Rakkaani sai keskenmenon rv 10-12. Sitä vaan tahtoo tulla väärin ymmärretyksi niin monesti puheissaan, en haluaisi enää enempää tahattomasti tuottaa tuskaa. Haluan vain pelkkää hyvää, mitä uskallan sanoa, muuta kun rakastan häntä.
Auttakaa! Kuinka lohdutan?
Mies pulassa
61224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet nössö!
ihan hyvin musta riittää et vaikka sanot että et tiiä mitä sanoa. Kyl sen vaistoaa ihmisestä onko tosissaan pahoillaan.. ja olihan se kans sunkin lapsi, oletan, niin onhan sullakin oikeus surra menetettyä lasta eikä vaan lohdutella toista.
olen kokenut keskenmenon 12viikolla pari vuotta sitten,ja kokemuksesta tiedän että tunteet on pinnassa ja pitkään..sitä loukkaantuu herkästi ja kaikki pienetkin asiat tuntuu suurilta..mutta itse toivoin saavani vain huomioo ja läheisyyttä..halauksia ja muuten vaan jotain pientä huomionosoitusta. mutta ikäväksemme me kaikki koemme surun eritavalla ja toisen on vaikea sanoa mitä toiselle sanoa.. voithan sanoa että surraan yhdessä ja pyydä keskustelemaan asiasta kanssasi ja kerrot myös miltä sinusta tuntuu ja menetys on myös iso asia sinulle. sekin on paljon kun on tukena ja kuuntelee.. kyllä aika parantaa lopulta haavat.
Rakasta, anna aikaa, ole lähellä. Varmasti kumppanisi ymmärtää myöhemmin, että et lähtenyt pakoon tilannetta vaan jaksoit olla vieressä vaikka hän ei jaksaisi olla läsnä.
teidän tilanteesta, keskustelkaa koittakaa edes keskustella.
Alkuraskauden keskemenojen syy on usein sikiön viallisuus.
www.helistin.fi siellä on aika hyvin mistä johtuu suurin osa ja miten voi tukea toista.
Nauttikaa toisistanne, seksi elämä voi kärsiä paljonkin keskenmenosta ja hellyyttä te tarvitsette.
Helposti käy itse syyttely mitä teki väärin jne.
...seksielämä voi kärsiä keskenmenosta? Meille tuo on kyllä hyvin outo ajatus... Meitä km on lähentänyt paljon toisiimme ja olemme hellineet toisiamme. Km:sta on aikaa vasta kaksi vuorokautta. Menetys, suru, ajatukset, rukoukset ja itku ovat yhteisiä. En huomaa, että kokisimme asian kovin paljon eri tavalla. Naisena olen itkenyt ihan hulluna - mieheni ei ole itkenyt ihan niin paljoa. Se on ainut ero. Pian tekisi mieli rakastellakin, mutta sitähän ei saa tehdä ennenkuin jälkivuoto lakkaa... :( En ihmettele ollenkaan, että monilla tärppää uudelleen pian km:n jälkeen! Ainakin itselläni tekisi mieli rakastella ja hellyytellä miestä oikein paljon...ja sen varmasti teenkin heti, kun mahdollista! Toki myös hormoneilla on osuutensa asiaan...että tärppää uudelleen pian 1. raskauden jälkeen!