Hei kaikki raitistuneet! Kertokaahan kokeneemmat kuinka se "temppu" tehdään. Olen pyöritellyt asiaa vuosikausisia mielessäni, yrittänyt lopettaa juopottelun (huonolla menestyksellä) useita kertoja, mutta näyttää että vauhti alamäessä vaan kiihtyy. Suhde alkoholiin on kestänyt lähes 30 vuotta, viimeiset kolme-neljä vuotta melko tiiviinä, tämänkin kesän kauniit illat ovat menneet viinihuuruissa riippumatta onko loma vai työaika, hirvittää ihan... Olo on voimaton, päässä huippaa, väsyttää, eikä ajatus kulje...
Kuinka irti viinasta? Loppuuko huimaus lainkaan, kuinka pian jos loppuu? Motivaatiota lopettamiseen kyllä on, ja hyviä syitä löytyy, mutta mistä se itsekuri ammennetaan? AA voisi olla ihan ok, meiltä vaan on n. 60 km matkaa lähimpään paikkaan missä näitä tilaisuuksia järjestetään. Kertokaa please kokemuksistanne, ja siitä mitä raitistuminen teidän elämäänne on tuonut.
Kuinka irti viinasta? Loppuuko huimaus lainkaan, kuinka pian jos loppuu? Motivaatiota lopettamiseen kyllä on, ja hyviä syitä löytyy, mutta mistä se itsekuri ammennetaan? AA voisi olla ihan ok, meiltä vaan on n. 60 km matkaa lähimpään paikkaan missä näitä tilaisuuksia järjestetään. Kertokaa please kokemuksistanne, ja siitä mitä raitistuminen teidän elämäänne on tuonut.
Vastaukset 20
Vanhimmat
tzau!!
Haluat alkoholista eroon. olet motivoitunut siihen, niinkuin kirjoitit.
itse pämppäsin runsaasti 30 vuoden ajan ja etsin useitakin keinoja ryyppäämisen lopettamiseksi. olin useita kertoja katkollakin ja yritin opetella kohtuukäyttäjäksi, mutta ei onnistunut. lopulta saavutin pohjan en tiennyt että mitä oikein tehdä. koko maailma oli kaatumassa niskaan.
sitten sain tietoa aa:sata ja soitin yhteyshenkilölle ja kävin eka kerran ja tunnustauduin sairastuneeksi sairauteen jonka nimi on alkoholismi
olen tuore aa:lainen olen käynyt 8 kuukauden ajan palavereissa 4 kertaa viikossa ja pysynyt kuivilla
tämä on toiminut kohdallani. kannattaa ainakin yrittää. ei menetä muuta kuin kurjuutensa.
onnea sinulle ja menestystä, minka keinon vaan koet itsellesi parhaaksi. valintasi on sinun
Kiitos vastauksestasi. Näyttää olevan sellainen tilanne ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin aa. Kynnys sinne menemiseen on aika korkea, mutta kai sitä täytyy rohkaistua ottamaan se askel, koska tilanne ei todellakaan voi jatkua enää näin, menee huonompaan suuntaan koko ajan. Lohduttavaa kuulla että joku on ollut samankaltaisessa tilanteessa, mutta on jo menossa parempaan suuntaan, antaa toivoa itsellenikin. Kiitos
Sinuna ottaisin yhteyttä työterveyslääkäriin,
ja kertoisin rehellisesti oman tilanteeni.
Siellä sinun elämäntilanteesi kartoitetaan ja
saat neuvoja, mitä sinun pitäisi tehdä. Näin
se toimi omalla kohdallani.
Paradoksaalista on se, että viinantuskassa 60 km
ei ole matka eikä mikään, mutta jos pitäisi ajaa
sama km määrä selvinpäin AA-palaveriin siitä
tulee kynnys. Itse ajoin palaveriin 50 km päähän
5 kertaa viikossa. Sinä päätät mitä elämälläsi
teet. Tsemppiä
tai lainaamassa AA:n julkaisemaa kirjallisuutta?
Uskoisin, että kimppakyytiläisiä löytyy palaverimatkan varrelta, kunhan menet sinne ja kyselet. Voit ottaa yhteyden AA:n auttavaan puhelimeen, sieltä voidaan sitten järjestää sinulle yhteyshenkilö, jolta saat yksityiskohtaisia tietoja. Puh. 09-750200, kattaa koko Suomen.
Puhelinsoitto avunpyynnön merkeissä auttoi minut raitistumaan jo vuosia sitten.
Tuo kirjallisuusvinkki on hyvä! Olen jo viime talven aikana joitakin kirjoja lukenutkin, Betty Fordia ja mm. kirjan nimeltä täyskäännös. Kyllä, nämä myös antavat toivoa paremmasta. Voisitko vielä kertoa mitkä kirjat sinuun itseesi "kolahtivat".
Kiitos myös kaikille muille viestiini vastanneille. Olisin iloinen jos joku kertoisi vielä paranemisestaan, alkaako keho palautua, loppuuko pään vihlominen, entä mielialat? Onko enemmän hankalia kuin hyviä päiviä?
Muitakin saatat löytää omasta kirjastostasi. Googlettamalla löydät Suomen AA:n kirjallisuusluettelon. Siinä on joitain kymmeniä erilaisia kirjoja ja opuksia, joita voit myös tilata. Olen niin vanhan polven alkoholisti, että en osaa antaa tässä sulle suoraa linkkiä, mutta kyllä sen löydät.
Juu, kyllä sieltä lukemista löytyy. Tilasin yksin tein mainitsemasi kirjan, myös pari muuta opusta, sekä Ratkaisu -lehden. Tulostin myös muutamia stooreja aiheeseen liittyen iltalukemiseksi.
Löytyi myös sähköinen aa-ryhmä johon täytyy ehdottomasti liittyä, tämähän voisikin olla näin syrjässä asuvalle hyvä vaihtoehto, varmasti kokeilen.
Kyllä tämä tästä, oikein hyvä. Hyvässä lykyssä käy niin että nimimerkki vaihtuu pian ex-viinisiepoksi tai kivennäisvesikiitäjäksi. Kiitos!!
Hei! En itse syrjässä asu, yksi tuttavani kulkee 50 km:n päästä meidän ryhmässä. kertoisin hänelle tuosta mainitemastasi ryhmästä.
Todella intresantti kirja on Billin elämänkerta "Anna sanan kiertää". Ovat niin edullisiakin nämä kirjat, eikö totta. Ja elävää elämää eikä mitään fiktiota! Verta, hikeä, kyyneleitä ja lopulta rauha, jossa elämän taistelut voitetaan - useinkin taas tuskien kautta, mutta selvin päin.
Voimia sinulle uudella tielläsi!!!
Siellä klikkailemalla löysin kaksikin nettiryhmää. Toinen niistä oli tämä Kiihtelys, "AA-sähköpostiryhmä, on toiminut jo muutaman vuoden. Tervetuloa tutustumaan virtuaalisen AA-ryhmän tarjoamiin raittiuden avaimiin!" osoitteessa http://netti.nic.fi/~aa-ryhma/index.htm
Kiitos kaikille kannustajille! Tukea tässä tarvitaan!
Pitipä käydä tilaamassa tämäkin. Totta, kirjat ovat tosi edullisia.
Täällä on aiemmin joku kertonut, kuinka tässä kirjassa on eletyn elämän makua, tuskien taivalta kohti AA:n syntymisen päiviä. Jossainn siellä kirjassa kerrotaan se ihmeellinen pörssimeklari Billin ja tohtori Bobin tapaaminen, josta AA sitten sai alkunsa: Bill oli ollut muutaman kuukauden ajan raittiina, sitten koki pahoja vastoinkäymisiä elämässään, oli ratkeamaisillaan ryyppäämään, hortoili tuskissaan erään hotellin aulassa - - - ja sitten- - -No, nautinnollisia lukuhetkiä!
"Hei kaikki raitistuneet! Kertokaahan kokeneemmat kuinka se "temppu" tehdään. "
Itselläni temppu tapahtui niin että korvasin jaksottaisen rajun alkoholinkäytön kannabishuumeella.
Tykkäsin kannabiksesta niin paljon enemmän kuin alkoholista että käytin sitä aina kun olisin juonut viinaa, lopulta enemmänkin - siis päivittäin.
Tulihan siitä omat ongelmansa joihin lopulta kolmen vuoden päivittäiskäytön jälkeen kyllästyin ja totesin että antaa olla kaikkien päihteiden. En halunnut enää viinaa koska olin löytänyt paremman ja se parempikaan ei enää antanut sitä mitä alkuaikoina.
Tällöin plussien ja miinusten lista sai selkeän lopputuloksen: Millään päihteellä ei ole enää minulle arvoa etenkään jatkuvassa käytössä tai jaksottaisesti suurissa määrissä että asiaan kannattaisi vaivautua.
Kannabiksen lopettaminen oli helppoa, käytin sitä koska pidin siitä (tai luulin pitäväni) mutten ollut riippuvainen koska se ainehan ei aiheuta fyysistä koukkua. Henkinen "koukku" kumoutui tuossa logiikassa jonka aikaisemmin mainitsin.
Sittemmin olen muodostanut jälleen päihteisiin jonkinlaista suhdetta. Tällä kertaa menossa on ns. "kokemukssten maksimointi". Käytän päihteitä mutta todella harvoin ja harkiten. Alkoholia otan joskus, muutaman tuopin verran - kun se ei haittaa muuta elämää. Joitain huumeitakin olen kokeillut muutamaan otteeseen mutta niidenkään pariin ei ole minkäänlaista suurta painetta ja hinkua. Nautin elämästä kuitenkin raittiinakin joten miksi lähestyä riskirajoja lainkaan missään suhteessa?
Muutama vinkki: Siirry "laimeampiin litkuihin", kuten esim. kolmosoluen sijasta juotkin ykköstä ja jatkat sitä linjaa, kunnes voit vapautua kokonaan oluesta ja siirtyä mehuun/veteen tms...
Kerro itsellesi, mikä asia on PAREMMIN, jos/kun raitistut ja sitten keskityt SIIHEN päämäärään (varsinkin silloin kun viinanhimo iskee)!
Kaverini oli juonut työpaikan, kortin ja perhe teki nyt lähtöä, kun hän meni A-klinikalle.
Siellä ystävällinen täti antoi ohjeita, ja käski hankkimaan jonkin harrastuksen - menemään vaikka ongelle.
No, onkiminen oli aina ollutkin kaverini mielipuuhaa. Niinpä hän nytkin lähti ongelle ja otti totuttuun tapaansa onkipullon mukaan.
Eli, miksi jakaa tuollaisia yhdentekeviä neuvoja. Kun ihminen on juonut elämäänsä alas jo vuosien ajan, niin ei kai hän sitä ole tehnyt 'ajattelemattomuuttaan'?
Kyllä kyse on jostain muusta.
Itse en aikoinaan tuntenut mitään 'viinanhimoa'. Päinvastoin kun selvästä päästä oli alettava juopottelemaan uutta putkea, se itketti, vitutti ja oksetti yhtäaikaa. Mutta viinaa oli vaan kaadettava suuhun.
Siinä on kyse pakonomaisesta tarpeesta juoda viinaa tai mitä tahansa alkoholipitoista, jotta se paskamainen olo katoaisi edes hetkeksi.
Tuollainen rationaaliseen ajatteluun ohjaaminen aikaansaa alkoholistissa vain itsesyytöksiä, kun järki kuitenkin jää joka kerta toiseksi viinan voimalle. Itsesyytökset pyörittävät kehää yhä vauhdikkaammin ja juominen senkun kiihtyy.
Siis oli pakko juoda siksi, että oli niin p-mainen olo? Etkö juonut muuten vain, etkö noin vain yks kaks yllättäin, etkö mennyt parille kaljalle, etkö joissain missä vain sosiaalisissa tilanteissa?
Siis joitko vain pahaan oloosi, lääkkeeksi? Ja ainako se jo etukäteen tuntui ja maistui pahalle? Väen väkisin kaadoit viinaa naamaasi? Halusit siis tehdä olosi yhä pahemmaksi - masokismia äärimmillään? Etkö siis ikinä noin vain irrotellut, trai trai trallallaa?
Ilmeisesti hän pakeni todellisuutta eli joi "suruunsa", ei iloonsa.
Kun minussa on semmoinen sairaus, nimeltään alkoholismi.
Siihen ei ole olemassa muuta lääkettä kuin alkoholi.
Onkiminen tai lennokkien rakentelu ei siihen auta.
Tuo toimiva lääke aiheutti kuitenkin niin pahoja 'sivuoireita', että oli pakko lopettaa sen käyttö kokonaan.
VAIN JEESUS VOI VAPAUTTAA!!1
hah! tyhmä kysymys.
se loppuu siihen, kun ei enää juo.
hyvin yksinkertaista - jopa juopon ymmärtää -