Jos he ovat avioliitossa/parisuhteessa, he nalkuttavat, syyllistävät ja sättivät miestään. Kohtelevat kuin idioottia, pompottavat. Kaiken jälkeen itkevät eroa ja syyttävät siitäkin miestä - tai mikä parempaa, toista naista!
Kun ero on tullut kieroillaan miehelle, yritetään yhä pitää talutushihnassa, ollaan hankalia. Jos mies löytääkin sitten itselleen toisen naisen (joka yleensä on ihan samanlainen kaistapää pohjimmiltaan kuin edellinen vaimokin... mies parat) alkaa järjetön mylly pyöriä: juorutaan, pilkataan, kiristetään ja tehdään kaikki, jotta miehen ja uuden naisen elämä ja lasten tapaaminen vaikeutuu.
Miksi ihmeessä siitä miehestä, joka ei mihinkään kelvannut, tulee uuden suhteen solmittuaan niin tärkeä, että koko elämä tuntuu pyörivän miehen tekemisten ympärillä? Ei mies ole mikään lelu tai koira, jota voi kohdella niin kuin lystää - eihän nainenkaan ole, eihän? Suhteen loppuminen on aina kahden ihmisen välinen juttu, miehen ja naisen. Molemmat ovat siihen "syyllisiä", ei siihen kolmatta osapuolta tarvita syylliseksi. Jokuhan sen miehen/naisen ajaa uuteen suhteeseen. Ei paratiisista kukaan karkaa.
Onhan näitä hankalia miehiäkin toki olemassa, mutta usein se on nainen, joka ei osaa elää omaa eläänsä ja päästää irti, vaan pyrkii elämään miehensä, lastensa ja exiensä kautta. Se on lapsellista ja kuvottavaa, ja mikä kamalinta - jossain vaiheessa lapset varttuaan häpeävät moista riippuvuushäiriöistä äitiään.
Ei ero ole aina pahajuttu - sen voi hoitaa fiksusti. Jos omat tunteet ottaa yliotteen on parasta hakeutua vaikka psykologin juttusille, eikä alkaa roikkua muissa ihmisissä ja hankaloittaa omien lasten psyykkistä ja sosiaalista kehitystä.
Kun ero on tullut kieroillaan miehelle, yritetään yhä pitää talutushihnassa, ollaan hankalia. Jos mies löytääkin sitten itselleen toisen naisen (joka yleensä on ihan samanlainen kaistapää pohjimmiltaan kuin edellinen vaimokin... mies parat) alkaa järjetön mylly pyöriä: juorutaan, pilkataan, kiristetään ja tehdään kaikki, jotta miehen ja uuden naisen elämä ja lasten tapaaminen vaikeutuu.
Miksi ihmeessä siitä miehestä, joka ei mihinkään kelvannut, tulee uuden suhteen solmittuaan niin tärkeä, että koko elämä tuntuu pyörivän miehen tekemisten ympärillä? Ei mies ole mikään lelu tai koira, jota voi kohdella niin kuin lystää - eihän nainenkaan ole, eihän? Suhteen loppuminen on aina kahden ihmisen välinen juttu, miehen ja naisen. Molemmat ovat siihen "syyllisiä", ei siihen kolmatta osapuolta tarvita syylliseksi. Jokuhan sen miehen/naisen ajaa uuteen suhteeseen. Ei paratiisista kukaan karkaa.
Onhan näitä hankalia miehiäkin toki olemassa, mutta usein se on nainen, joka ei osaa elää omaa eläänsä ja päästää irti, vaan pyrkii elämään miehensä, lastensa ja exiensä kautta. Se on lapsellista ja kuvottavaa, ja mikä kamalinta - jossain vaiheessa lapset varttuaan häpeävät moista riippuvuushäiriöistä äitiään.
Ei ero ole aina pahajuttu - sen voi hoitaa fiksusti. Jos omat tunteet ottaa yliotteen on parasta hakeutua vaikka psykologin juttusille, eikä alkaa roikkua muissa ihmisissä ja hankaloittaa omien lasten psyykkistä ja sosiaalista kehitystä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen ollut naimissa ja erosimme mieheni kanssa "ystävinä". Kertaakaan en ole häntä haukkunut, - enkä hänen uutta puolisoaan! Nyt olen onnellisesti naimisissa , - ja aion pysyä. Nykyistä miestäni kehun ja hellin ja aion pitää huolta tästä avioliitosta!
Ei yleistetä, meitä on joka lähtöön!
Minäkin olin syntipukki kun mieheni jätti vaimonsa. Se on kumma, minä noiduin hänen miehensä...kauhea noita! Eipä ole sitten noita lahjoja ollutkaan.
Mutta eihän tämä hieno tapa ole suhdetta alkaa, mutta näin vain kävi.Rehellisyys on ainoa pelinappula jolla nyt pelataan.Tämä toimii hyvin ja pelisäännöt on selvät. Meidän rakkaus on parasta mitä on tapahtunut. Ja jopa kestänyt kaiken paskan miehen exältä.
Lapsia on 4 kpl, kaikki saavat tulla yhteiseen majaan milloin vaan. Matkustellaan, ulkomaillakin, mökillä ym. kaikki tyytyväisiä. Puhutaan paljon, kuunnellaan, neuvotaan. Miehen exän kanssa kun menee ristiin niin nainen kiljuu puhelimessa ja huutaa lapsille että isänne sanoi näin ja noin...Ei lapsia pidä sotkea riitoihin (vanhempien). En minäkään kohtele lapsia huonosti sen takia että ne ovat sen "hullun"akan.
No ei minulla mitään sitä vastaan ole mutta lapset ovat syyttömiä näihin asiohin.
Meitä tälläisiä on paljon, tiedän sen, harva onnistuu mutta on niitäkin.
Vielä sanoisin niin että jos joku jättää niin olkaa vihaisia jättäjälle ei sille uudelle. Viha kohdistuu väärin ja saa turhaa tuhoa aikaa.
Nyt joku sanoisi että oletpa typerä ämmä, no niin olenkin mutta niin onnellinen! Mutta voihan se mies jättää minutkin vielä...
että se nurkkaan viskattu lelu alkaakin ihmeellisesti kiinnostamaan kun toinen tulee sillä leikkimään. ;) Juu, jos olisin mies niin pysyisin naisista kaukana ihan jo oman mielenrauhan vuoksi.