Asun suuressa kaupungissa, jossa on melko paljon vanhoillislestadiolaisia (mikäköhän olisi ...), ja olen ihmetellyt, kuinka hyvin vl-ihmiset tuntevat samaan joukkoon kuuluvat. Itselläni ei ole yhtään minkäänlaisia siteitä herätysliikkeeseen, mutta väliin tuntuu, että jotkut luulevat minulla olevan. Olenko väärässä? Tunnistavatko vl:t toisensa jostakin arkipäiväisestä piirteestä, ja jos, niin mistä? Tuleeko erehdyksiä?
miten vanhoillislestadiolaisen tunnistaa?
sivusta seurannut
9772
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
että sama henki yhdistää. Ja heillä on yhtäläinen sananparisikin uskonasioissa. Sanoo R:ttu.
Yleensä tunnistan naamasta, ovat niin sukua keskenään että näyttävät samalle ja tunnen paljon myös henkilökohtaisesti. Muutenkin sen näkee vaatteista ja naamasta ja käytöksestä.
Sitä en tiedä, mistä keskenänsä he toisensa tuntevat, mutta täällä palstalla ainakin joku vl kertoi tunnistavansa toisen vl:n siitä, ettei se käytä meikkiä ja korvakoruja, johon sitten joku luterilainen vastasi, että hän tuntee kyllä toisen uskovan Pyhän Hengen läsnäolosta. On jotenkin jäänyt tuo mieleen. (Tuo löytyy sieltä korvakorukeskustelusta)
Selvä tähän asti, mutta tuleeko virhearvioita? (En väheksy uskoanne Hengen johdatuksesta.) Mitä kaltaiseni ei-vl:n pitäisi tehdä, jotta minua enemmän tai vähemmän ulkoisin perustein voidaan luulla vl:ksi? En meikkaa enkä käytä korvakoruja, mutta eiväthän kaikki muutkaan miehet - eivätkä muuten kaikki naisetkaan.
Konkreettisin kysymykseni: onko tullut virhearvioita? jos, niin miksi?
ketään, riittää kun ihminen itse tuo esille uskonsa, jos niin haluaa. Eihän kynttilää panna vakan alle vaan valona loistamaan. Niinhän siellä isossa kirjassa muistaakseni sanottiin.
asvioimaan=arvioimaan
"Hajusta" ... Aina toisensa tunnistavat ja melko pian...
Mielenkiintoista ; istuin eräällä mökillä jokin aikaa sitten - meitä oli "epäuskoisia" siellä monia ja kaikki ei tunnettu toisia ; eräs ent.vl-mies oli "haistanut" että minäkin olin ollut joskus vl!!
-> aika moni exvl tunnistaa exvl:län !! Mielenkiintoisia keskusteluja on seurannut tällasesta "yhteisestä" menneisyydestä!
Kysyjä oli ilm. vahingossa luultu vl? Tällastakin varmaan sattuu; jos käyttäydyt "siivosti" yleensä ja vaikkapa ulkoinen olemus on "tyypillinen" vl sopiva...?
Tuo haju taitaa olla se paras selitys. Mistähän lienee tullut se sanonta, mutta joskus puhutaan "tallin hajusta".
Itselläni on kokemuksia, että täysin "vl:istä vapaalla" seudulla olen tunnistanut työkavereiden joukosta toisen vl:n parissa tunnissa. Meitä oli sillä paikkakunnalla sitten kaksi vl:ää reissutöissä.
Erehdyksiäkin tulee, jos alkaa hosumaan. Eräs, jota pidin puoli vuotta hyvin potentiaalisena vl:nä, ei sitten sitä ollutkaan. Etelä-Suomessa työssäkäyntialueet ovat sen verran laajoja, ettei samassa työpaikassa oleva vl välttämättä käy samalla ry:llä.
Erittäin harvoin käy niin, että jonkun ihmisen "paljastunminen" vl:ksi olisi varsinaisesti yllättävää.
Olen uskova, mutten vl. Julistan ilosanomaa kaikkialla missä kuljen, kutsun ihmisiä kirkkoon jne. Saatan jopa kahvipöydässä sanoa asiaan, että "sanotaanhan Raamatussakin..." joitakin se ärsyttää ja yleensä silloin en jatka mutta jos kukaan ei kiusaannu voin puhua enemmänkin.
Ei pidä pitää kynttilää vakan alla vaan kaikkialla on potentiaalisia uskoon tulevia ihmisiä, meidän tulee julistaa ilosanomaa kaikkialla missä liikumme. silloin ei jää kenelläkään epäselväksi että ollaan uskossa eikä tarvii arvuutella.
Tunnen ateisteja naisia jotka ei meikkaa yhtään eikä käytä mitään koruja, mutta puheesta sen jo heti tietää, ettei usko mihinkään.
Minä olen tuota monesti miettinyt, ja luulen, että siinä jotenki tunnustelee. Vähän niinku että onkohan tuo... ja kun se toinen tunnustelee myös niin käy usein niin, että ihan heti kohta hokastaan, että samaa porukkaa ollaan. Kyse ei ole ihmisten arvottamisesta eikä lajittelusta, jotenki hakeutuu oudoissa tilanteissa tutunoloiseen seuraan. Ei se minusta sen kummempi asia ole.