.. siitä, että on ollut ystävä yli vuodenkin vastakkaisen sukupuolen kanssa ja sitten yhtäkkiä rakkaus roihahtaa?
Kuinka yleisesti se on molemminpuolista?
Itselleni kävi juuri noin, vaikken edes ollut koko miestä ajatellut muuta kuin ystävänä.. mutta hauskinta on se että tunne on meillä molemminpuoleinen... ja hyvin menee =)
Kuinka yleisesti se on molemminpuolista?
Itselleni kävi juuri noin, vaikken edes ollut koko miestä ajatellut muuta kuin ystävänä.. mutta hauskinta on se että tunne on meillä molemminpuoleinen... ja hyvin menee =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
joo, itse olen samassa tilanteessa just nyt. Olen tuntenut kaverini hyvin reilun vuoden ajan ja nyt olen totaalisen rakastunut häneen:) Nyt pitäisi vaan ottaa selvää, mitä kaverini ajattelee musta. Ainoastaan pelkään sitä, että jos/kun kerron hänelle tunteistani, mutta hän ei koe vetoa mua kohtaan, niin miten käy ystävyytemme?
Minäkin toivoisin, että naispuolinen ystäväni todentotta ihastuisi tai rakastuisi minuun. Olemme olleet aika läheisetkin ystävät suunnilleen vuoden, kuten nämä aikaisemmatkin kirjoittajat.
Minä olen sanonut hänelle, että toivoisin seurustelua, ja vaikka hän ei laita minulle varsinaisesti jäitä hattuun, asia ei etene. Välillä tuntuu että vihaan koko ystävyyttä kun toivon liikoja.
(Joojoo, hurskastelijat! Naama kiinni! on ihan turha näytellä paremmintietäjää ja kysellä, miksei ystävyys riitä ja miksi haluan enemmän. En osaa vastata, kun en yleensäkään osaa selvittää tunteitani perin pohjin. Enkä usko että kukaan voi - toiset vain ovat parempia valehtelemaan itselleen.)
Tämä tilanne on tuskallinen. Toisaalta pelkään takertuvani ystävättäreeni, toisaalta pelkään menettäväni hänet. Vietän hänen kanssaan joka armas päivä tuntikausia. Ystävyyden loppu tarkoittaisi, että elämäni olisi kuukausimääriä, tai ties kuinka kauan, tyhjää ja ilotonta.
Tilanne on nyt mikä on. Joku kylmä kyynikko varmaan neuvoo minua lopettamaan ystävyyden, jos minusta ei siihen tällaisenaan ole. Ampukoon kyynikko itsensä, jos ei pysty empatiaan! (Kosto on suloista.) Minä kun en ole pelkkää järkeä, enkä missään tapauksessa voisi toimia tunteitani ja toivomuksiani vastaan. Helpotuksen on tultava muulla tavoin, ja varmaan se tuleekin. Nainen ihastuu tai minä rakastun johonkin muuhun aikanaan.
Joko otit selvää???
Ei kannata odotella! "Mikä ei tapa se vahvistaa", (Vai miten se menikään)
Ikävä kyllä kaikki mikä ei tapa, ei myöskään vahvista. Ihmissuhteilla voi satuttaa itseään tai ystäväänsä todella pahasti, ja kärsimys harvemmin suoranaisesti jalostaa. Selvitetyt murheet saattavat aikanaan antaa valmiuksia kohdata elämän vastoinkäymisiä, mutta jos samanlaista murhetta ei enää tule, niin paljonko siitä opista oli iloa?
Joskus vain asioita täytyy käydä läpi silläkin uhalla, että satuttaa itsensä. Harvapa elämästään haavoitta selviää, ja ne jotka ehkä selviäisivät vähemmällä, ovat tavallisesti aika tylsiä ja tylsistyneit.