SUOMEN POLIISI VASTAA VALTIOHALLINNON REKRYTOINNISTA
Miksi Suomen poliisi vastaa lakimiesten valitsemisesta valtiohallinnon virastojen päälliköiksi? Erityisen huolestunut olen korkeakoulunimityksistä, joissa hallinnosta vastaamaan on nimetty mm. entisiä kriminaalihuollon työntekijöitä ja syyttäjiä. Kyseessä on ns. palkintovirka.
Poliisi kontrolloi valtion virastojen päällikköjä, sillä noihin paikkoihin edellytetään luotettavuuslausunto, jonka antajana on suojelupoliisi.
Nämä ns. ryyppykaverilausunnot ovat juuri sitä tasoa, mitä poliisien yleissivistys ja koulutus edustaa.
Yleensä linkit osoittavat myös punaiseen Tampereeseen ja paikkakunnan Stalinistiyliopistoihin, sekä poliisiin, jonka tiedetään pesiytyneen samaiselle paikkakunnalle.
Poliisiystävällisen aineksen valitseminen valtionhallintoon merkitsee kapeakatseisten henkilöiden valitsemista virkamieskunnan edustajaksi.
Virkamiehen toimiminen poliisin suojeluksessa ja heidän edusmiehenä toimiminen on arvelluttavaa, etenkin tiedettäessä Suomen poliisin syyllistyvän ja syyllistyneen rikoksiin. Poliisia tai oikeustieteen kandidaattia ei saada rikoksista lain edessä edesvastuuseen ja usein rankaiseminen jää lain ulkopuolisin keinoin toteutettavaksi pakkomenettelyksi.
Tutkittuani kansalaisten oikeustapauksia olen tullut vakaaseen käsitykseen, jonka mukaan poliisitoimi on rikollinen insituutio ja heidän edustajansa rikkovat lakia.
Poliisi voi rikkoa lakia ainoastaa sen tähden, ettei heidän valitsemansa ns. 'oikeustieteen kandidaatit' puutu asioiden kulkuun. Näin voidaan tehtä vain oltaessa poliisien suojeluksessa. Armeijan tehtävä olisi tällöin hajoittaa voimatoimin ja väkisin edellä kuvanttu diktatuuriin tähtäävä valtavääristymä. Muutamien poliisien ja korkeiden lakimiesten uhraaminen voisi minimaalisesti hajoittaa vääristynyttä vallankäyttöä. Tarvittaessa työ voitaisiin tehetyttää ulkopuolisen valtion turvallisuuspalvelulla ostettuna toimeksiantona armeijan toimesta.
Tutkittuani poliisi ja oikeustieteellisessä annettavan koulutuksen laajuuden olen tehnyt samasuuntaisen havainnon kuin saksalainen matemaatikko Leibniz, jonka mukaa nämä ihmiset eivät ole kykeneviä käsittelemään asiaa vajavaisuutensa takia tai tekevät tahallista hallaa toisille ihmisille (poliittisin tai muin perustein).
Kryptoanalyytikko Bruce Schneier esittää kirjassaa n samaisen ongelman toteumia esimerkein muista valtioista ilman ratkaisumalleja. Poliisi tiedetään yleismaailmalliseksi ongelmaksi toisin kuin armeija. Maissa, joissa vastaava tilanne on riistäytytnyt käsistä on seuraus ollut sisällissota.
Kun vielä tiedetään poliisin estäneen tai ainakin hankaloittaneen sellaisten henkilöiden, kuten allekirjoittanut, työnsaatia heidän etunsa nimissä, on selviö, että maassamme on useampi korkeamman korkeakoulututkinnon omaava henkilö jäänyt työttömäksi poliisin rikollisten toimien seurauksena.
Tässä ainakin yksi syy miksi aivan kaikki emme ole saaneet koulutusta vastaavaa työtä IT-alalta, tai miksi ylipäätään työn saanti valtiohallinnosta on ollut hyvin vaikeata.
Länsimaisen käytännön mukaan johtavat virkamiehet valitaan paremmuuden perusteella, eikä esimerkiksi poliisien lemmikeistä sosialistisen presidentin nimittämänä.
Vetoa havaintoni vuoksi IT-alalla oleviin akateemikkoihin ja muuhun IT-henkilöstöön, etteivät he auttaisi poliisia tai oikeusoppineita heidän suorittaessa oikeusmurhia ylläpitääkseen muutamien vallassa olevien perheiden päätäntävaltaa uhraamalla kaikki muut eteen tulevat henkilöt.
sfnet.keskustelu.laki
Miksi Suomen poliisi vastaa lakimiesten valitsemisesta valtiohallinnon virastojen päälliköiksi? Erityisen huolestunut olen korkeakoulunimityksistä, joissa hallinnosta vastaamaan on nimetty mm. entisiä kriminaalihuollon työntekijöitä ja syyttäjiä. Kyseessä on ns. palkintovirka.
Poliisi kontrolloi valtion virastojen päällikköjä, sillä noihin paikkoihin edellytetään luotettavuuslausunto, jonka antajana on suojelupoliisi.
Nämä ns. ryyppykaverilausunnot ovat juuri sitä tasoa, mitä poliisien yleissivistys ja koulutus edustaa.
Yleensä linkit osoittavat myös punaiseen Tampereeseen ja paikkakunnan Stalinistiyliopistoihin, sekä poliisiin, jonka tiedetään pesiytyneen samaiselle paikkakunnalle.
Poliisiystävällisen aineksen valitseminen valtionhallintoon merkitsee kapeakatseisten henkilöiden valitsemista virkamieskunnan edustajaksi.
Virkamiehen toimiminen poliisin suojeluksessa ja heidän edusmiehenä toimiminen on arvelluttavaa, etenkin tiedettäessä Suomen poliisin syyllistyvän ja syyllistyneen rikoksiin. Poliisia tai oikeustieteen kandidaattia ei saada rikoksista lain edessä edesvastuuseen ja usein rankaiseminen jää lain ulkopuolisin keinoin toteutettavaksi pakkomenettelyksi.
Tutkittuani kansalaisten oikeustapauksia olen tullut vakaaseen käsitykseen, jonka mukaan poliisitoimi on rikollinen insituutio ja heidän edustajansa rikkovat lakia.
Poliisi voi rikkoa lakia ainoastaa sen tähden, ettei heidän valitsemansa ns. 'oikeustieteen kandidaatit' puutu asioiden kulkuun. Näin voidaan tehtä vain oltaessa poliisien suojeluksessa. Armeijan tehtävä olisi tällöin hajoittaa voimatoimin ja väkisin edellä kuvanttu diktatuuriin tähtäävä valtavääristymä. Muutamien poliisien ja korkeiden lakimiesten uhraaminen voisi minimaalisesti hajoittaa vääristynyttä vallankäyttöä. Tarvittaessa työ voitaisiin tehetyttää ulkopuolisen valtion turvallisuuspalvelulla ostettuna toimeksiantona armeijan toimesta.
Tutkittuani poliisi ja oikeustieteellisessä annettavan koulutuksen laajuuden olen tehnyt samasuuntaisen havainnon kuin saksalainen matemaatikko Leibniz, jonka mukaa nämä ihmiset eivät ole kykeneviä käsittelemään asiaa vajavaisuutensa takia tai tekevät tahallista hallaa toisille ihmisille (poliittisin tai muin perustein).
Kryptoanalyytikko Bruce Schneier esittää kirjassaa n samaisen ongelman toteumia esimerkein muista valtioista ilman ratkaisumalleja. Poliisi tiedetään yleismaailmalliseksi ongelmaksi toisin kuin armeija. Maissa, joissa vastaava tilanne on riistäytytnyt käsistä on seuraus ollut sisällissota.
Kun vielä tiedetään poliisin estäneen tai ainakin hankaloittaneen sellaisten henkilöiden, kuten allekirjoittanut, työnsaatia heidän etunsa nimissä, on selviö, että maassamme on useampi korkeamman korkeakoulututkinnon omaava henkilö jäänyt työttömäksi poliisin rikollisten toimien seurauksena.
Tässä ainakin yksi syy miksi aivan kaikki emme ole saaneet koulutusta vastaavaa työtä IT-alalta, tai miksi ylipäätään työn saanti valtiohallinnosta on ollut hyvin vaikeata.
Länsimaisen käytännön mukaan johtavat virkamiehet valitaan paremmuuden perusteella, eikä esimerkiksi poliisien lemmikeistä sosialistisen presidentin nimittämänä.
Vetoa havaintoni vuoksi IT-alalla oleviin akateemikkoihin ja muuhun IT-henkilöstöön, etteivät he auttaisi poliisia tai oikeusoppineita heidän suorittaessa oikeusmurhia ylläpitääkseen muutamien vallassa olevien perheiden päätäntävaltaa uhraamalla kaikki muut eteen tulevat henkilöt.
sfnet.keskustelu.laki
Vastaukset 1
Vanhimmat
jonkunhan on virallisesti vastattava turvallisuudesta. Tämä nyt sattuu olemaan poliisiviranomainen, jolle on langennut vastuu turvallisuuslausuntojen antamisesta.
Lausunto annetaan ulkomaalaisrekisterin ja salaisen valtion hallinnon henkilörekisterin perusteella. Tämä rekisteri on sisäasiainministeriön alaisuudessa ja on muista henkilörekistereistä siten poikkeava, ettei tavallinen kansalainen pääse tarkistamaan siitä omia tietojaan. Suojelupoliisilla ja armeijalla (poliisin kautta) on pääsy tähän rekisteriin lähes esteettä, mutta sielläkin tietyin rajoituksin. Lausunnot eivät sisällä yksityiskohtia rekisterin sisällöstä, vaan luokitteluja kulloinkin kyseisestä henkilöstä.
Poliisien tekemät rikokset ovat rinnastettavissa tavallisten ihmisten rikoksiin, silloin kun ne tehdään omalla ajalla. Virkarikokset ovat asia erikseen ja johtaa lievinä varoitukseen ja toistuessaan erottamiseen. Poliisien suorittamat peiterikokset ovat laillisia henkirikoksia lukuunottamatta soluttautumiskeinoja rikollisliigoihin.
Poliisi voi hälytysajossa rikkoa liikennesääntöjä, mutta hälytysvalot on tällöin oltava päällä, jotta muu liikenne osaa (pitää) tätä väistää.
Sitten on vielä sellainen tavallisten ihmisten valvonta, jossa tavis on epäilyksen alainen ja seurannassa. Nämä liittyvät yleensä valtion turvallisuuteen, huumeliigoihin tai suuriin talousrikostutkintoihin. Väistämättä sivullisetkin joutuvat tästä koskaan tietämättä tele-valvotuiksi. Yksityisyyttä siis loukataan salaa julkisella tuomioistuimen antamalla luvalla - välillä ei kyllä tarvita virallista lupaakaan, jos ministeritaso vaan haluaa johonkin asiaan selvyyden.
Asianosainen ei välttämättä tiedä edes koskaan joutuneensa valvonnan kohteeksi, ellei ole ollut tarkkana ja paljastanut seurannan ns. housut kintuissa ... vieläpä useaan otteeseen.
Valtion virastot ei palvele kuten muita, hakemukset hukkuu, töitä ei saa koskaan, rahat varastetaan pankkisalissa, pompotetaan asioita virastojen välillä, aikaa palaa, tukia ei saa, jne.
Kusetusta kaikki tyynni.