Voimakas ahdistus ja tukehtumisentunne!

Olen varma, että selviät. Tiedän erittäin hyvin miltä tuo jatkuva ahdistuneisuus ja hengitysvaikeudet, tukehtumisen tunne tuntuu. Itse elin 26 mainiosti ja kuvittelin, että olen tosi vahva. Viime keväänä alkoi oireilu; paniikki, sekoamisen tunne, sydämen jumputus, ahdistus, masennus, ruoka ei mennyt alas, öisin heräsin tukehtumisen tunteeseen, en voinut hengittää, junaan ei voinut mennä jne. Näitä riittäisi. Nyt olen vasta reilun viikon syönyt Cipralexia ja ehkä jo jonkinmoinen vaikutus on havaittavissa. Olen myös oppinut kontrolloimaan tukehtumistunnetta, hengittelen rauhallisesti suu auki jonkin aikaa. Olen koko ajan käynyt töissä. Kohtauslääkkeenä mulla on Xanor 0,25mg ja olen jo muutaman kerran käynyt psykologilla. Siellä on todettu samat asiat, jotka tiesinkin; väkivaltainen ja ahdistava lapsuuden koti, liian aikainen itsenäistyminen, elämättä jäänyt murrosikä, purkamatta jäänyt raivo jne. Nyt opettelen pikkuhiljaa irti kiltin tytön roolista ja uskon, että vielä joku päivä mulla on tosi hyvä olo. Voimia sulle, sä selviät kyllä!

ahdisti ja lisäksi kylä yskitti hirveesti noin viisi vuotta ja pistin moisen paniikin piikkiin, mutta sitten tutkittiin kunnolla ja todettiin astma, eli suurin syy ahdistuneisuuteeni oli astma ei paniikki ja kun sitten sain lääkityksen astmaan, niin johan loppui ahdistuksenikin ja samalla alkoi paniikkikin helpottaa eli suurin syy mun paniikkiin oli hoitamaton astma!!!!

Hei!Sairastuin itse paniikki häiriöihin n.2v sitten.En tiedä varmaksi että mikä sen laukaisi,mutta syitä on jotka ovat vaikuttaneet siihen ja voi vain arvailla...Kuulostaa varmaan utulta kun yht äkkiä ilman mitään järkevää syytä iskee huono olo,sydän alkaa tykyttää,tärisyttää,kurkkua puristaa,suu kuivaa,tulee epätodellinen olo,ihan kuis olisi olemesa,mutta irti ruumiistaan.pyörryttää,tuskan hiki iskee ja et tunne kehoasi.ruumiillisten oireiden lisäksi päässä pyörii ajatus että jotain kamalaa tapahtuu eikä voi hallita oireita.Kohtauksen mentyä ohitse,jää vain pöhkö olo ja kysymyksiä pyörii pässä.itselläni oireet alkoivat kesällä-04 ja samalla sain tiedon odottavani toista lasta.Raskausaika oli kuvottava n.5kuulta lähtien.Joka päivä oli huono olla,ahdistava,puristava,tukahduttava olla,jännittävä tunne rintakehän alueella ja kokoajan odotti että iskeekö pahammat paniikki kohtaukset.Silmissä alkoi hämärtyä ja jokainen päivä oli kuin eläisi unessa,sumussa.Raskauden jälkeen Tila vain paheni ja oireet voimistuivat,joten oli pakko hakea apua mielenterveystoimistosta itseni ja lasten takia!Siellä aloin käydä ja käyn edelleen.Lääkitys aloitettiin viime kesänä ja aloitettiin(cipralex5mg)..Tuo pienen pieni annos vaikutti kehooni ja oireet sen kun pahenivat ja lisäksi tuli uni vaikeuksia ym tukalia oireita,joiden takia kävi mielessä lopettaa lääkitys kun joka päivä elinkin jo paniikissa.jatkoin kuitenkin ottamista ja annosta nostettiin hiljallen 15mg asti ja edelleen joudun samaa annosta ottamaan.kesti n.5kk ennenkun olo alkoi kohentua lääkityksen aloittamisesta ja siitä pikkuhiljaa eteenpäin..Vieläkään en ole parantunut täysin ja traumat jääneet.Pahimmat paniikkikohtaukset ovat jääneet,mutta vielä lievemmässä muodossa niitä saan harvemmin onneksi!olo on vielä väsynyt ja liikkuminen yksin vaikeata,koska pelko on aina mielessä että jos pyörryn tai saan kohtauksen jos yksin lähen jonnekkin.Olen jumittunut kotiin täysin lasten kanssa ja joka päivä taistelen pelkoja vastaan.Osa syy siihen että parantumiseni kestää on että parisuhteessa on ongelmia ja tämäkin asia hankaloittaa parantumistani.Mutta tähänkin asti olen selvinnyt pahimmasta,joten mikään ei estä taistelemasta vielä täyteen voimiin asti.Tukea saan jos mistäkin paikasta,paitsi omalta mieheltäni,joka pitää minua laiskana ja"sairauttani"turhan päiväsenä lässytyksenä.Tsemppiä sinulle ja perheellesi!Mä uskon että sinäkin vielä paranet ja toivon että paranet!-ÄIPPÄ-82.