Pyrkiikö luonnon tasapaino automaattisesti korjaamaan itsensä (kuiva kausi – sadekausi, marjakato – marjasato)?
Entä avioliitossa: etsitäänkö parisuhteessa spontaanisti tasapainotilaa, jos se välillä uhkaa horjua (vaimo uupuu – mies ottaa normaalia enemmän vastuuta kodinhoidosta; mies sairastuu – vaimo käy hoitamaan miehelle kuuluneita tehtäviä)?
Onko luonnolla ja ihmisluonnolla luontojaan sellainen ominaisuus ja kyky, että se tekee korjaavia liikkeitä?
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Entä avioliitossa: etsitäänkö parisuhteessa spontaanisti tasapainotilaa, jos se välillä uhkaa horjua (vaimo uupuu – mies ottaa normaalia enemmän vastuuta kodinhoidosta; mies sairastuu – vaimo käy hoitamaan miehelle kuuluneita tehtäviä)?
Onko luonnolla ja ihmisluonnolla luontojaan sellainen ominaisuus ja kyky, että se tekee korjaavia liikkeitä?
http://dr-ben-avioliitto.blogspot.com
Vastaukset 2
Vanhimmat
....tuota analogiaasi "luonto - avioliitto".
Luonto pyrkii aina tasapainoon, avioliitto sen sijaan on ihmisten keksimä ja kulttuurisidonnainen juttu jossa ei ole mitään luonnollista. Eli jokainen liitto toimii omaan tapaansa.
Todennäköisesti esimerkkiesi mukainen työnjako on pelkkä käytännön sanelema juttu, oli sitten kyse avioparista tai muuten vaan kämppiksistä.
Kyllä se on niin, että kun miehen menettää, niin "luonnollisesti" on itse tartuttava miesten töihin. Vaihdettava renkaat autoon ja opeteltava ruohonleikkurin ja moottorisahan salat.
Lienet ainoastaan asennekysymys, nämä miesten- ja naistentyöt. Kaikkea voi oppia tekemään, kun sitkeästi harjoittelee.