Ahdistusta, masennusta, hermostuneisuutta..en pysty puhuun kellekkään. Lääkärit vaan neuvoo et voisin mennä jollekki psykiatrille, emmää haluu, en vaan pysty puhuun.
Paniikkihäiriöitä, ahdistuskohtauksia mitä lie. Psykoosejakin on joskus tullut, en esim. voi olla huoneessa ikkunan edessä, koska minusta tuntuu, että ulkona seisoisi joku hyypiö joka minut haluaisi ampua. Tästä johtuen olen monesti joutunut konttaamaan lattioilla etten näkyisi ikkunasta ja joskus jopa istuskellut pöydän alla piilossa ja nukkunut puukko tyynyn alla!(julkisilla paikoilla en tätä tee, koska pelkoa ei niinkään siellä esiinny). En ole koskaan niinkää pelännyt pimeää...edes pienenä.
Olen myös kovin vainoharhainen. Joudun pälyilemään kokoajan taakseni ettei kukaan seuraisi minua.
Mitään raiskaajia en kuitenkaan pelkää. Lähinnä pelkään poliiseja yms. ja koska asun kaupungissa jossa on poliisien teknillinen valvonta on ulkona liikkumunin hirveää!
Paniikki kohtauksia saan väkijoukoissa. Jonoissa seisominen on hirveää. En mielelläni seiso asio kaupungilla. Se vaan ahdistaa.
Olen miettinyt pyytäväni jotain lääkkeellistä hoitoa, kun en pysty puhumaan. Hakeudunko psykiatrille ensin, saanko sitäkautta jotain nappeja?..
Avohoidosta lääkäri on jotain puhunut..
Onko muita samanlaisia?
Paniikkihäiriöitä, ahdistuskohtauksia mitä lie. Psykoosejakin on joskus tullut, en esim. voi olla huoneessa ikkunan edessä, koska minusta tuntuu, että ulkona seisoisi joku hyypiö joka minut haluaisi ampua. Tästä johtuen olen monesti joutunut konttaamaan lattioilla etten näkyisi ikkunasta ja joskus jopa istuskellut pöydän alla piilossa ja nukkunut puukko tyynyn alla!(julkisilla paikoilla en tätä tee, koska pelkoa ei niinkään siellä esiinny). En ole koskaan niinkää pelännyt pimeää...edes pienenä.
Olen myös kovin vainoharhainen. Joudun pälyilemään kokoajan taakseni ettei kukaan seuraisi minua.
Mitään raiskaajia en kuitenkaan pelkää. Lähinnä pelkään poliiseja yms. ja koska asun kaupungissa jossa on poliisien teknillinen valvonta on ulkona liikkumunin hirveää!
Paniikki kohtauksia saan väkijoukoissa. Jonoissa seisominen on hirveää. En mielelläni seiso asio kaupungilla. Se vaan ahdistaa.
Olen miettinyt pyytäväni jotain lääkkeellistä hoitoa, kun en pysty puhumaan. Hakeudunko psykiatrille ensin, saanko sitäkautta jotain nappeja?..
Avohoidosta lääkäri on jotain puhunut..
Onko muita samanlaisia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
niin.
Voisko mulla olla "bibo"? :) Onko täällä ketään diknisoitua? Mua ei oo, mut mulle tullee semmosia masennuskausia et sillon eisaa mitään aikaseksi, sitä kestää esim. viikko, sit menee paremmin ja sit taas depis.. :(
Elä tänne tuu valittaan jos ei apu kerran kelpaa.
tai Ota vastaan kaikki mikä tarjotaan.
Mulla on helvetillinen ihmiskammo.
Miksi joku haluaisi sut ampua? Onko vihamiehiä, vai vihaako joku sua niin paljon? Oletko yksin? Mulle tulee tollasia ajatuksia, jos mä joudun liikkumaan yksin, tai joku puhuu/nauraa mun ikkunan alla. Kannattaisi edes yritää puhua tosta ongelmasta. Vainoharhaisuus on erittäin paha ongelma, joka rajoitaa elämää. Mulla se on seurausta paskasta kohtelusta ja kiusaamisesta lapsena.
Jos et halua psykiatrin kanssa jutella oisko sulla kuitenkin joku läheinen jonka kanssa olisi turvallista keskustella asioista ja edes vähän lievittää pahaa oloa? psykiatrilta saa lääkkeitä jos tarvetta on, mutta parasta olisi myös hoitaa myös syytä eikä pelkästään seurausta...
melkein kun osa mun elämää,ennen kuin hakeuduin hoitoon ja paranoiaskitsofrenia saatiin hallintaan.
en silloin aluksi uskaltanut puhua avoimesti lääkäreille ym. peläten M3 lähetettä hoitoon,mutta jälkikäteen ajatus oli naurettava ja olisin säästynyt paljolta,jos olisin kertonut kaiken mahdollisimman pian ja selkeästi,mitään salaamatta tai vähättelemättä.
Varaa aika jollekkin psykologille, printtaa/kirjoita tuo tekstisi johonkin paperille, sitten vaan koitat saada itsesi sinne psykologin vastaanotolle ja annat sen paperin sille. Sinun ei ole pakko sanoa sanaakaan, kunhan saat tuon tehtyä, niin ei ole mitään hätää, se psykologi osaa varmasti auttaa siitä etiäpäin. Tsemppiä vaan!
mulla on aika samanlaist mut enhä mä kehtaa mihinkää mennä puhuu...pitäisivät varmaan hulluna..
Aion mennä psykiatrille.
Nyt olisikin mielenkiintoista tietää, muiden kokemuksia terapiasta. En tiedä mistä alottaisin kertomaan. Tiedän saavani järkyttävän paniikkikohtauksen ennen vastaanottoa..
Millaista siellä on? Kuinka pitkä aika vastaavissa tapauksissa yleensä on?
Kuinka kallista yksityisellä?
Missä vaiheessa voisi saada B lausunnon, mitä se sisältää?
Kauanko p.atrilla pitäisi käydä, jotta saisin vaikka masennuslääkkeitä tai jotain joka lievittäisi pahaa oloa?
Lääkärini tietää minun olevan aika hiljainen ja hän ehdotti minulle muita terapia vaihtoehtoja.
Millaista on esim. musiikkiterapia?