Tulin taas käymään tällä palstalla. Kuinka paljon täällä onkaan surullisia, masentuneita, katkeroituneita YKSINÄISIÄ ihmisiä. Ihan itkettää lukea näitä viestejä.
Itse aloitin juuri opiskelun. Olen aivan totaalisen yksin. Kaikki ne ihmiset, joiden kanssa olen käynyt samaa luokkaa 9 vuotta, ovat nyt aivan vieraita minulle. Osa lähti pois ja kaipaan niitä jotka lähtivät. He olivat osa elämääni 9 vuotta!! Tuntuu kuin kaikki hajoaisi pirstaleiksi, muuttuu, mikään ei ole enää turvallista.
Olen TAAS masentunut. Se yksi syksy, jolloin melkein tapoin itseni. Luulin, ettei ikinä tarvitse enää harkita itsemurhaa. No, nyt ihmettelen miksen tehnyt sitä vuosi sitten.
Olen monesti miettinyt kuinka paljon yksinäisyys, masennus, katkeruus ja pahuus liittyvät yhteen. Eivät tietenkään aivan suoraan, mutta niillä asioilla on todella suuri yhteys.
Voi kuinka minustakin on tullut masentunut, itsekeskeinen ja katkera. Haluan taantua 2-vuotiaaksi pikkutytöksi, jolloin kaikki oli viatonta, kaunista ja yksinkertaista. Voi kunpa voisin käpertyä isän syliin ja olla miettimättä paljon tässä salaatinpalassa on kaloreita. "Kunpa voisin muuttaa Mikä-Mikä-Maahan"....
Itse aloitin juuri opiskelun. Olen aivan totaalisen yksin. Kaikki ne ihmiset, joiden kanssa olen käynyt samaa luokkaa 9 vuotta, ovat nyt aivan vieraita minulle. Osa lähti pois ja kaipaan niitä jotka lähtivät. He olivat osa elämääni 9 vuotta!! Tuntuu kuin kaikki hajoaisi pirstaleiksi, muuttuu, mikään ei ole enää turvallista.
Olen TAAS masentunut. Se yksi syksy, jolloin melkein tapoin itseni. Luulin, ettei ikinä tarvitse enää harkita itsemurhaa. No, nyt ihmettelen miksen tehnyt sitä vuosi sitten.
Olen monesti miettinyt kuinka paljon yksinäisyys, masennus, katkeruus ja pahuus liittyvät yhteen. Eivät tietenkään aivan suoraan, mutta niillä asioilla on todella suuri yhteys.
Voi kuinka minustakin on tullut masentunut, itsekeskeinen ja katkera. Haluan taantua 2-vuotiaaksi pikkutytöksi, jolloin kaikki oli viatonta, kaunista ja yksinkertaista. Voi kunpa voisin käpertyä isän syliin ja olla miettimättä paljon tässä salaatinpalassa on kaloreita. "Kunpa voisin muuttaa Mikä-Mikä-Maahan"....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen ollut nyt vuoden ajan taantuneena sellaiselle kymmenvuotiaan tasolle. Ihan tosissani tämän kerron. Välit perheeseeni ovat itsenäistymisen myötä viilentyneet niin paljon, että on ollut pakko olla ajattelematta yhtikäs mitään ja olla kuin lapsi. Muuten söisin luultavasti masennuslääkkeitä.
Älä luovu toivosta. Niin kauan kuin on elämää jäljellä, on toivoa. Olemme liian nuoria tekemään mitään itsemurhaa.
Sitä kutsutaan elämäksi. Muutoksia tulee jatkuvasti. Ei koskaan tiedä kuka lähtee minnekin. No jos olet suht sosiaalinen, niin etköhän sä löydä vielä uusia ystäviä. Elämä täällä on muutenkin niin lyhyt, että luulis itse jokaisen olevan utelias näkemään mitä tuleman pitää. Eiköhän jokainen ehdi vielä siellä haudassa mätänemään.