En tiennyt kun mennä ehti
taksi illan tuon viimeinen
että ravintolamatkani riehakkain
saisi oudoimman päätöksen
siinä pimeää pellonviertä
kun tallustin kotvasen
kohta pysähtyi auto yönmusta
kyytiin kulkijan ottaen
Syöksyen syksyiseen mustuuteen
jossa valoa nähnyt ei
katsoin naista niin vaaleaa, kuljettajaa
joka tielläni eteenpäin vei
keskellä yön sysipimeän
ja humalhämärän hilpeän
kuvankauniiksi tajusin kuskini
kun lausui hymyillen hän:
”Kärry kiitää nopiaa
kaunotar kyysää komiaa
joko pelottaa
joko kaduttaa?”
En selvää saanut viestistään
siinä keskellä humalan
tämä Sannanko, Tiinani haamu on
vai kostaja Tuonelan
joku tuntema mun
ja jättämäin
painajaiseksi noussut
haudan ystäväin?
Siispä vakuutin: ”Ei poikaa komiaa
mikään voi koskaan pelottaa!
Aja vaan, aja vaan kovempaa
pellon Partalan, niityn Laurilan taa
mennään näyttämään kaaraasi hulppeaa!”
Kai ohitse Partalan, Laurilan niin
siinä kohta varmaan kiidettiin
vaikken nähnytkään mitään
niin arveltiin
kunnes palasi neito
taas aiheisiin:
”Kärry kiitää nopiaa
kaunotar kyysää komiaa
joko pelottaa
joko kaduttaa?”
Johon kirosin: ”Poikaako komiaa
voisi menneet murhehet koskettaa!
Aja vaan, aja vaan kovempaa
kohti koittavaa aamua valkiaa
mikä mennyttä jääköön kauas taa!”
Kohti aamua siinä kai lähestyttiin
vaikka pimeys vain jatkui horisonttiin
hieman väsähdin kai
mielen horroksiin
kun kuskini kysyi
taas toistamisiin:
”Kärry kiitää nopiaa
kaunotar kyysää komiaa
joko pelottaa
joko kaduttaa?”
Jopa suutahdin: ”Mitä nyt saatanaa
tässä ihminen kaikkea kuulla saa!
Aja hiiteen jo kärrys, ala jarruttaa
jatkan jalkaisin matkaani komiaa
kun juttuas jaksat sä jankuttaa!”
Mitä tapahtui sitten
en vieläkään
kai tarkkaan kykene
selittämään
auto jarrutti kai
ja lähimpään
kahvaan kävin
syvälle pimeään
syöksyin sitten
lyöden pään
auto hävisi
jäänyt ei ääntäkään
Kai aikaa kulunut siinä
kun säde auringon lämpöinen
poskee komian poikasen kosketti
kohta hellimmin herättäen
ja sunnuntaimessun kellot
Nurmon kirkolta kutsuen
oli seuraava jonka muistan
kyytimatkalta pirulaisen
taksi illan tuon viimeinen
että ravintolamatkani riehakkain
saisi oudoimman päätöksen
siinä pimeää pellonviertä
kun tallustin kotvasen
kohta pysähtyi auto yönmusta
kyytiin kulkijan ottaen
Syöksyen syksyiseen mustuuteen
jossa valoa nähnyt ei
katsoin naista niin vaaleaa, kuljettajaa
joka tielläni eteenpäin vei
keskellä yön sysipimeän
ja humalhämärän hilpeän
kuvankauniiksi tajusin kuskini
kun lausui hymyillen hän:
”Kärry kiitää nopiaa
kaunotar kyysää komiaa
joko pelottaa
joko kaduttaa?”
En selvää saanut viestistään
siinä keskellä humalan
tämä Sannanko, Tiinani haamu on
vai kostaja Tuonelan
joku tuntema mun
ja jättämäin
painajaiseksi noussut
haudan ystäväin?
Siispä vakuutin: ”Ei poikaa komiaa
mikään voi koskaan pelottaa!
Aja vaan, aja vaan kovempaa
pellon Partalan, niityn Laurilan taa
mennään näyttämään kaaraasi hulppeaa!”
Kai ohitse Partalan, Laurilan niin
siinä kohta varmaan kiidettiin
vaikken nähnytkään mitään
niin arveltiin
kunnes palasi neito
taas aiheisiin:
”Kärry kiitää nopiaa
kaunotar kyysää komiaa
joko pelottaa
joko kaduttaa?”
Johon kirosin: ”Poikaako komiaa
voisi menneet murhehet koskettaa!
Aja vaan, aja vaan kovempaa
kohti koittavaa aamua valkiaa
mikä mennyttä jääköön kauas taa!”
Kohti aamua siinä kai lähestyttiin
vaikka pimeys vain jatkui horisonttiin
hieman väsähdin kai
mielen horroksiin
kun kuskini kysyi
taas toistamisiin:
”Kärry kiitää nopiaa
kaunotar kyysää komiaa
joko pelottaa
joko kaduttaa?”
Jopa suutahdin: ”Mitä nyt saatanaa
tässä ihminen kaikkea kuulla saa!
Aja hiiteen jo kärrys, ala jarruttaa
jatkan jalkaisin matkaani komiaa
kun juttuas jaksat sä jankuttaa!”
Mitä tapahtui sitten
en vieläkään
kai tarkkaan kykene
selittämään
auto jarrutti kai
ja lähimpään
kahvaan kävin
syvälle pimeään
syöksyin sitten
lyöden pään
auto hävisi
jäänyt ei ääntäkään
Kai aikaa kulunut siinä
kun säde auringon lämpöinen
poskee komian poikasen kosketti
kohta hellimmin herättäen
ja sunnuntaimessun kellot
Nurmon kirkolta kutsuen
oli seuraava jonka muistan
kyytimatkalta pirulaisen
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se oli Kuoleman enkeli, joka Sinut kyytiinsä
nappasi, mistä lienen armon sait, että tälläkertaa ei ollut aikas kait?
Mutta älä pelkää, nyt tiedät jo,,,
kuka Sinut noutaa ja onko Se kohtalo?
Ei kuolemaa pettää voi, siirtää jos luoja mahdollisuutes soi?
Mietippä tarkkaan, ja lissää se elos kassaan
miksi sait lisäaikaa, ei kuolema ketään
lopullisesti jätä hakemati?
Joo.
Taustalla oli muuten vanha kummitustarina, jossa nuori neitokainen oli menossa naimisiin, mutta juuri ennen häitä sulhanen kuoli.
Jonkin ajan päästä naisen talon eteen ajoi hevosen vetämä reki, jossa yllättäen oli kuskina juuri kuollut sulhanen pyytäen morsmaikkoaan ajelulle.
Matkaa jonkun aikaa ajeltuaan kuollut sulhasmies kysyi: "Kuu paistaa heliää, kuollut ajaa keviää...pelottaako?"
Morsian vastasi ettei häntä kultansa vierellä pelottanut. Matkan aikana kuollut sulhanen toisti kysymyksen kolmasti, ja sitten...
Ja niin hävisi morsio ikuisiksi ajooksi kuin
tuhka tuuleen.
Vain kaksi onnelista avaruudessa vaeltaa, ja
morsio rakastaa sulhoaan, ei heitä sido nyt
aika, vaan jatkuu ikuisen elämän taika?
Samoin olisin valinnut minut jos kuolema olisi
rakkauteni ollut.
Jaahas, kun meidän Tiinojen silmät välttää, niin sitä jo pelehditään itse kuoleman kanssa :D.. Aimoseni, liian vaarallisia leikkejä sinulle.. T
Te suuret aimo merkin ihailijat, aattelin vaan
huvikseni vastata tosi oudosti, eli sitä saa
mitä tilaa!!!!!Siekkii aimo....
Joo meillä pohojalaasilla on aivan erikoinen
huumorin taju,,,, toivoopi elävää elävää:
se huvittunut ennustajan alaku