Tää on helveti naurettavaa. Lääkäri sanoo mulle, ettei DHD.tä voida tutkia ennekuin masennus on hoidettu. HO-HO!
a) Masennus on tyypillistä ADHD-potilaille
b) Se masennus ei välttämättä parane ikinä
Että kyllä noi lääkäritkin osaa olla niin tampioita, että ihan sylettää.
a) Masennus on tyypillistä ADHD-potilaille
b) Se masennus ei välttämättä parane ikinä
Että kyllä noi lääkäritkin osaa olla niin tampioita, että ihan sylettää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joo. Tässä ollaan nyt perimmäisten kysymysten edessä. Enkä lähde lainkaan kuvailemaan, millaista masennusta ADHD-ihmisellä on, vaan sitä, että ADHD:ta ei tunneta eikä osata diagnosoida.
Tässä ADHD:n kohdalla Suomessa on päässyt tapahtumaan emämunaus, kun se on kuin yhteisestä sopimuksesta ymmärretty päin mäntyä. Sitä en ymmärrä, miten kelkka saadaan nyt käännettyä, kun on jo hyvä tovi taivallettu pöpelikköön päin.
Lääkärikoulutuksia järjestetään äärimmäisen vähän ja lääkäreiden kouluttaminen tapahtuu pääosin tutkimuskirjallisuuden kautta. Perustutkinnon avulla heillä on siis kyky omaksua uuden tiedon pohjalta aivan ennennäkemättömiäkin tauteja, koska ne aina jotenkin linkittyvät ihmisen psykodynamiikkaan. Tämän ajatuksen pohjalta ovat kait ruvenneet diagnosoimaan AD/HD:ta näillä iänikuisilla eväillä ja pahaa jälkeä syntyy. Psykiatria on omimassa AD/HD:ta "itselleen" sillä perusteella, että puolella AD/HD-henkilöistä on jokin psykiatrinen komorbiditeetti. Tämä toteaminen tapahtuu "postinjakajan lajittelulokerikon tavoin". Kun tutkittavaa haastatellaan, hänen kaikki kertomansa oireet luokitellaan samanarvoisina kunkin psykiatrisen sairauden lokeroon. Tässä jaossa tarkkaavaisuushäiriön lokeroon ei yleensä jää paljon mitään oireita jäljelle, koska ne on jaettu kaikkiin muihin pidempään tunnettujen oireistojen lokeroihin. Tutkittavalle ilmoitetaan ja harvoin vielä ystävällismielisesti, että tarkkaavaisuushäiriötä ei voida todeta näillä eväillä. Tosiasiassa pitäisi kriittisesti tarkastella myös sitä, onko persoonallisuushäiriön, OCD:n masennuksen jne... kriteerit täyttävä todella sellainen henkilö, vai onko hän jotenkin "lievä tapaus" jos verrataan todella vaikeisiin em. tapauksiin.
Lisäksi lääkärin tulisi erityisen tarkkaan miettiä sitä, mitä tutkittava hyötyy siitä, että hänelle isketään viiden F:n litania, joista ei seuraa minkäänlaista hoidollista tai kuntouttavaa apua.
Ensin lääkäreiden tulisi opetella tietämään mitä on tarkkaavaisuus ja mitä sen ongelmat voivat primääreinä ihmiselle aiheuttaa. Noihin OCD, masennus ja pershäiriöiden kanssa tarkkaavaisuuden ongelmat ovat sitten toissijaisia eikä toisinpäin! Siis ongelmana on todella se, että lääkärit eivät tajua, että sellainen aivojen toiminta kuin tarkkaavaisuus ja sen puuttuminen voisi ihmistä mitenkään vammauttaa. Eiväthän ne lääkärit mitään tyhmiä ole, minä vaan olen niin paljon heitä viisaampi.
On se kummallista tässä aivotutkimuksen maailmassa, jossa koko ajan hämmästellään tieteen uusille löydöille, uuden taudin ymmärtäminen ottaa niin perkeleen lujaan, että meitä aikuisena diagnosoituja eivät mitkään hoidot ja tukitoimet täällä ajassa tavoita. Psykiatria on levittänyt etäpesäkkeensä tarkkaavaisuushäiriön diagnosointiin ja on pelättävissä, että neurologit väistyvät takavasemmalle, sillä heillä on töitä ilman addejakin.
Kun AD/HD-henkilöltä ei voida varsinaisesti diagnosoida masennusta, mutta hänellä voidaan kuitenkin havaita "jotakin siihen viittaavaa". Tässä muodossaan ADHD-ihminen ei tunnista itseään masentuneeksi, eikä sitä olekaan pohjimmiltaan, ainakaan silloin kun saa iskeä kyntensä lempipuuhaansa. Näitä nuo rikkiviisaat lääkärit ovat nyt muovaamassa masentuneiksi ja minä tekisin tässä vaiheessa erittäin mielelläni sellaisen diagnoosin, että lääkärit on tumpattu niin täyteen masennusta ja sen varhaista toteamista, että ei ole mikään ihme tarkkaavaisuushäiriön syrjään työntäminen.
Miksi ihmeessä on niin vaikeaa tajuta, että neurologisista ongelmista seuraa psykologisia? Psykiatri on niin psykodynamiikalla kyllästetty ihmisen kuva, että hänelle aivobiologia on kaukana epäselvänä häämöttävä entiteetti, mutta varsinainen praksis on kuitenkin psykodynamiikkaa. Ja kaikki tämä kuulostaa erittäin hölmöltä, kun sitä yrittää sanoiksi pukea sanasujuvuuden häiriöstä kärsivä henkilö. Ja se saa siitä palkkaa.
Tekisi niin mieleni ruveta leididominaksi ja antaa rottingin soida!
Tunnetaan vielä suht. vähän lekurienkin keskuudessa.
Lukevan yleisön tasoo se on. Kaikki tän nyt tietää; voi olla monia fiboja.
Se on varmaa että As geneettisesti saatuna oli mullakin ensin.
Kakaran maailmani lähes romahti pikkuveljen synnyttyä. Klassinen tapaus tämäkin.
Velikin As tapaus. Myös depis altis. Uskoi sitten sekakäytön helpotukseen.
Hei vaan sinne pilven päälle.
Ankarin ponnistuksin, vaikeana miehenä ympäristölle, olen pysynyt just ja just pinnalla.
Useimmille masentuneille jopa lääkkeet, saati alkoholi on pahinta mahdollista.
Lääkärit ovat kiusaantuneita. En mene niille kuin virukseniskiessä.
Ei köyhällä ole varaa terapioihin. En halua lääkitystä. Raskasta on mutta...
Maa perii niin terveen kuin elämän trapetsitaiteilijankin.
...sama meininki. Kun neurologiset oireet jossain määrin näyttävät pykoosioireilta, pannaan isot määrät neuroleptiä ja ihmetellään, kun vastetta ei synny -parantumaton skitsofrenia! Tätä farssia olen jo vuosia seurannut, mutta aina vain sitä jatketaan. Lääkärit ärsyyntyvät heti, kun kertoo uusista neurologisista tutkimustuloksista, jotka vastaavat täydellisesti ko. henkilön oireita.
Kyllä lääkäri on siinä osittain oikeessa
ADHD:ssähän keskittymiskyky on huono ja oppiminen on vaikeampaa.Ehkä silloin on helpompaa kun saa siihen lääkityksen se helpottaa muutenkin samaan kokonaisuutta asioihin(en tarkoita masennuslääkitystä kylläkään vaan AdHD_lääkitystä ).Liikunnalliset harrastukset ainakin auttaa muutenkin estämään masennusta..
Se vähän riippuu pitäs olla paljon tekemistä
ja sellaista mielekästä,jotta vastapainosesti
pystys keskittyyn tarkkuutta ja keskittymiskykyä vaativiin asioihin paremmin,
mutta lepäämiseen ja rauhoittumiseen pitäs jäädä myös enemmän aikaa.
Jos lääkäri tunnustaa, että alla on tarkkaavaisuushäiriö, mutta ryhtyy lääkitsemään hänestä enemmän näkyvää depressiota, potilas saattaa silti jäädä ilman hyvää hoitoa. Jos lääkitys on SSRI-lääkitys, on melko todennäköistä, ettei apua tule. SNRI:n (venlafaksiini) kohdalla annosta tulisi titrata, ettei jäädä junnaamaan 75mg:lla tai 150 mg:lla.
Koska ihminen reagoi neurologisiin perusoireisiin depressoivasti, masennuslääkitys on vain oireiden hoitoa, ei syyn. Jos masennuslääkitystä jatketaan pitkään, voidaan vaikuttaa merkittävästi tarkkaavaisuushäiriölääkityksen toimimiseen jatkossa niin, ettei potilas enää hyödykään siitä.
Masennuksen diagnosoiminen läntisessä maailmassa on tällä hetkellä sellaista farssia, että klappia on aika paljon.
...> Masennuksen diagnosoiminen läntisessä maailmassa on tällä hetkellä sellaista farssia, että klappia on paljon.
Sehän on sitä farssia mitä bisnes tuo tullessaan!
Myynti ja rahanteko on kaikkein tärkeintä.
Olemmehan saaneet lukea kuinka paljon masennuslääkkeiden myynti on kasvanut viime vuosina.
Masennuspillereitä määrätään jo melkein joka vaivaan.
Masennuksen SYYT ja niiden korjaaminen sensijaan eivät juurikaan kiinnosta asiantuntijaa!
lähes joka toinen ADHD kärsii masennuksesta, sekin johtunee todennäköisesti neurotransmittereiden puutoksesta/vajauksesta.