Koska liikuin pääasiassa maatalouspiireissä joitakin laitos- ja yrityskäyntejä lukuunottamatta traktorihuoltomiehen tehtävissä, niin minua usein myös värvättiin maatalousnäyttelyihin eri tehtäviin lomillani, ja usein niihin suostuinkin, koska tapahtumat olivat hauskaa vaihtelua varsinaiseen työhöni. -Usein oli perheenikin mukana viikonloppuisin päiväseltään, jos matka ei ollut pitkä ja ilmat olivat ennusteen mukaan sopivat.
-Kerran taas minut oli värvätty lähikaupungissa pidettävään maatalousnäyttelyyn, joka oli järjestetty paikallisen raviradan alueelle.
-Ruutuvihkoni sivulla lukee Su -/- 197-, “Oskari-Karju karkasi!”
-Tehtäväni siellä oli jakaa yleisölle traktoriaiheisia mainoslehtisiä ja toimia samalla “järjestysmiehenä” kotieläinten näyttelyalueella, kuten olkavarteeni pujotettu nauha kertoi. Lisäksi minulla oli paikallista sanomalehteä mainostava kirkasvärinen mainosliivi päälläni.
-Eläimille oli rakennettu laavuntapaiset katokset, kullekin lajille erikseen ja niiden eteen oli rakennettu laudoilla aidatut pienet käyntipihat, jossa yleisö sai ihailla valioyksilöitä, vaikkapa aidanraosta kädellä niskaa raaputtaen, jos elikko sattui olemaan tuttavuudentekohaluinen.
-Sikaosastolla ehkä joku onneton tenava oli tyrkännyt luultavasti eskimopuikosta jääneellä jäätelötikulla aidanraosta Oskari-nimistä ehkä 300-kiloista valiokarjua silmään, ja ystävällisesti röhkinyt possu oli hermostunut.
-Mikään lauta-aita ei pidellyt tuota hurjimusta ja niin möhkälemäinen karju syöksyi yleisön joukkoon puunsäleiden lentäessä.
-Ihmisten kirkuessa juoksin paikalle ja näin valtavan karjun ryntäilevän edestakaisin. Joitakin ihmisiä oli kaatunut maahan.
-Mikä nyt neuvoksi!?
-Läheisen hevosvarusteteltan vieressä oli pino kuormalavoja ja paikalla olleet miehet hakivat sieltä “esiliinan” itselleen ja näin muodostuneen liikkuvan aidan avustuksella hirmustunut possu saatiin ohjattua yleisöalueen ulkopuolelle.
-Onnettomuudeksi raviradan keskellä sijaitsi pieni lampi ja sinne tuo possu tietenkin säntäsi vahingossa.
-Lampi oli niin matala, ettei possu hukkunut mutta vieressä seisoneet paikallisen palokunnan esittelykalustot ja miehet saivat possun pelastamisessa ainutlaatuisen “lähitehtävän”, kun ei tarvinnut lainkaan ajaa eikä soittaa sireeneitä.
Tässä se inhoittava ja kirottu rasvakoura taas muisteli.
-Kerran taas minut oli värvätty lähikaupungissa pidettävään maatalousnäyttelyyn, joka oli järjestetty paikallisen raviradan alueelle.
-Ruutuvihkoni sivulla lukee Su -/- 197-, “Oskari-Karju karkasi!”
-Tehtäväni siellä oli jakaa yleisölle traktoriaiheisia mainoslehtisiä ja toimia samalla “järjestysmiehenä” kotieläinten näyttelyalueella, kuten olkavarteeni pujotettu nauha kertoi. Lisäksi minulla oli paikallista sanomalehteä mainostava kirkasvärinen mainosliivi päälläni.
-Eläimille oli rakennettu laavuntapaiset katokset, kullekin lajille erikseen ja niiden eteen oli rakennettu laudoilla aidatut pienet käyntipihat, jossa yleisö sai ihailla valioyksilöitä, vaikkapa aidanraosta kädellä niskaa raaputtaen, jos elikko sattui olemaan tuttavuudentekohaluinen.
-Sikaosastolla ehkä joku onneton tenava oli tyrkännyt luultavasti eskimopuikosta jääneellä jäätelötikulla aidanraosta Oskari-nimistä ehkä 300-kiloista valiokarjua silmään, ja ystävällisesti röhkinyt possu oli hermostunut.
-Mikään lauta-aita ei pidellyt tuota hurjimusta ja niin möhkälemäinen karju syöksyi yleisön joukkoon puunsäleiden lentäessä.
-Ihmisten kirkuessa juoksin paikalle ja näin valtavan karjun ryntäilevän edestakaisin. Joitakin ihmisiä oli kaatunut maahan.
-Mikä nyt neuvoksi!?
-Läheisen hevosvarusteteltan vieressä oli pino kuormalavoja ja paikalla olleet miehet hakivat sieltä “esiliinan” itselleen ja näin muodostuneen liikkuvan aidan avustuksella hirmustunut possu saatiin ohjattua yleisöalueen ulkopuolelle.
-Onnettomuudeksi raviradan keskellä sijaitsi pieni lampi ja sinne tuo possu tietenkin säntäsi vahingossa.
-Lampi oli niin matala, ettei possu hukkunut mutta vieressä seisoneet paikallisen palokunnan esittelykalustot ja miehet saivat possun pelastamisessa ainutlaatuisen “lähitehtävän”, kun ei tarvinnut lainkaan ajaa eikä soittaa sireeneitä.
Tässä se inhoittava ja kirottu rasvakoura taas muisteli.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.