Hei, miten te "teiniäidit" tarkoitan lähinnä 15-18 vuotiaita, selviätte (tietty voi olla nuorempiakin) :)vanhemmistanne? Pystyykö sitä jatkamaan ihan normaalisti jos esim: vaikka isä tai äiti ei ole hyväksynyt asiaa raskaudesta mutta itse oon päättänyt jatkaa? eikö se tunnu aika pahalta? itstäni ainakin todella pahalta..
Hei!
Avuton
7773
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
on, että elämässä tulee asioita ja päätöksiä jotka eivät kaikkia miellytä. Vanhemmilla tosin on tapana antaa anteeksi, muuttaa mieltään ja hyväksyä asiat kun niihin tottuvat;)
Kiitos paljon avusta :)
Tsemppiä;)
mä kun olin 18v ja kerroin raskaudesta äidilleni, niin suusta tuli niin julmaa tekstiä, että välit katkesi pariksi kuukaudeksi.
kyllä niillä vanhemmilla on oikeus ja syynsäkkin siihen "huutamiseen".
mietitäämpä meitä heidän tilaansa, kun omat lapsemme tulevat kertomaan et "hei, musta tulee teiniäiti/isä". ei varmaan innolla oteta asiaa vastaan. minä en ainakaan haluasi että oma lapseni tekisi 19 vuotiaana lapsen.
siinäpä yrittää löytää se kultainen keskitie vanhemmuuteen.
jos lapseni olisi siihen henkisesti kypsä ja asia tekisi hänet onnelliseksi, niin hyväksyisin ilman muuta. Eikä huutaminen ja räyhääminen ole ratkaisu mihinkään.
Alkuun isä ei kommentoinut mitään, mut kun oli muutaman viikon totutellut asiaan onnitteli ja antoi täyden tukensa. Nyt lapsen synnyttyä, on ollut tosi onnellinen että pidin sen!
Oletti kai vahingoksi, mitä ei ollut :D
iloinneet yhdenkään lapsen odotuksesta, eivät edes kolmannen (ja viimeisen)vaikka olin jo 25v.!
Rakastavat kyllä lapsia, mutta jostain syystä varsinkin äitini on ollut sen oloinen, ettei niitä kannattaisi tehdä ollenkaan. Esikoista odottaessani (16v.) totesi aluksi, ettei halua mokomaa äpärää (yhdessä lapsen isän kanssa!) koskaan nähdäkään. Kummasti se mieli muuttui... :)