kyssäreitä

Oma mieheni odottaa lasta varmaan vielä enempi kuin minä. Tosin on jo pidempään puhunut vauvasta, itse olen vasta nyt lämmennyt ajatukselle.

Olen kuullut eräältä perheterapeutilta, että tapoja reagoida vauvan tuloon on monia. Usein välinpitämättömyys johtuu peloista, joita isällä on, mutta joista ei halua puhua. Osaanko hoitaa vauvaa, millainen isä minusta tulee, miten parisuhteen käy ym.

Toisaalta vauva tulee konkreettiseksi isälle vasta syntymän hetkellä, äiti tuntee liikkeet ja elämän jo odotusaikana. Suhtautumiseroja voi olla tämänkin takia.

Jos siis miehesi on halunnut lasta ennen ja olette sen hankkimisesta sopineet, on asenne varmaankin ohimenevää. Keskustelu varmaan auttaa. Aika paljon kirjallisuutta löytyy myös tuleville isille, jossa kerrotaan tulevasta selkeästi isän näkökulmasta. Sellaista voi olla helpompi lukea ja omaksua, kun äideille suunnattuja raskausopuksia.

Aluksi oli samanlaista kuin teillä, mutta luulen, ettei hän vain "osannut" suhtautua tilanteeseen aivan samalla tavalla kuin minä. Mutta nyt kun raskauttani on takana 30 3 viikkoa, on ollut jo toinen ääni kellossa. Hänen mielestään olen kuin omena tämän mahani kanssa, joka kerta kun menemme jonnekin kylään hän kysyy isäntäväeltä, että olisko jotain ylimääräistä tyynyä minun särkevän selkäni taakse, niin voin istua mukavammin. Vaunut meillä on jo varattuna, ja miehekkeeni löysi kotipaikastaan kehdon, joka on kuulunut jo hänen isoisoisälleen, sitä hän on innoissaan kunnostamassa. Kyllä mä luulen, että se innostus sieltä tulee hyvinkin voimakkaana jossain vaiheessa, meilläkään ei viime aikoihin asti juuri mahaa kosketeltu eikä silitelty, ensimmäisen potkun hän tunsi jossain viikolla 18 kun laitoin itse hänen kätensä mahani päälle. Vähän aikaa sitten hän tunnusti (muutaman kaljan ottaneena) että oli se sydäntä sykähdyttävä kokemus, tuntea lapsensa eka potku. Joten kokemuksesta voin sanoa, että tämä taitaa olla miehellesikin niin uusi tilanne, ettei hän tiedä kuinka suhtautua, mutta sitten kun raskaus alkaa jo olla arkipäivää ja mahasi kunnolla pystyssä (vai monesko viikko on meneillään nyt?), niin suhtautuminen varmasti muuttuu. Ja mitä lähemmäs synnytys tulee, sitä varmemmin hänellä alkaa pesänrakennusvietti vetää! ;) Tsemppiä sinne päin! :)