan. Kuinkahan usein lapsia huostaanotetaankin ilman perusteita ja kuinka järkyttävää on monesti lastenkotien toiminta. Siellä pidetään lapsia ja ei anneta perhehoitoon. Tuokin pienokainen vain sairasteli lastenkodissa ja kodin johtaja toimi kuin tyranni. Kenkää tuonlaiselle moukalle pitäisi antaa. Lapset ja vanhemmat kärsivät yhteiskunnassa. Olen samaa mieltä, että YHTEISKUNTA ON MÄTÄ.
Koita jaksaa vain vaatia lapsiasi sijaiskotiin. Prosessit tietysti kestävät ja sijaisperheitä ei ole turhan paljon tyrkyllä.
Minusta on hienoa, että on tällaisia järkevästi ajattelevia biovanhempia, jotka haluavat saada elämänsä kuntoon ja näin näyttävät kuinka paljon rakastavat lapsiaan. Toivottavasti teille tulee sellainen sosiaalityöntekijä ja sijaisperhe, jotka osaavat arvostaa ajatuksiasi.
..nykyinen sosku on aivan hirvee...tuntuu tosiaan et se kiduttaa minua lasten kärsimyksillä laitoksessa kun kerta sijoitus pitkittyy perheeseen.Pieni lapsi ei voi odottaa kauaa.Minun kokemukset todellakin on ne et sosku tekee päin vastoin mitä minä toivon ja kun ja jos sijaisperhettä ehdotetaan pitää minun vissiin pitää toiveet visusti sisällä,ettei se sosku valitse just päin vastaista perhettä kun minusta lapsillemme on hyväksi.
Kuka valvoo esim. Helsingissä lastensuojelutoimintaa ja lastenkoteja? Lapset pidetään mieluummin lastenkodeissa ja ei anneta perheisiin rauhoittumaan ja jos pääseekin joskus tutustumisreissulle muutaman sadan kilometrin päähän niin se voi olla lapselle järkytys. Meidänkin kohdalla sossu pompotteli pienokaista paikasta toiseen ja lapsi sai herkästi vilustumistauteja kun autossa puhaltimet pauhasi ja matkaa oli pitkästi. Tulimme huomaamaan, että lasten ja vanhempien kustannuksella tehdään paljon vääriä asioita. Jos lapset sijoitettaisiin perheisiin niin lastenkodeissa tulisi työvoiman vähennys ja siksi lapset on parempi pitää laitoksissa, että hoitajat saa keskenään kahvitella ja nostaa palkkaa. Kyllä kuulkaa yhteiskunnassa tehdään kaikella tavalla rahaa ja ajatellaan vain itseä. Sosiaali-ihmiset ovat kylmiä ja tunteettomia bioja, lapsia ja sijareita kohtaan. kuka laittaisi tämän toiminnan järjestykseen?
...eikä muukkaan jotka ovat vaaleilla valittu johtavaksi puolueeksi.Kyllä se on niin et Kristillinen kansanpuolue tai vihreet voivat muuttaa kaiken.
Meillä kanss,lapsi sairastelee kokoajan ja kohdellaan 2,5 vuotiasta samoin keinoin kun 5-7 vuotiaita.
Sylihoitoa ei saa tarpeeksi, jos ei toinen ollenkaan ja huudetaan tukka suorana jos lapsi tekee "pikku tuhmaa" et EI SAA JOUDUT ARESTIIN!(Yksin huoneeseen isoon sairaalan rautaiseen häkkisänkyyn,jossa lapseni oli nyppinyt patjasta pieniä paloja) mut sit unohtavat antaa kasvatuksellisen vaihtoehdon tunteitten näyttöön tai eivät yleensäkkään kerro pienelle miksi se on kiellettyä.Lapsi on pakotettu liian aikaisin potalle ja alkanut siksi panttaa kakkaa ja siitähän tulee ihan kauheita vaivoja lapselle.Tietysti et hoitajilla ois helpompaa ja luppo aikaa lisää kahvistella.Meillä on johtaja kohta eläkkellä ja ei sitten yhtään ole tällä vuosisadalla lasten kasvatuksen suhteen vaan jopa määrää vastavalmistuneen hoitajan unohtamaan uudet opit ja neuvoo tekeen vanhan ajan huonoksi toditetut toimet,onkun kuin "hitler",aivan hirveetä!
Paikka mis lapset on sijoitettu puoliväli suomea,muuttotappio kunta.Kaikissa tärkeissä viroissa on fossiileja akkoja joilla on hormonaalisia vaihdevuosi vaivoja.
Ei ne anna lapsille hoitoa, mutta silti pitävät ne tiukasti lastenkodissa. Tarvitaan kansannousu.
voi ahneille sijareille laittaa, se nyt on ainakin täällä tehty enemmän kuin selväksi ja MONTA KERTAA.
Moni laittaa lapsensa mieluummin laitokseen kuin perheeseen, varsinkin sana sijaisÄITI saa bioäidit näkemään punaista.
Laitoksessa ei kai ole pelkoa, että lapsi alkaa hoitajia äidiksi kutsua ja se onkin riittävä syy miksi sijaisperhe ei kelpaa.
Niin, että siis on parempi yhteiskunnalle vai, että sijoitetaan kalliimpaan laitokseen? Perheissä säästettäisiin, kun maksetaan vain niin pieni palkka, mutta olet siis sitä mmieltä, että parempi jos kalliisiin laitoksiin vaan.
moni bioäiti tällä palstalla antaisi lapsensa mieluummin laitokseen kuin perheeseen.
Kysele heiltä itse miksi.
...varsinkin silloin biovanhempia jotka vasta ovat joutuneet huostaanoton rumbaan!!!!Se,mitä Biovanhemmat täällä purkaa on juuri tätä shokkiaan ja eroaan lapsistaan,olen sortunut itsekkin(ja kyl se meuhkaaminen täällä netissä auttaa paremmin kun psykologeilla käynti missä ei voi näyttää tunteitaan=(joutuu herkästi sairaala hoitoon).Mut kyl se menee ohi,kun huomaa et ei voi mitään ja lapset alkavat jollain lailla tottuun sijoituksessa,eli toisin sanoin on käsitellyt asiaansa.
Toinen on tää tieto tästä Mädästä Lastensuojelun politiikasta,sehän yhden ihmisen varassa kaikki,eli soskun,siis alku.Joten turha syyttää ketään yksittäisiä ihmisiä kuten sijareita tai vaikka Biojakaan jos kerta apua olisi tarjota lapsillemme jos vain päättäjillä on oikeesti haluja.
Joten kantsii äänestää ensi kerralla,minäkin aijon,kantapään kautta oppii viimeistään!