Galluppi koiranostosta

1)No kyllä se on aina ollut selvää,kaikki mun koirat on joko koti,tai pikkukennelistä loppujen lopuksi,isoimmalla kasvattajalla on ollut n 20 koiraa,ei maailman mitoissa jätti kennel.

2)Yleensä ostopäätöksestä koiran hankintaan on mennyt 1kk-1 vuosi,joskus 15 v =)

3=Rotu tietty vaikuttaa,hintakin sikäli,että en maksa ihan mitä vaan,jos muut pyytää tonnia ja yksi 1500e niin aika hyvä syy saa olla miksi ostaisin,paikalla on merkitystä,olen yleensä aina ollut paikan päällä(vain kerran en)kauppaa tekemässä jo siksi että haluan tavata kasvattajan.

4)Ei,enpä tekisi.

5)heti ekan koirani kasvattaja hoiti asiat vimpan päälle,teki kauppakirjat pilkulleen,selitti kaiken,sen jälkeen on tietoa osannut helposti etsiä ja vaatia myös.

1. Omien kasvattien jälkeen v 2004 ostin ulkopuolisen kasvattajan pennun ja rotutietous oli aika vahva joten tietoa oli paljon ennestään.Toisen koiran kohdalla otin selvää rodusta noin kahden vuoden ajan.

2. Kun viimeinen oma kasvatti kuoli 2000 niin sillon päätin,että vuonna 2004 tulee uusi pentu ja siitä kahden vuoden päästä toinen.Eli odotin 4 vuotta ja 2 vuotta.

3.Hinnalla ei ollut mitään merkitystä.Molempien pentujen valintaan vaikutti vanhempien tausta.
Koiranettistä oli paljon apua kun yhdistelmiä etsin ja tutkin.

4.En tekisi mitään toisin,seuraava koira ostetaan ihan samalla tavalla.

5. Itse kun olen myös kasvattanut niin ostotapahtuma on ihan tuttu.Mutta luulen,että yleisesti ei saa paljon tietoa ,koska sitä kysytään täältäkin.

1.En hakenut tietoa.Pojatietoa oli kuitenkin ;)
2.Olin miettinyt n. vuoden verran.Halusin pienen koiran ja tätä rotua en ollut edes miettinyt oli niin "harvinainen" joten ko.rodun edustajan otin ns.hetken mielijohteesta
3.hmmm...soveltui "käyttö tarkoitukseen" hyvin
4.En.Páitsi kun sain vahingossa väärän pennun niin ehkä olisin siitä maininnut..En itse huomannut vaan mukana ollut kaveri sitten vaan tuumasi että tuli väärä koira ;).Siellä oli kahden mustan nartun mustat pennut ja luulen että kasvattajakaan ei huomannut.Hieno silti.
5.Hyvin saa jos etsii

1. ja 2. A Koiraa haikailin itselleni kaksi vuotta ennenkuin näin rescueni, tästä puoli vuotta kului ennen kotiutusta (odotusaika pojan allergiatestin venyminen), koirahoitola/ turvakoti
B Edellisen jälkeen jatkoin tutustumista eri rotuihin ja aina paluu saksanpaimeneen, "kiusasin" kasvattajia ja muita asiantuntijoita puhelimitse ja kävin kuukausia treenejä katsomassa. Paikka tulikin sitten koiran ominaisuuksien kautta/ kennel.

3. A Koira itse
B rotu, ominaisuudet, kasvattaja

4. En tekisi.

5. A ok
B olin tukehtua tietotulvaan niin koira kuin muissa asioissa/ pääkoppa vetää kerralla tietyn määrän, olisi tarvittu nauhuri mukaan;)

1.Hain tietoa paikoista joista hankkia koira, päädyin erääseen vahinkopentueeseen ("töissä" ollut koira oli pääsyt vahingossa astumaan karanneen nartun)

2.noin puolitoista vuotta harkitsin

3.halusin ehdottomasti sekarotuisen ja rodut vaikuttivat. Piti olla kaksi tasapainoista/samantyylistä rotua. Hinta myös, sekarotuisesta en maksaisi satasta enempää.

4.en missään nimessä, sitä harkittiin pitkään ja hartaasti.

5.kyllä siitä riittävästi tietoa löytyy.

Ensimmäinen koira oli paperiton, mutta kävin sen kyllä itse paikanpäältä hakemassa eikä ollut pentutehtailusta kysymys. Tapauksesta on aikaa jo vuosia, mammalla on ikää kohta 10. Paperittomuus alkoi harmittamaan aika nopeasti, kun rajoitti niin montaa harrastusta ja seuraavat koirat (kaksi kpl) harkitsinkin hyyyvin tarkkaan. Molemmat olen ostanut pieniltä kasvattajilta, joilla on tuloksia harrastamistani lajeista. Rotu on ollut ja tulee olemaan ratkaiseva ja toisena tulee tietysti ne tulokset. Kasvattajan pitäisi olla mieluusti kohtuu lähellä ja olis kiva, kun olisi persoonanakin mukava, sellainen jolta voi kysyä neuvoa.

En tekisi toisin, edes ensimmäisen koiran osalta. Ehdottomasti paras näistä kolmesta on tuo ensimmäinen ei-rek. koirani.

Ja kyllä tuota tietoa saa, jos sitä haluaa löytää.

Tiedän että tämä on koirapalsta, mutta pentutehtailua tapahtuu ihan yhtälailla kissoilla kuin koirilla, joten uskallan ottaa osaa tähän galluppiin =)

1. Mistä hait/vai haitko ollenkaan tietoa, mistä/minkälaisesta paikasta hankkia koira?

Itselläni ei aikaisemmin kissoja ollut, joten kahlasin netistä tietoa kaikesta mahdollisesta ruokintaan, luovutusikään ja kasvatukseen liittyen, ja monessa paikassa törmäsin varoituksiin tehtailijoista.

2. Kuinka kauan ajatuksesta hankkia koira/ostit koiran? Tuliko ostos hetken mielijohteesta?

Noin vuosi meni pohtiessa, ja tietoa ja kokemuksia keräillessä. Ystävämme kissat olivat monta kertaa hoidossa ja samalla pohti kustannuksia ja käytännön asioita.

3. Mitkä ominaisuudet vaikuttivat eniten koiranostoon?
(Rotu, hinta, paikka josta ostit ym)

Emme rotukissoja edes hakeneet, vaan hyviä, kauniita ja terveitä maatiaisia. Halusimme ostaa kissat luotettavalta henkilöltä, ja tottakai sijainnillakin oli merkitystä. Hinnasta sen verran, että en olisi missään nimessä ottanut alta 12-viikkoista pentua ilmaiseksi mistään, vaan halusin maksaa vähintään rokotus ja madotuskulut.

4. Tekisitkö toisin nyt, ostopäätöksen tehdessäsi?

En tekisi.

5. Kuinka paljon tietoa mielestäsi saa esim. koiraostosta/kauppakirjan tekemisestä?

Hyvin sai tietoa mm. eläinsuojeluyhdistyksen ja kissaliiton sivuilta.


Tähän tahtoisin sanoa, etten olisi ikinä uskonut, että kahden kunnollahoidetun maatiaiskissanpennun löytäminen olisi ollut niin vaikeaa. Otin yhteyttä valehtelematta yli kahteenkymmeneen pennunluovuttajaan, ja hyvin nopeasti suurimmassa osassa ilmoitetut maatiaiset muuttuivat turkkilaisiksi angoriksi, norjalaisiksi metsäkissoiksi tai persialaisiksi, eikä tietenkään papereita.

Viidessä paikassa en olisi saanut mennä käymään, ja osa tahtoi tuoda pennut suoraan meille.

Onneksi kuitenkin kunnon kasvattajan, jonka pentuja kävin monta kertaa katsomassa, jolta sain erinomaiset hoito-ohjeet, ja josta tiedän varmasti että voin aina soittaa ja kysyä jos jotain ongelmia tulee.

1. Tiedän tarkalleen mihin asioihin pitää kiinnittää huomiota jne. Koiramme oli tarkoitus tulla kennelistä ja olla rekisteröity. Uskon, että olisimme ottaneet hyvin selvää millainen kenneli/kasvattaja on kyseessä. Kävi kuitenkin niin, että meille tulikin sekarotuinen koira ihan "yksityiseltä" henkilöltä. Sattumalta tulikin vastaan juuri sellainen koira joka sopi meille ja kaikenlisäksi omistajilla oli todella hankala tilanne, joten olivat pakon sanelemien asioiden takia luopumassa koirasta.

2. Ensimmäinen koira ajatus tuli varmaankin noin 2 vuotta ennen koiran hankintaa. Aika siitä kun olimme "virallisen" hankintapäätöksen tehneet ja koira kaupat tehtiin oli noin 3- 2,5 kuukautta.

3. Se että koira miellytti meitä ulkonäöllisesti sekä luonteensa ansiosta. Hinta ei ollut pääasia, vaikka saimmekin lopulta sekarotuisemme halvempaan hintaan kuin olimme ajatelleet rekisteröidyn koiran ostaa. Suurin kriteeri meille oli se, että koira tulee lasten kanssa toimeen (koira, joka meille tuli oli aikuinen).

4. En.

5. Kaupat teimme kaikkien sääntöjen mukaan ja myyjä oli todella luotettava. Hieman enemmän olisin ehkä kaivannut tietoa koiran entisestä elämästä ja siitä mitä sen kanssa on puuhattu jne..

Mutta joka tapauksessa meillä on mielestämme maailman ihanin karvaturri! Ja tuo paperittomuuskaan ei haittaa meitä, harrastamme sellaisia asioita koiran kanssa, johon ei tarvita papereita. Joten mistään ei ole tarvinnut tinkiä sen takia!

1)** Ikävä kyllä en riittävästi hankkinut tai olin sinisilmäinen = kotimainen rescue-koira

2)** noin vuosi

3)** Ehdottomasti rotu!! Halusin antaa arvoisensa kodin tälle upealle palveluskoiralle

4)** Tekisin, en luottaisi sitten pätkääkään ja vaatisin kaikki koiran paperit heti

5)** Normaalissa koiranostossa kyllä saa tietoa tarvittavasti kun vain osaa sitä etsiä.

1. Tiesin jo entuudestaan että kun eläintä menee katsomaan niin silmät auki, ja tutkailee muutakin ympäristöä kuin sitä pentunurkkaa. Ihan "keittiöpennun" halusin.

2. Olin suunnitellut sitä jo pitempään, mutta mahdollisuus hankkia koira tuli sopivasti kun oma elämäntilanne muuttui. (yhteinen asunto avokin kanssa) Ja oikeastaan heti tartuin tilaisuuteen.

3. Rotu vaikutti eniten, alkuun. Myöhemmin kun kävin katsomassa pentuja "oman" pentuni luonne vaikutti ja samalla tuli nähtyä kasvattajan tiluksetkin eikä niissä ollut mitään vikaa. Kasvattajakin tenttasi sen verran että varmasti tosiaan on kiinnostunut kasvateistaan. :D

4. En.

5. Saa, jos osaa hakea. Mistään en kyllä ole löytänyt mitään koiranostajan tietopankkia, vaan palasia sieltä sun täältä..

1.Alunperin etsin toyvillakoiraa , mutta ikävän tapahtuman vuoksi hylkäsin sen haaveen, ja onneksi sillä olen jälkeenpäin perehtynyt tähän rotuun ,ja tottavie minusta ei olisi ollut siihen turkki souviin.
Joten ihastuin sitten papilloniin (toinen pieni-koira josta olen aina pitänyt). Luin kasvattajien sivuja, kunnes huomasin ilmoituksen:Papillon neitimme on astutettu, soitin heti ja varasin !

2.No, kaksi vuotta meni pakostakin harkintaan, kaikkien kommellusten jälkeen :) Eli papillon ei sitten ollutkaan kantavana, no kasvattajan kanssa sovittiin että olen jonossa ensimmäisenä kun seuraavan kerran yritetään, ja siitä seuraavasta kerrasta onnistui!

3. Ominaisuuksista: Rodun on oltava ehdottomasti pieni. Olen aikaisemmin harrastanut isoa rotua, nyt ei enää jaksaisi isojen kanssa.
Hinta oli kohdallaan ! Kasvattaja on rehti ihminen.

4. En todellakaan tekisi:) onnistunut koiran hankinta.

5. Netistä löytää kiitettävästi tietoa näistä asioista. Ja tämä kasvattaja on oikea puhemoottori.

a) on koira mikä minulla on nyt
b) on koira jota olen ehkä ottamassa

1. a) en hakenut ollenkaan tietoa, koska en ollut ottamassa koiraa. Koirani on alunperin kotoisin tuolta itä-naapurista.

b) minulle tarjottiin koiraa ja tiedän melko tarkkaan ystäväni kautta koiran taustan.

2. a) en harkinnut. mutta entuudestaan tiedän millaista on pitää koiraa, paljonko siitä tulee kustannuksia ja mitä riskejä on olemassa.

b) toista viikkoa tässä vatvon ajatusta toisesta koirasta ja myönteisesti ajattelen. Ja minullahan on ennenkin ollut useita koiria samaan aikaan joten miksi ei?

3. a) rotu on kiva samoin koiran luonne. "hankalanahan" se minulle tuli ja kerran purikin mutta nyt keskustelujen jälkeen ei ole ongelmia.

b) se seropi joka minulle olisi tulossa on 3 ison rodun rist. ja uskon siitä aikuisena kasvavan ihan mukava vahtikoira. Tiedän koiran syöneen ensiluokkaista ravintoa, tiedän myös madotusten ym. olevan kunnossa.

4. molemmat: en!

5. missä mielessä tietoa? kysymyshän ei varsinaisesti minua koske....

1. Davya hankkiessani oli tarkoitus saada Jirille mahdollisimman hyvä kaveri. Kävimme läpi monta ehdokasta, muuta Davy varasti sydämeni. Netistä, ilmoituksista lehdissä, oli selvää että halusimme seropin. Eikä syy seropin haluamiseen ollut mitenkään nämä muka-syyt, että seropit ovat terveempiä tai parempikäytöksisiä, vaan ihan se, että halusimme omannäköisemme koiran, ja puhtaista ei löytynyt. Toki, jos olisi sopiva pusdas ollut tarjolla, niin mikä ettei.

2. Puolisen vuotta etsimme sopivaa koirakansalaista.

3. Davyn luonne ja tapa milä se katsoi. Toki ostopaikkka oli koiralle huono, oli liikaa eläimiä liian pienessä paikassa, eikä ollut tehdas, vaan siellä oli siis yleisesti ottaen liikaa eläimiä (koiria,kissoja, rottia..) Hintakin oli mielestäni aikuisesta seropista liian korkea, kun koira ei edes osannut mitään. Rodut kävivät yksiin sen kanssa, mitä olimme ajatelleet, ja tietysti - koira oli kaunis.

4. En missään nimessä tekisi toisin. Olen ylpeä koirastani, oppii kuin unelma ja on lapsirakas. Lohduttaa kun tarvitsen sitä, on aina mukana menossa.

5. Nykyään tarpeeksi. Tosin tieto voisi helpommin haettavissa. Seropien ostosta ei ole kuin mielestäni negatiivista asiaa, vaikka kunnolla asiaan perehtymällä on hyvä mahdollisuus saada hyvä koira hyvästä paikasta.

1. koiran laatu ratkaisee. Totta kai tunnen oman rotuni kasvattajat.
2. Pitkän harkinnan tulos. Yleensä haluan jostain määrätystä narttulinjasta ja määrätyn uroksen jälkeläisen joka sopii sukulinjoiltaan omaan laumaani.

3.Laatu. En kuitenkaan voisi koskaan ostaa pentua ihmiseltä johon ei omassa rodussa luoteta, oli hänellä sitten millainen aarre tahansa myynnissä.

4. En

5.Huonosti. Se kauppakirja vaikka sitä kasvattajana miten selittäisi ostajalle ja ennenkaikkea mitä mitkäkin kohdat tarkoittavat, ostajat ovat niin tohkeissaan pennusta että lykkäävät nimensä kauppakirjaan lukematta ja tajuamatta juuri mitään.

1. Mistä hait/vai haitko ollenkaan tietoa, mistä/minkälaisesta paikasta hankkia koira?

-Soittelin kyllä useampiin paikkoihin.

2. Kuinka kauan ajatuksesta hankkia koira/ostit koiran? Tuliko ostos hetken mielijohteesta?

-Ei ollut mikään hetken mielijohde. Päätös---> hankinta välillä aikaa kului ehkä muutama kuukausi.

3. Mitkä ominaisuudet vaikuttivat eniten koiranostoon?
(Rotu, hinta, paikka josta ostit ym)
-no kyllähän nuo kaikki vaikuttaa. Tietty rotu oli tärkein. Virosta hain.

4. Tekisitkö toisin nyt, ostopäätöksen tehdessäsi?
-En

5. Kuinka paljon tietoa mielestäsi saa esim. koiraostosta/kauppakirjan tekemisestä?
-Missä?

näkee sen yhden asian mitä jo meinasinkin ennen galluppia, koirankaupasta/kauppakirjasta saa tietoa JOS osaa etsiä.
Kuten Uma tuossa sanoikin, niin moni on niin tohkeissaan ettei tajua esim. kauppakirjasta mitään.
Tämä on mielestäni yksi ongelma, miksi pentutehtailu kukoistaa. Ei ole tietoa, jos sitä ei osaa etsiä. Miten voisimme korjata tämän tilanteen? Ehkä nyt julkisuuden kautta ihmiset alkavat miettimään enemmän tuota, mistä koira kannattaa ostaa ja mitä kannattaa ottaa koiranostossa huomioon.