rakastuin laihaan ja sensuelliin jeminaani. olin ylpeä hänestä. nyt hän näyttää ylisyötetyltä jouluteurastusta odottavalta possulta. vitun avioliitto ja lupaukset.. niihin pitäisi sisällyttää myös ruumiinrakenteelliset seikat!! potenssi ongelmani johtuu suoraa juuri tästä erittäin epämiellyttävästä "ihraisesta" asiasta..
Miettikäähän naiset sitä!!!
Miettikäähän naiset sitä!!!
Vastaukset 38
Vanhimmat
...Ku sä noin voit sanoo.
Oikeesti mieti sitä!!
Vaimoni painoi tavatessamme 53 kg ja toisen lapsen synnyttyä 96 kg.
KOSKAAN - siis en koskaan ole nähnyt häntä ihrapallerona paitsi kun sanoi itse itseään joksikin sellaiseksi. Senkin sain loppumaan.
Vaimoni on edelleen ja on ollut koko ajan seksikäs painoeroista huolimatta.
En olisi itsekään uskonut miten hienoa on rakastella lähes 100 kg naisen kanssa.
Hyvä herra - tapahtuuhan siinä nasisen kehossa muutakin hänen turvotessaan. Vai etkö ole huomannut??
Mutta jos asia painaa ja teillä menee muuten hyvin, niin eikun yhdessä lenkille ja jääkaapin sisältö vaihtoon, jos on tarvis. Ensi keväänä vaimosi on varmasti 15 kg kevyempi.. näin teki nainen meilläkin - tosin omasta tahdostaan.
Tsemppiä!!
käy. Hitto kun naiset ymmärtäisi pitää parempaa huolta kropastaan, niin miehetkin tekisi varmasti niin. Sama tilanne meillä...nyyh...eipä enää seksi paljon kiinnosta..
...NAISTEN vika (sekin) kun miehet eivät pidä kropastaan huolta.
Aika selkärangatonta puhetta, mutta onhan se syy jonkun niskaan ägnettävä.
En voisi ikinä arvostella ketään,en edes rakastani ylipainon takia!! Olen 158/47 nyt. Odotuksien aikana painoin max.63kg Eron jälkeen enään 38 kg!!!!!!!!! Olen onnellinen saaduista kiloistani... Mutta asiaan... Voisit ottaa paino asian "varovasti" esille ja puhua puolisosi kanssa!! Yhdessä lähdette lenkille yms.
Hyvää syksyn jatkoa sinulle :)
Meilläpäs menikin niin päin, että alkoi miehen sixpacki muuttua tynnyriksi. Liekö liian hyvällä ruoalla pidetty ;)
Mutta erona aloittajaan...rakastan miestäni yhä yhtä paljon ellen enemmänkin. Sama sydän siellä rinnan alla sykkii, vaikka ympärystä on kertynytkin.
On se elämä, rakkaus ja avioliitto pienestä kiinni. Onko se silloin edes aitoa? Rakastuin urheilevaan mieheen, joka painoi reilusti alle 100 kiloa, nyt sama mies painaa lähemmäs 150 kiloa. Urheiluhullusta tulikin sohvaperuna, mutta eipä ole vielä inhoreaktiota tullut. Miettikäähän sitä miehet...
..miten naiset, etenkin vähän vanhemmat, on tottuneet tyytymään vähempään. Ihan sama millanen ukko kotona makkaa, kunhan joku sentään on. Onhan se toisaalta hyvä, mutta itse en oikein taivu tuohon "vähempään tyytymiseen".
Jos oma mieheni lihoisi niin paljon, että lihasten sijaan näkyisi vain pehmeää rasvakudosta, niin saisi miekkonen kyllä käydä kuntokuurille tai vaihtoehtoisesti lähteä menemään. Enkä nyt sano, että ulkonäkö olisi kaikki kaikessa ja että ikuisesti pitäisi pysyä hyvännäköisenä, mutta jos jo alle nelikymppisenä alkaa muistuttaa vetelää taikinakasaa, niin mielestäni kumppanilla on kyllä täysi oikeus tästä suivaantua.
nähdä muuttuneisiin miehiinsä tyytyväisten naisten iän?
Voi kun osaisin itsekkin lohkaista, :)))
Niin vilpittömästi... kiitos hyvistä nauruista ;)))))
Mistä sinä tiedät minkä ikäinen olen? En minä nyt vielä niin vanhana itseäni pitänyt, heh.
Olen mieheeni tyytyväinen. Minä haluaisin, että hän liikkuisi enemmän terveytensä vuoksi. Pakottamalla, näkättämällä, huutamalla, nälvimällä, vittuilemalla ja tuoreen avioliiton rikkomallako saisin hänet liikkeelle :D? Kyllä se täytyy myös hänestä itsestään lähteä. Kannustaa voin ja yritän. Jättämään häntä en sen takia ryhtyisi ikipäivänä. Minä kun luulin, että yhdessä olemme juuri sen vuoksi, että "niin myötä kuin vastamäessä".
että voi potenssi ongelmansa selittää noin yksinkertaisesti itselleen edullisella tavalla...
pinnallista. Tosirakkaus kestää kaiken, myös läskin. Mietipä sitä..
on sinun kaltaistesi ajatusmaailma! Ei ihme että liitoissa menee huonosti, rajansa kaikella.
Tosirakkaus kestää esim. jos sairauden myötä lihoo, eihän sille voi mitään. Mutta jos antaa itsensä turvota ihan sikakuntoon vapaaehtoisesti niin ei ole silloin rakkautta vastakkaisellakaan osapuolella!
Mietipä sinä sitä!
Kyllä niitä läskiksi nimitteleviä aviomiehiä löytyy vaikka vaimo on aneemisen laiha ja lapsen odotusaikana ei muita kiloja kertyisi kuin ne lapsen painon verran. Elikkäs synnytyksen jälkeen ei yhtään ylimääräistä.
Rakastaisitko vaimoasi, jos hän olisi laiha, mutta sairastuisi ulkonäön runtelevaan tautiin? Tai jos hän menettäisi raajan tai kasvonsa onnettomuudessa? Entä jos, voi kauheaa, hän harmaantuu vanhetessaan? Tai saa ryppyjä tai raskausarpia?
Haluatko puolisostasi näyttelyesineen vai oikean kumppanin rinnallesi kulkemaan?
Kun tutustuin omaan kumppaniini, hän oli ylipainoinen, ja näiden kymmenen vuoden kuluessa on molempien paino kulkenut ylös ja alas, mutta eipä se ole suhdetta haitannut. Rakastuin hänen älyynsä, huumoriin ja käytöstapoihinsa, ja ne näen hänessä edelleen ensiksi. Tietysti toivoisin että hän olisi hoikempi, mutta lähinnä terveydellisistä syistä ja että saisin nauttia hänestä pidempään. Yritä sinäkin kannustaa naistasi pitämään huolta itsestään, mutta älä hauku tai syytä, vaan ole tukena.
Rakastuit vaimosi ulkonäköön ei niinkään häneen henkilönä. Nyt paketti on muuttunut ylpeydenaiheesta häpeään joka kolahtaa varmaan aika pahasti. Potenssiongelmasi on turha syyttää vaimoasi, se ei ole hänestä kiinni. Jos kalu ja mies on kunnossa niin kyllä stondaa. Olisikohan teidän ruokailutottumuksissa jotain parantamisen varaa kun se näköjään lihottaa ja vie erektion.
sanattomaksi!
Siitä, kun sanoimme mieheni kanssa tahdon on kulunut nyt 15 vuotta. Edelleen olemme molemmat hoikkia ja pidämme muutenkin ulkonäöstämme huolen. ( emme kuitenkaan ole snopeja tai tavallista tallaaja juuri kummemman näköisiä.) Välillä on kilot meinanneet hieman yllättää, mutta silloin on aloitettu dietti. Mielestäni jokaisen tulisi pitää ruumiistaan huoli jo aivan vain oman itsensä takia. En kuitenkaan pidä pientä ylipainoa pahana jos ihminen itse on sinut kilojensa kanssa. Ystävälläni noita kiloja on kertynyt aika tavalla, mutta hän on ylpeä niistä ja pukeutuu siten että hänen rehevyytensä herättää monissa vastakkaisen sukupuolen( lue: miesten)edustajissa suoranaista himoa. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että nämä ruikuttajat täällä eivät nyt oikein tiedä mitä on rakastaa toista myötä ja vastoinkäymisissä. On toki myös kiva huomata, että joukosta löytyy miehiä jotka rakastavat vaimoaan juuri sellaisena kuin hän on. HIENOA, että teidänlaisianne on muitakin kuin oma mieheni.
mielestäni olet joko tyhmä tai kypsymätön itse olen 2 lapsen äiti ja painoni on aina sama 49kg kaikille ei käy samoin ja jos todella rakastit sitä tyttö rukkaa niin ei siinä paljon luulisi kilojen olevan tiellä
Jos nainen lihottaa itsensä sikakuntoon niin hän on se, joka ensimmäisenää ilmoittaa sanattamona viestinä - en välitä sinusta enää, on yksi lysti miltä näytän.
ei voi muuta sanoa kuin että kyllä olet kamala. kuohia pitäs!
Tää onkin hauska palsta xD
toteamus!
Olen itse ihmetellyt MIKSI monet naiset lihoavat ihan tajuttomiksi tankeiksi "miehen saatuaan"? Katsokaa kauppareissuilla ympärillenne - suht komeahko mies hyvälläkropalla varustettuna ja vieressä hirveä läski isoon T-paitaan verhottuna vaappuu vierellä. Tai joskus katsoo onpa hyvännäköinen auto ja siellä mies ja liihaava nainen vieressä.
On varmaan miehissäkin monesti vikaa mutta nykyään näkyy yllättävän paljon pariskuntia, joista mies on hoidettu ja trimmattu ja nainen ihan järkyn kokoinen.
Kun otan vaatteet pois niin on ihanaa katsoa ja olla kun esim. rintsikat on nätit ja samoin pikkuhousut. Mutta nämä omasta halustaan lihavat läskit joutuvat jo käyttämään tukiliivejä ym. Jos järjellä ajattelee niin ymmärtää ettei enää stondaa! Mieshän hyllyy sellaisen rasvakasan päällä ja löytääkö sieltä läskin joukosta edes enää mitään mihin...
aikaa kuntoiluun kun mitä itse hyväkroppaisena miehenä tarviit. Ei siinä kakaralauman kanssa teholenkkiä juosta kun ne pienimmät putoaa niin äkkiä matkasta. Käytätkö kenties miehenä liikaa aikaa omiin juttuihin? Pitäisikö hommata toinenkin hoitopaikka että vaimokin saisi harrastaa? Siinähän sitä mietittävää, näin alkuun.
nyt sille vaan aikaa koota ittensä, tai miten ton nyt lukis.. mieheks mäkin sen oletin, mutta toi: "Kun otan vaatteet pois niin on ihanaa katsoa ja olla kun esim. rintsikat on nätit ja samoin pikkuhousut.".......
Puhuuko se ittestään vai.. no joo!
olen ja siksi juuri ihmettelen, että miksi osa lihottaa itsensä sen näköiseksi? Kyllä minäkin lihoisin jos antaisin itseni lihota, mutta minä e n halua olla lihava. Tykkään ruuasta ja hyvästäkin mässäilystä mutta kohtuus kaikessa. Esimerkiksi dieetillä en ole koskaan ollut kun en usko niihin enkä kestä olla nälässä. Neljä lasta on itsellä, joskin kahdessä erässä, mutta silti.
Kyllä kiloja on välillä liikaa ollut ja peilistä katsoessa ihan yököttää - mutta, pelkällä reippaalla ja säännöllisellä kävelyllä olen saanut liiat kilot pois. Ja ah, on ihana ostella nättejä vaatteita alusvaatteista lähtien, kun näyttää nätiltä. Ja miehenikin tykkää, tykkää kun olen huoliteltu, varpaista hiuksiin. Kyllä aika on välillä kortilla ja väsyttää, mutta jo pelkkä ulkoilu piristää ja pitää mielen virkeänä. Ei pelkästään hiekkalaatikolla oleilu vaan liikkuminen.
Minä väitän, että ajan puute ym. ovat vain selityksiä sillä kyllä itsekin on välillä niin väsynyt, ja laiska, että töiden jälkeen löhöää sohvalla telkkaria katsoen ja karkkia syöden. Mutta yhden tällaisen viikonlopun jälkeen sitä jo pakostakin ottaa itseään niskasta kiinni ja tekee toisin. Meitä on moneksi, minä haluan tuntea oloni hyväksi ja näin minä sen saan, olematta lihava :D.
ps. joskus olen kokeillut nuorimmainen reppuselässä, miltä tuntuu jos olisi 30-50 kg liikakiloja kannettavana. Enpä jaksaisi minäkään varmaan enää kuin valittaa ja selitellä - ja lihoa lisää. Mutta enpä taitaisi enää rakastaa omaa puolisoniakaan.
että söisi sopivasti ja liikkuisi riittävästi. Mutta toi aineenvaihdunta ei todellakaan kohtele meitä tasapuolisesti. Siinä, missä yksi tuttavani koittaa saada itseensä edes muutaman lisäkilon, toinen elää jatkuvalla dieetillä. Tiedän,että molemmat tekevät kaikkensa, mutta tuloksia ei vain tunnu syntyvän. Mulla ja rakkaallani kertyy kiloja tasaisesti. Välillä innostumme niitä pudottamaan, mutta koska hyvä ruoka on toiseksi suurin yhteisistä nautinnoistamme, on vaa'an lukema neljän yhteisen vuotemme aikana ollut tasaisesti kasvava. Jo nyt tiedän, että jos jotain meidän väliimme tuleekin, läski ei tule meitä toisistamme erottamaan.
jos rakkaus on kii ulkonäöstä, niin toivon sulle vaimoa, joka lakkaa rakastamasta, kun itse vanhenet, rupsahdat, tulee dementiaa ja pissat housuun.
on kanssasi vaikka et pysty enää.Jospa se lihavuus onkin seuraus eikä syy.tekis mieli mut ku ei saa....
Kato pullero kuule ittiäs peilistä ja kirjoita sitte tuollaista.
Vaan mitäs meidän naisten sitten pitäisi miettiä, kun miehemme kasvattavat itselleen kaljamahan, kaljuuntuvat, veltostuvat jne? Meillä on sentään luonnollinen syy tissiemme roikkumiseen ja raskausarpiimme, mikäli olemme lapsia synnyttäneet...Mun mies on välillä painanut 40 kg enemmän kuin tutustuttuamme, enkä silti ole häntä jättänyt. Mutta kaikkihan eivät kasva aikuisiksi koskaan eivätkä tajua, että kehon rapistuminen on jokaisella edessä, oli mies tai nainen, synnyttänyt nainen tai ei jne.
Minkäs sille voi jos vaimo ei enään kiihota. Mies tarvitsee ärsykkeitä kiihoittuakseen. Jos vaimo on epämiellyttävän näköinen ja tuntuinen, niin ei siinä rakkaus auta.
Niin jotenkin tuntuu, kun lueskelee tuota sun kirjoitusta, niin onko sun oma ulkonäkösi sitten täydellinen? Minulla oma avovaimoni sai jonkusen liikakilon reilu vuosi sitten kun hän synnytty meille aivan ihanan pojan. Ei hän kyllä ennen synnyttämistäkään ollut mikään laiheliini, mutta minä rakastan häntä edelleen todella paljon. On hän siitä jonkin verran laihtunutkin. Miehet ovat monesti ylipainoisia niin sinun mielestä varmaan naisten ei tarvitsisi kiihottua niistä. Sinulta voisi kysyä oletko edes koskaan sitten rakastanut vaimoasi? Mitähän siinä vaiheessa olisi tapahtunut, jos itse olisit lihonut läskipalleroksi? Noin karkeata kielenkäyttöä on kyllä vaikea suvaita omasta puolisostaan
Tuo sinun ongelmasi, ettei nouse niin voisi johtua ihan siitä, että et rakasta vaimoasi. Ulkonäkö ei ihmisessä ole se tärkein asia vaan se sisäinen kauneus. Tuli vielä mieleen eräs asia. Ajatellaan, että vaimosi ei olisi lihonut vielä olisi pysynyt samanlaisena mihinkä rakastuit. Jotenkin vain tuntuu, että haluaisit pitää hänet samannäköisenä, et haluaisi edes että hän vanhentuisi ja tulisi ryppyjä...Vaan aina pitää olla missi...
tajuu niin ei tajuu!
Muutama liikakilo sinne tänne, sehän on elämää. Mutta täytyy osata lukea mitä kirjoitetaan. Täällä ongelmana on naiset, jotka lihovat ihan t a j u t t o m i k s i eivätkä sen jälkeen enää muutenkaan jaksa välittää ulkonäöstään. Ei se pelkkä lihominen vaan sen myötä tullut hoitamattomuus ym. asiat vaikuttavat yhteiseloon.
Ihan sama jos naisena kertoisin rakastuneeni ihanaan urheilulliseen mieheen mutta avioliiton jälkeen hänestä tuli hakkaava alkoholisti. Onko silloinkin jollakulla kanttia kysyä: "oletko koskaan edes rakastanut miestäsi, hänhän on sairas, alkoholismi on sairaus" ja plaa plaa.
Toiset arvostavat huoliteltua ulkonäköä, hyviä käytöstapoja jne., jos ne unohdetaan kun "päästään" naimisiin, ei voi vaatia toisen vain myötäilevän. Jokaisella on omat elämän arvot joita kunnioittaa, annetaan siihen mahdollisuus.
Niin...Sellaista se on tämä elämä, ettei aina saa sitä mitä haluaa. Elämän arvoja on monenlaisia, en minä sitä tarkoittanut, että kenenkään pitäisi muuttaa omia arvojaan. Miksi sitä pitää tuijottaa aina naisen ulkonäköön? Onko sillä nyt väliä, jos nainen on lihava. Minä en tykkää käyttää tuota sanaa kenestäkään, kuten lihava. Mikähän sitten esim. sun käsitys on tuosta (tajuttoman lihava)....
tajuttoman lihava on sellainen, jonka on jo liikuttava eri tavoin kuin ns. normaalipainoisen. Tai ei voi pukeutua kuin "telttoihin". Ehkä tuo seuraava esimerkki on hyvä raja, jos ei enää kehtaa rannalle uimapuvussa niin sitten on liian lihava.
Tiedän pariskunnan, jossa vaimo lihoi sellaiseksi, että esim. etelänmatkoilla mies oli rannalla uimassa niin nainen kierteli kaupoissa. Hän kun ei halunnut kilojaan uimapuvussa esittää. Tai kun lähdettiin laskettelureissulle Lappiin, nainen ei laskettele vaan kävelee maastossa sillä aikaa kun mies laskettelee. Mies alkoi tehdä em. matkoja ystäväporukassa koska vaimosta ei ollut enää seuraa. Tästä vaimo suuttui ja valitti juuri tätä että mies ei ymmärrä ja rakasta häntä enää. Hänhän se ei enää rakastanut miestään koska söi itsensä siihen kuntoon, ettei yhteistä vapaa-aikaa voida viettää.
Mitenkäs vuodet ovat sinua kohdelleet? Vieläkö olet samoissa mitoissa kuin silloin kun tapasitte?? Oletkos ikinä kuullut sellaisesta asiasta kuin rakkaus? Kuulostaa siltä että olet ihastunut kuoreen et todelliseen ihmiseen, sillä se ihminenhän ei häviä painoi hän 50 tai 150 kg. Näin naisena voisin suositella sinulle pumpattavaa barbaraa joka on aina halukas ja pysyy aina samoissa mitoissaan. Voisit nimetä sen vaikka Jemiinaksi ja pukea sille nätin mekon päälle ja istuttaa sen sohvan nurkkaan.. Siinäpä olisi kavereillekin silmän ioloa.. Ainut huono asiahan on että hyvännäköinen ja tiukka antaa kaikille :)