Mun pikkusisko sairastui maanisdepressioon, bipolaari-häiriöön, koulukiusaamisen takia. Oli kuukauden suljetulla osastolla ja sai kärsiä henkilökunnan nöyryytyksestä. Kun hän pääsi pois hänet yritettiin laittaa kouluun jossa oli 500 oppilasta yhteensä: ensimmäisenä päivänä tuntemattomat kiusasivat. Ei palannut kyseiseen kouluun enää.
Sisareni on kaikinpuolin terve nykyään. Hän itse tuntee niin, ja mielestäni asia myös on näin. Olen kokenut sen "puuskan" mitä maanisdepressiivinen saattaa saada, eikä tuollaisia puuskia ole ollut hänellä. Hän oli voinut hyvin ja oli ollut onnellinen vaikka ei päässytkään kouluun. Nyt hänen lääkärinsä päättivät että hän on sairas ja että hänet pitää laittaa osastolle (tällä kertaa ei suljettu, mutta yhä ahdistava paikka se silti on - pikkusiskoni vastusti, ei mitään perusteluja koko hankkeelle että miksi he sinne hänet pakottavat.) Pikkusiskoni itki mutta kaikki pakottivat hänet sinne. Mitä voisin tehdä? Mun pitää auttaa mun siskoani ja sen näkee selvästi ettei hän viihdy osastolla (ainoa häntä ahdistava ja masentava asia on osasto - pelkään että jos hän tuntee itsensä liian nurkkaan ahdistetuksi että hän saattaisi tehdä jotain epätoivoista).
Lupasin auttaa jos joku kiusaa häntä siellä, mutta se ei silti muuta sitä seikkaa että hän joutui pois kotoa (joka päivä ja ehkä myös viikonloppuisin) kahdeksaksi kuukaudeksi.
Joten tietääkö joku onko tähän toista keinoa? Eikö sisareni voisi käydä sairaalakoulua kotoa käsin? Itsekin kun kävin tuolla osastolla niin ymmärsin kyllä että varmasti siellä ahdistaa: pakollisia ryhmäleikkejä ja pitää osallistua ryhmätapahtumiin. Ei sellaisia ihmisiä jotka sellaseen osallistuu vapaaehtoisesti varmaan olekaan. Pikkusiskoni on okei koulun suhteen, hän pelkää eniten oman ikäisiään teinejä (ja kuka nyt ei niitä kammoaisi? Kiusaavat ilman syytä ja julmasti). Eikö ole vaihtoehtoja? Millainen on kymppiluokka? Eikö se olisi vaihtoehto? Kansakouluun eivät pikkusiskoani laskeneet vaikka hän sinne halusi. Puhuivat jotain huumeista. Mietin että miten kansakoulu ja huumeet yhteen liittyvät sitten?
Kukaan ei ole auttamassa, eikä kukaan kuuntele. Jos pikkusiskoni oikeasti ei enää pysty siellä olemaan, niin mitä teen?
Kiitos jos joku osasi auttaa..
Sisareni on kaikinpuolin terve nykyään. Hän itse tuntee niin, ja mielestäni asia myös on näin. Olen kokenut sen "puuskan" mitä maanisdepressiivinen saattaa saada, eikä tuollaisia puuskia ole ollut hänellä. Hän oli voinut hyvin ja oli ollut onnellinen vaikka ei päässytkään kouluun. Nyt hänen lääkärinsä päättivät että hän on sairas ja että hänet pitää laittaa osastolle (tällä kertaa ei suljettu, mutta yhä ahdistava paikka se silti on - pikkusiskoni vastusti, ei mitään perusteluja koko hankkeelle että miksi he sinne hänet pakottavat.) Pikkusiskoni itki mutta kaikki pakottivat hänet sinne. Mitä voisin tehdä? Mun pitää auttaa mun siskoani ja sen näkee selvästi ettei hän viihdy osastolla (ainoa häntä ahdistava ja masentava asia on osasto - pelkään että jos hän tuntee itsensä liian nurkkaan ahdistetuksi että hän saattaisi tehdä jotain epätoivoista).
Lupasin auttaa jos joku kiusaa häntä siellä, mutta se ei silti muuta sitä seikkaa että hän joutui pois kotoa (joka päivä ja ehkä myös viikonloppuisin) kahdeksaksi kuukaudeksi.
Joten tietääkö joku onko tähän toista keinoa? Eikö sisareni voisi käydä sairaalakoulua kotoa käsin? Itsekin kun kävin tuolla osastolla niin ymmärsin kyllä että varmasti siellä ahdistaa: pakollisia ryhmäleikkejä ja pitää osallistua ryhmätapahtumiin. Ei sellaisia ihmisiä jotka sellaseen osallistuu vapaaehtoisesti varmaan olekaan. Pikkusiskoni on okei koulun suhteen, hän pelkää eniten oman ikäisiään teinejä (ja kuka nyt ei niitä kammoaisi? Kiusaavat ilman syytä ja julmasti). Eikö ole vaihtoehtoja? Millainen on kymppiluokka? Eikö se olisi vaihtoehto? Kansakouluun eivät pikkusiskoani laskeneet vaikka hän sinne halusi. Puhuivat jotain huumeista. Mietin että miten kansakoulu ja huumeet yhteen liittyvät sitten?
Kukaan ei ole auttamassa, eikä kukaan kuuntele. Jos pikkusiskoni oikeasti ei enää pysty siellä olemaan, niin mitä teen?
Kiitos jos joku osasi auttaa..
Vastaukset 9
Vanhimmat
olemassa, se on peruskoulu ja kymppiluokka on jatkoa peruskoulun 9 luokalle.
Sairaalakoulua kotoa käsin? Eihän se silloin olisi sairaalakoulu.
Sisaresi on alaikäinen, oletan, eivätkös päätökset hänen asioidensa hoidosta kuulu lähinnä vanhemmille, toki ymmärrän että haluat häntä veljenä auttaa.
Jos sisaresi on diagnosoitu kaksisuuntaiseksi, niin ei hän kyllä ole kaikin puolin terve, kuten kirjoitit, lääkityksenhän hän tarvitsee, ennalta ehkäisevän.
Miksi kukaan ei ole auttamassa? Siis lähinnä tarkoitan vanhempianne.
Hehän ovat mukana erilaisissa hoitokokouksissa ym.
Siis nytkö on tehty hoitosuunnitelma kahdeksaksi kuukaudeksi? Aika pitkä aika, tilannetta tulisi tarkistaa ilman muuta aiemmin. Miksi hän ei pääse lomille viikonlopuksi? Kyseessähän on kertomasi mukaan avo-osasto.
Kun huumeet on otettu esille niin onko mahdollista että sisaresi kenties olisi niitä kokeillut tms.?
Kerrot että sisaresi on nyt kaikin puolin terve, aikamoinen ristiriita jos hänet kuitenkin on nyt suunniteltu pid. osastohoidossa 8 kuukautta.
Minkä ikäinen sisaresi on? Entä sinun ikäsi?
Jäin miettimään miksi hoitajat ovat yhditäneet koulun ja huumeet? Onko siskollasi huume taustaa?
Kymppiluokka on varmasti yksi vaihtoehto, mutta sielläkin voi olla kiusaajia, jos huono tuuri käy. Kokemuksesta tiedän, että sairaalakoulua voi käydä, myös kotoa ainakin täällä päin se on mahdollista.
paikkakunnista on lähellä joissa on Tekevä 9-luokka ja Silta-kymppiluokka, niin suosittelen lämpimästi. Oppilas saa olla "oma itsensä", vahvuuksia tuetaan ja vahvistetaan opetus ja tuki on erinomaista. Moni masentunut ja hoidossa ollut nuori on hakeutunut noille ja ollut tyttyväinen. Kaikki jatko-opiskelupaikat ovat mahdollisia silta-kympin jälkeen,lukio..ammattikoulu..Tutustukaa sivuihin ja linkkeihin...Tsemppiä!
http://www.vep-palvelu.fi/cgi-bin/cgiwrap/veppalve/presenter.pl?slideshow_id=257
...on turvassa siellä sairaalassa joltakin epäilyltä tai hän on sanonut sen itse kertoakkin hoitajille,eli olevansa vaarassa!
Ehkäpä häntä joku käyttää hyväkseen?
Kaikista paras jos siskosi kerta sairaalassa on, suunnitella hoitavan lääkärin kanssa siskollesi henkisen hyvin voinnin lisäksi liikunnallisia terapioita,ihan vaan vaikka pitkiä kävely reissuja ulkona.
Sairaalassa sisällä olo surkastuttaa jo lihaksia ja jos syö lääkkeitä ,aluksi paino nousee ruokahalujen takia.
Nuorella naisella oli se sitten mikä tahansa mielenterveyden ongelma on tärkeetä pitää kropastaan huolta.
sellainen tieto, että sairaalakoulua voi käydä kotoa käsinkin ja osa sairaalakoulun oppilaista niin tekee. Pääsy voi olla vaikeaa, mutta jokainen ratkaistaan tapauskohtaisesti. Sairaalakoulua ei ole enää 9-luokan jälkeen vaan se mahdollisuus loppuu tasan siihen ja sen jälkeen voi olla erityisiä kymppiluokkia ym..
neuvoa, mutta suosittelisin että ilmaisisit avoimesti huolesi vanhemmillesi ja hoitohenkilökunnalle (vaikka olet ehkä jo niin tehnytkin), että keskustelu ja erilaiset vaihtoehdot pysyvät avoimina, siten siskollasikin on varmaan toiveikkaampi olo ja tunne ettei häntä olla jättämässä yksin. Ymmärrän hyvin, että hän kokee sairaalan ahdistavaksi paikaksi. Minäkin luulisin, että (varsinkin siskosi koulukiusaamistaustan vuoksi) sairaalakoulua olisi mahdollista käydä kotoa...
Siskosi on onnekas siinä, että hänellä on kaltaisesi isoveli.
Asenne ongelma päälimmäisenä, ensinnäkin ne "kiusaajat" ei välttämättä kiusaa häntä vaan koittaa saada porukkaansa tai muuten kontaktia, ja tarpeeksi herkkä ihminen ottaa asiat negatiivisena ja olettaa sen olevan kiusausta, esim itellä oli koulussa kiusaajan maine koska omasta mielestäni koitin saada kontaktia tyttöihin (olen mies) aina juoksivat karkuu ja välttelivät vaikka kuinka koitti todistella etten kiusaa tai muuta, sama koskee sairaala hoitoakin eli asenne kysymys ite olen ollu sairaalan vapaa osastolla pisimmillään 2 vuotta masennuksen takia ja oikealla asenteella olin siellä niin kauvon kuin potkivat pois, ensinnäkin vapaa kulku 24/7, 2 lämmintä ateriaa päivässä sekä paljon oman ikäisiä uusia ystäviä joille purkaa omaa huonoa oloaan.
Vinkiksi sanottakoot että potilas on aina oikeessa eli ei hoitajien pillin mukkaan tarvi tanssia jollet tietenkään halua.
Vanhempani ovat vähän... vaikeita tapauksia. Äitini sairastaa itsekin maanis.detä ja kuvittelee siksi tietävänsä sisareni (15 vuotta pian) tilanteen paremmin kuin hän itse. Sisareni kertoi kyllä tietävänsä milloin maaninen-vaihe tulee (hänellä on lääkitys ja kaikki oli mennyt hyvin viime aikoina kunnes ongelmia koulunkäynnin kanssa ilmeni ja hänet pakotettiin osastolle -> mitään perusteluja moiselle sekä väitteelle että hän olisi sairas -tällä hetkellä hoitoa vailla oleva siis- en ole kuullut). Ja isäni ei ymmärrä sairaudesta eikä koulukiusaamisesta eikä omasta tyttärestään yhtään mitään. Tuli sellainen maku että hän haluaa vaan eroon ongelmasta. Koulutus on tärkeää. Mutta koulutus sisareni hengen ja mielenterveyden riskilläkö sitten on vielä tärkeämpää? Miksi sisareni joutuu kärsimään siitä että tuntemattomat ihmiset vihaavat häntä ilman mitään syytä?
Tänään näin siskoani ja selväksi kävi ettei hän kestä enää osastolla yhtään pitempään. Pelkään hänen vuokseen (olen jo siis melkein 19 vuotias). Kotona sisareni on eloisa ja iloinen tyttö. Selvää on että hänen on parempi täällä kuin ventovieraiden keskellä (enkä voi syyttääkään, koti on aina se paikka minne kaipaa oli siellä sitten miten vaikeata joskus). Pahinta ehkä tilanteessa on se ettei kukaan usko sisartani kun hän sanoo olevansa terve.
En tiedä jaksanko itsekään kohta enää ja romahdanko. Sitä yrittää tukea siskoaan ja samaan aikaan muut yrittävät lannistaa häntä (hän on kuitenkin mun ainut siskoni). En ymmärrä miksi joku pitäisi pakottaa johonkin mistä hänelle on selvästikin haittaa. Lääkärit voivat pakottaa jos potilas ei ymmärrä omaa tilannettaan. Mutta sisareni ymmärtää. Päälle päinkin sen näkee millainen muutos aikaisempaan iloiseen mielialaan oli kun hänet pakotettiin osastolle.
Vaikee tulla kotiin kun näkee siskon tyhjän tuolin ja on niin hiljaista...
Toivottavasti saisimme lääkärit ja vanhemmat kuuntelemaan jotta mun sisko saisi vihdoinkin jatkaa elämäänsä pelkäämättä osastolle suljetuksi joutumista ja että hänet pakotetaan taas johonkin. Vaihtoehtoja kuitenkin on, kuten tuo kymppiluokka. Täytyy vain toivoa että sisareni kestäisi nämä vastoinkäymiset (yhä jaksaisi). Hänellä on kuitenkin valoisa tulevaisuus ja paljon unelmia tulevasta.
kyyneleet silmissä luin text.. voi sua raasua,jaksat kuitenkin olla siskos tukena.. mulla itellä kaks teiniä jotka mulle rakkainta maailmas,, nykyään ei voi pakottaa ns.pakkohoitoon,jos ei ole itelleen tai muille vaaraksi.. tilaa aika omasta psyk.polilta.. ja vaadi viikottaiset terapia keskustulut, ja kuntoutus-ammatin-koulu suunnitelma.. voimia.