VAROITUS! älä missään nimessä lue, jos olet tosikko tai et kestä esim. kritiikkiä Potter-kirjoista tai muuta sellaista...
Ja jos ette ole lukeneet Pottereita ja aiotte lukea ne, niin älkää lukeko tätä, koska tässä juoni kulkee samaa rataa...
Kommenttia, kiitos ja PALJON, sekä ehdotuksia jatkosta...
***************
Halli Potta ja vaaleanpunainen pörröpaita
1. luku : Poika joka haisee
Likinäköistentiellä talossa numero 13 asuivat herra ja rouva Tumppi. He olivat aivan tavallisia ihmisiä lukuun ottamatta sitä, että herra Tumppi kiipesi öisin tienvarrella olevien puiden ylimmälle oksalle. Siellä hän lauleli: ”Ma oksalla ylimmällä…” Tämä selittääkin sen, ettei puissa ollut kovinkaan monta oksaa ja kun oksat loppuivat kesken, turvautui herra Tumppi kiipeämään lyhtypylväisiin, vaikkei siinä valitettavasti ollutkaan samanlaista tunnelmaa. Lisäksi rouva Tumppi, joka kuun seitsemäntenä päivänä, kun päivästä oli kulunut seitsemän tuntia ja seitsemän sekuntia, juoksi pihalle hiiliä suussa, porkkana nenässä, huivi kaulassa ja silinterihattu päässä ja kuvitteli seitsemän minuutin ajan olevansa lumiukko. Kuvitelkaapa miltä näytti kun hän huomasi olevansa myöhässä… Eli siis he olivat AIVAN TAVALLISIA ihmisiä, ainakin omien sanojensa mukaan.
Herra Tumppi työskenteli kaupungintalolla. Hänen virkansa oli siivoojan apulaisen varaimurinkuljettajan nenänniistäjän kengänkiillottajan hienpyyhkijä. Eli hän toimi todella arvostetussa virassa. Hän oli hyvin normaalinnäköinen ihminen. Hänellä oli piiiitkät hiukset, perunanenä ja hän käytti viinipunaista huulipunaa(hänen mielestään se korosti kauniisti hänen muhkeita huuliaan), koska se sopi hänen tylsään kravattiinsa. Rouva Tumpilla oli sen sijaan möhömaha ja mahtavat viikset. Hän oli kotiäiti. Heidän suloinen pieni poikansa, nimeltään Donitsi, oli paras poika mitä toivoa saattaa.
Tumpeilla oli aivan järisyttävän kauhean hirveä salaisuus. Tällä ei nyt tarkoiteta SITÄ, että heidän pikku Donitsi-kullaltaan uupui tämä niin sanottu ”kolmas jalka”. Tätä järisyttävän kauhean hirveä salaisuutta ei kukaan saisi kaivaa esiin. Tämä ei myöskään koske sitä isoisää, joka on haudattu talon kukkapenkkiin ja jolta he perivät ruostuneet tekohampaat(herra Tumppi oli aina halunnut sellaiset). *rykäisy* Noniin ja nyt asiaan. Eli siis tämä salaisuus liittyi Pottien perheeseen, jotka olivat valitettavasti heille sukua. Potat olivat niin epätumppimaisia, kuin olla ja voi. Mikä on hyvä juttu, koska tämä maailma ei luultavasti kestäisi toista samanlaista perhettä. Potilla oli myös Donitsin kanssa samanikäinen poika, jonka nimi oli Halli.
*JATKUU*
Ja jos ette ole lukeneet Pottereita ja aiotte lukea ne, niin älkää lukeko tätä, koska tässä juoni kulkee samaa rataa...
Kommenttia, kiitos ja PALJON, sekä ehdotuksia jatkosta...
***************
Halli Potta ja vaaleanpunainen pörröpaita
1. luku : Poika joka haisee
Likinäköistentiellä talossa numero 13 asuivat herra ja rouva Tumppi. He olivat aivan tavallisia ihmisiä lukuun ottamatta sitä, että herra Tumppi kiipesi öisin tienvarrella olevien puiden ylimmälle oksalle. Siellä hän lauleli: ”Ma oksalla ylimmällä…” Tämä selittääkin sen, ettei puissa ollut kovinkaan monta oksaa ja kun oksat loppuivat kesken, turvautui herra Tumppi kiipeämään lyhtypylväisiin, vaikkei siinä valitettavasti ollutkaan samanlaista tunnelmaa. Lisäksi rouva Tumppi, joka kuun seitsemäntenä päivänä, kun päivästä oli kulunut seitsemän tuntia ja seitsemän sekuntia, juoksi pihalle hiiliä suussa, porkkana nenässä, huivi kaulassa ja silinterihattu päässä ja kuvitteli seitsemän minuutin ajan olevansa lumiukko. Kuvitelkaapa miltä näytti kun hän huomasi olevansa myöhässä… Eli siis he olivat AIVAN TAVALLISIA ihmisiä, ainakin omien sanojensa mukaan.
Herra Tumppi työskenteli kaupungintalolla. Hänen virkansa oli siivoojan apulaisen varaimurinkuljettajan nenänniistäjän kengänkiillottajan hienpyyhkijä. Eli hän toimi todella arvostetussa virassa. Hän oli hyvin normaalinnäköinen ihminen. Hänellä oli piiiitkät hiukset, perunanenä ja hän käytti viinipunaista huulipunaa(hänen mielestään se korosti kauniisti hänen muhkeita huuliaan), koska se sopi hänen tylsään kravattiinsa. Rouva Tumpilla oli sen sijaan möhömaha ja mahtavat viikset. Hän oli kotiäiti. Heidän suloinen pieni poikansa, nimeltään Donitsi, oli paras poika mitä toivoa saattaa.
Tumpeilla oli aivan järisyttävän kauhean hirveä salaisuus. Tällä ei nyt tarkoiteta SITÄ, että heidän pikku Donitsi-kullaltaan uupui tämä niin sanottu ”kolmas jalka”. Tätä järisyttävän kauhean hirveä salaisuutta ei kukaan saisi kaivaa esiin. Tämä ei myöskään koske sitä isoisää, joka on haudattu talon kukkapenkkiin ja jolta he perivät ruostuneet tekohampaat(herra Tumppi oli aina halunnut sellaiset). *rykäisy* Noniin ja nyt asiaan. Eli siis tämä salaisuus liittyi Pottien perheeseen, jotka olivat valitettavasti heille sukua. Potat olivat niin epätumppimaisia, kuin olla ja voi. Mikä on hyvä juttu, koska tämä maailma ei luultavasti kestäisi toista samanlaista perhettä. Potilla oli myös Donitsin kanssa samanikäinen poika, jonka nimi oli Halli.
*JATKUU*
Vastaukset 2
Vanhimmat
Loistavaa:)! Keep goin'!
Vähänkös makea tarina!!!!:D