Niin - kysyisin ihan vakavissani: mikä asia Teitä eniten elämässänne pelottaa/on pelottanut?
Vai pelottaako mikään?
Omalla kohdallani se on sydänleikkaus.
Vai pelottaako mikään?
Omalla kohdallani se on sydänleikkaus.
Pelottaako?
Minea44
241310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Hammaslääkäri kertoi, että 4 viisauden hammasta on niin huonossa kunnossa, että ne pitää poistaa. Minulla on hirveä piikkikammo, siis pelkään kaikkea pistämistä ja kipukynnys on todella alhaalla.
Fiksu lekuri ymmärsi tilanteeni ja järjesti hampaiden poiston nukutuksessa. Kaikki 4 hammasta kerralla pois ja hyvin meni.
Puudutuksessa leikattiin ja kuolainen veri tunnottomasta suupielestä valuen kävelin kadulla - onneksi eräs tyttöystäväni halusi olla "saattajana", sillä muuten olisin vitivalkoisine kasvoineni pelottanut vastaantulijoita.
Toisaalta särky oli niin kova, että oletin kipeän hampaan olevan alaleuassa, kun se olikin yläleuassa...
Joskus tilasin puudutuksen jälkeen taksin (kieli oli kuin kuiva korppu) sössöttäen. Kuljettaja katsoi minuun ensin vähän epäilevästi - sössötin, että olen tulossa hammaslääkäriltä - sitten häntä jo hymyilytti:)
Nukutus on varmasti hyvä vaihtoehto - nyt Sinun ei enää tarvitse enempää viisastua;)
Ei niin, ei tarvitse enempää viisastua.
Tarkoitin hampaiden kautta..;)
Sairaus täälläkin, pelkään kipuja ja kuolemaa. Tuntuu että aina kun saa vähän nauttia ja iloita elämästä, seuraa uusia ikäviä ylläreitä. Tekee ihmisestä pessimistin.
Sydänpysähdyksen kokeneena en enää pelkää kuolemaa, mutta vihaan sitä entistäkin enemmän!
Eikä se sydänleikkauksenikaan anna kuin lisäaikaa...
Koko rikkinäisellä sydämelläni toivon Sinulle lisää hyviä elämänhetkiä!!!
ja sen eteneminen.
Elinikäennuste oireiden havaitsemisesta 3 - 12 vuotta!
Nyt on kuudes vuosi menossa.
Ei teoriassakaan paranemismahdollisuutta.
Luuydin muuttuu kuitumaiseksi ja irtisanoo yhteistyösopimuksen.
Loppu on sitten suhteellisen nopea, muutama kuukausi.
Onneksi Hänellä on Sinut!
Kiitoksia kannustuksesta!
Onneksi vaimon perusasenne on positiivinen.
Ensimmäinen vuosi totuuden paljastuttua oli hankala.
Sen jälkeen on elämä tasaantunut mutta tietenkin suunnitelmat ovat muuttuneet.
Ainoana häiriötekijänä nykyään ovat labrakokeet kuukausittain sekä myrkyillä alhaalla pidettävän Hb:n vaikutus ponnistelun sietoon.
Labrat rajoittavat matkustelua!
Minähän olin lopettanut työnteon jo ennen vaimon sairastumista joten sekään ei aiheuttanut mitään järjestelyä!
Emme näe syytä murehtimiseen eikä myöskään peittelyyn.
Ulkopuolinen näkee vain laiskistuneen, ennenaikaisesti eläköityneen pariskunnan joka on paljon pois kotoa!
menettäminen on vaikea asia, joka varmasti myös pelottaa. Ei ole varmaankaan yhtään parempi asia, onko lähtö ennalta-arvaamaton vai jo kauan tiedossa ollut. Toivon Teille voimia jatkaa.
...on mun kaikkien pelkojen ruumiillistuma.
Kyllä mä korkean aidan takaa niitä ihastelen, mutta esim Kolmårdenissa käveli auton vierellä ihan muina karhuina...HUIII! ;)
En välttämättä pystyisi telttailemaan Pohjois-Karjalassa.
taatusti katsella karhulaisia kaukaa;)
Joskus sata vuotta sitten, hellepäivänä siellä ajeltiin - eläimet olivat tietysti makoilemassa varjossa, joten ainoa "näky" oli eräs auto, jonka konepellin alta nousi sankka sauhu;)
Itse kammoan hämähäkkejä, yöperhosia ja niitä isoja pitkäkoipisia hyttysen näköisiä...lapsesta asti:(
Olen suurimman osan elämästäni elänyt yksin, ilman tyttö- tai naisystävää.
Nyt olen seurustellu jonkin aikaa ( se on mahottoman mukavaa)ja olen huomannut että, pelkään aikalailla sitä, että joudun taas kohtaamaan yksinisyyden.
Omaa sydänleikkaustani en kerennyt pelätä, olin niin "untamo" silloin että en osannut pelätä
JA jäinhän sentään henkiin.
ihmissuhteessasi, äläkä keskity sen loppumiseen vaan jatkumiseen:)))
Leikkaus ilmeisesti paransi Sinun sydänvikasi - HIENOA!!!
esiintymiset suurelle joukolle.siis on jännityksen aihe :///
Useimpia meistä jostakin kumman syystä jännittää esim. puhua suurelle väkijoukolle.
Jotkut vapisevat, ääni värisee tai sanat sotkeutuvat.
Usein jännitys ei kuitenkaan näy päällepäin, vaikka itse tuntisimme olevamme pyörtymäisillämme - videointi paljasti omalla kohdallani sen.
Pieni jännittäminen on toisaalta vain hyväksi - antaa potkua esitykseen:)
sitten pelkäsin valtavasti äidin menettämistä...hänellä kun oli sellaisia sairauksia,että tiesimme hänen kuolevan siihen..
Nyt pelkona on tuo oman perheeni turvallisuus ja tietenkin terveys...
on kaunis asia:)
Ethän unohda huolehtia myös itsestäsi - *kysyy huolissaan*
ole naisten tapana usein,että muut ovat tärkeämpiä kuin itse...Mut kyllä mä hoidan myös itseäni...:)
Joskus me kaikki äidit kuitenkin unohdamme itsemme hoitamisen (en nyt tarkoita meikkiä tms.), kun on huolehdittava siitä rakkaasta:)
Tunnetko ketään miestä, joka huolehtisi samaan tapaan?
yhden,joka huolehtii kaikesta asioista saman lailla...harvinainen mies...Ihailen häntä kyllä suunnattomasti..:)
Taidan olla henkilö, joka tyynesti alistuu määrättyyn kohtaloon...
Olen kokenut vanhempieni kuoleman ja selvinnyt jotenkin niistäkin. Etenkin äidin menettäminen oli kauhein asia mitä voi tapahtua. Mutta se kaikki tapahtunut vaan jotenkin vahvistaa ihmistä.
Kaikkea enemmän ja vähemmän mukavaa on elämässäni tapahtunut, joten mahtaisinko edes silmääni räpäyttää vaikka talo ympärilläni sortuisi.
fatalisti...
Elämä opetti sen, että asioihin voi ja pitää vaikuttaa. (En usko esim. lääkäreihin "sokeasti", mistä on ollut sekä itselleni että läheisilleni ratkaisevasti apua.)
Tapahtumilla on kuitenkin omat merkityksensä, jotka ymmärtää usein vasta myöhemmin.
Jos sisäinen tunne on hyvin voimakas - siihen kannattaa luottaa.
Äidin menetys...niin - sitä minäkin tässä suren, kun sairautensa on jo loppusuoralla.
Joskus miettii, miksi toiset saavat "pitää" vanhempansa pitkään - toiset menettävät jo nuorina omansa:(
pelottaa eniten. Enkä tiedä kumpi eniten, oma vai, niinkuin ilkkupilkku kirjoitti, lasten. Oliskohan enää syytä elää jos niille jotain tapahtuisi... Helkkari kun tuli tarve koputtaa päätä :////