Agronomi EV seurasi kiinnostuneena suviseurojen valmistelutyötä ja piti omaa suviseuroissa käymistään lähes itsestäänselvyytenä. Hän oli tutustunut lestadiolaisuuteen vasta viime vuosien aikana. E vieraili suviseuroissa sunnuntaina. hän oli jo alueella ennen kymmentä, joten hän pääsi osallistumaan seurateltassa järjestettyyn jumalanpalvelukseen. Sen jälkeen hän kävi tutun perheen asuntovaunulla, tapasi toisen perheen seurakentällä ja tutustui alueen palveluihin.
Suurimman vaikutuksen suviseuroissa teki suuri väkimäärä.Olin kyllä kuullut, että suviseuroihin odotetaan 70000 vierasta, mutta sen näkeminen paikan päällä oli vaikuttava kokemus,pohti E.
Ihmettelin sitä, kuinka kaikki sujui niin joustavasti. Liikennejärjestelyt toimivat hyvin. Pääsin seura-alueelle erittäin sujuvasti, vaikka liikenteessä oli paljon autoja.
E huomasi myös sen, että kaikkialla seura-aluella oli siistiä ihmismäärästä huolimatta.
Seura-alue oli kaunis. Raamatun sana ja virret aivan kuin väreilivät ilmassa, ja kentällä oli muutenkin ihana ilmapiiri, E ihasteli.
Mukavaa että tilaisuuksiin voi mennä vapaasti silloin, kun itselle sopii. Ehkä se vähän aiheuttaa teltan sisällä levottomuutta, mutta ei se mahdottomasti häiritse. Itse olin kyllä huono keskittymään: isossa teltassa istuessa tuli seurattua ympäristöä niin, ettei välttämättä saarnasta jäänyt paljoa mieleen. oli mukavaa, kun puheet kuuluivat hyvin joka paikkaan. Kentällä kulkiessakin pystyi sitten kuuuntelemaan.
Kuullessaan että nettisivujen kautta pääsee vielä
kuuntelemaan suviseurasaarnoja, E ilahtui.
Ai sellainenkin olisi mahdollista! Sitähän täytyykin kokeilla.
E kertoi että työpaikalta monet olivat käyneet suviseuroissa ja suhtautuivat kokemukseensa erittäin myönteisesti. E oli havainnut myös sen, että maakunnan mediat, ja ihmiset olivat huomioineet suviseurat hyvin.
Positiivinen uteliaisuus näkyi esimerkiksi lehtien yleisönosastolla jo ennen suviseuroja ja pitkään vielä niiden jälkeenkin. Sotkamolle tapahtumalla oli toki suuri merkitys. Varmasti suviseuravieraista jotkut poikkesivat keskustassa ostoksilla. Kun valtakunnan uutisissa oli tiedotettu suviseuroista, soitti etelästä tuttu, että teilläkö on siellä Sotkamossa nyt sellainen suurtapahtuma!
Kysyin E:ltä onko hän ajatellut osallistua suviseuroihin tai rauhanyhdistyksen toimintaan myöhemmin.
Minä olen ollut sellaisessa käsityksessä, että yhteisöön pitäisi syntyä. Että ei niissä tilaisuuksissa vain aleta käydä. En kyllä tuntenut itseäni mitenkään kovin ulkopuoliseksi suviseuroissa käydessäni, mutta jos minulla ei olisi ollut seura-alueella ketään tuttuja, olisi varmasti ollut ulkopuolinen olo. Kokemukseni oli kuitenkin kaikin puolin positiivinen. Ei minulle jäänyt sellaista tunnetta, etten enää toiste voisi tai haluaisi osallistua. Olisi kyllä harmittanut, jos en olisi käynyt nyt, kun ne olivat omalla paikkakunnalla.
(Kirjoitus on suoraa lainausta uusimmasta päivämies-lehdestä, jossa Sotkamolaiset muistelivat seuroja hyvillä mielin. Useat haastateltavat näin kertoivat lehdessä josta otin yhden.)
Nimiä en maininnut, jotta Sheriffi ei poista viestiäni.
Minkälaisia ajatuksia teissä herätti tämä yhden ei-vl:än muistelu?
Suurimman vaikutuksen suviseuroissa teki suuri väkimäärä.Olin kyllä kuullut, että suviseuroihin odotetaan 70000 vierasta, mutta sen näkeminen paikan päällä oli vaikuttava kokemus,pohti E.
Ihmettelin sitä, kuinka kaikki sujui niin joustavasti. Liikennejärjestelyt toimivat hyvin. Pääsin seura-alueelle erittäin sujuvasti, vaikka liikenteessä oli paljon autoja.
E huomasi myös sen, että kaikkialla seura-aluella oli siistiä ihmismäärästä huolimatta.
Seura-alue oli kaunis. Raamatun sana ja virret aivan kuin väreilivät ilmassa, ja kentällä oli muutenkin ihana ilmapiiri, E ihasteli.
Mukavaa että tilaisuuksiin voi mennä vapaasti silloin, kun itselle sopii. Ehkä se vähän aiheuttaa teltan sisällä levottomuutta, mutta ei se mahdottomasti häiritse. Itse olin kyllä huono keskittymään: isossa teltassa istuessa tuli seurattua ympäristöä niin, ettei välttämättä saarnasta jäänyt paljoa mieleen. oli mukavaa, kun puheet kuuluivat hyvin joka paikkaan. Kentällä kulkiessakin pystyi sitten kuuuntelemaan.
Kuullessaan että nettisivujen kautta pääsee vielä
kuuntelemaan suviseurasaarnoja, E ilahtui.
Ai sellainenkin olisi mahdollista! Sitähän täytyykin kokeilla.
E kertoi että työpaikalta monet olivat käyneet suviseuroissa ja suhtautuivat kokemukseensa erittäin myönteisesti. E oli havainnut myös sen, että maakunnan mediat, ja ihmiset olivat huomioineet suviseurat hyvin.
Positiivinen uteliaisuus näkyi esimerkiksi lehtien yleisönosastolla jo ennen suviseuroja ja pitkään vielä niiden jälkeenkin. Sotkamolle tapahtumalla oli toki suuri merkitys. Varmasti suviseuravieraista jotkut poikkesivat keskustassa ostoksilla. Kun valtakunnan uutisissa oli tiedotettu suviseuroista, soitti etelästä tuttu, että teilläkö on siellä Sotkamossa nyt sellainen suurtapahtuma!
Kysyin E:ltä onko hän ajatellut osallistua suviseuroihin tai rauhanyhdistyksen toimintaan myöhemmin.
Minä olen ollut sellaisessa käsityksessä, että yhteisöön pitäisi syntyä. Että ei niissä tilaisuuksissa vain aleta käydä. En kyllä tuntenut itseäni mitenkään kovin ulkopuoliseksi suviseuroissa käydessäni, mutta jos minulla ei olisi ollut seura-alueella ketään tuttuja, olisi varmasti ollut ulkopuolinen olo. Kokemukseni oli kuitenkin kaikin puolin positiivinen. Ei minulle jäänyt sellaista tunnetta, etten enää toiste voisi tai haluaisi osallistua. Olisi kyllä harmittanut, jos en olisi käynyt nyt, kun ne olivat omalla paikkakunnalla.
(Kirjoitus on suoraa lainausta uusimmasta päivämies-lehdestä, jossa Sotkamolaiset muistelivat seuroja hyvillä mielin. Useat haastateltavat näin kertoivat lehdessä josta otin yhden.)
Nimiä en maininnut, jotta Sheriffi ei poista viestiäni.
Minkälaisia ajatuksia teissä herätti tämä yhden ei-vl:än muistelu?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihan sama, minkä uskonnollisen yhteisön tilaisuudessa käy tutustumassa, sitten se tilanne muuttuu, jos siihen touhuun pitää koko elämällään sitoutua. Sama homma esim. jehovalaisuus, mormonismi, adventismi, ei sen kummempi tämä vl.
On helppo käydä kurkkaamassa. Helppous loppuu siihen, jos ajautuu kaiken sääntökuorman alle, mikä eri liikkeillä on tyypillistä.
Jos haluaa elää, kuin uskovainen, ei ne tavat tunnu mitenkään raskailta "säännöiltä". Päinvastoin, ne ovat voimakkaasti pitämässä uskovaisten keskinäistä rauhaa ja rakkautta.
Ei sitä ulkopuolinen voi kuin ihmetellä.
Jokaisella uskonnolla on keinonsa pitää keskinäinen rauha porukassa. Hitlerkin yritti rakentaa paremman maailman omalla tavallaan, mutta kaikki eivät olleet hänen kanssaan samaa mieltä.
Kuten tätä palstaa voi seuratessaan havaita niin aika monet naurumiehen uskonnossakin olevat säännöt ovat niin raskaita, että niiden takia on menetetty ihmishenkiäkin, etenkin naisten henkiä. Minä en saisi rauhaa sielulleni, jos tietäisin olevani tuollaista asiaa edistämässä.
...pm pääkirj... on esitetty kaksi kysymystä, joihin olet unohtanut vastata. Voisitko tehdä sen?
Ahdistus valtaa mieleni lähinnä nuorisoa ajatellessani.
Heillä olisi mahdollisuus hyvään elämään ilman useimmiten kotoa perittyä vl-vammaa.
Tuo ihmisopin saasta sisällään he vaeltavat kuvitellen kuuluvansa johonkin erityiseen joukkoon Jumalan edessä.
Voi pimeyttä voi...
mielipiteistä.