Olen vanha kukkanuppu, joka ei aukea, olen puu keskellä metsää johon tuuli ei yllä. Olen aina sivussa,vieressä, takana, en kenenkään huomattavissa.
Ja kuitenkin minun sydän palaa sinun lähelläsi, huutaa; huomaa minut, näe minut.
Ja jos vain kerrankin katseemme kohtaa minä pakenen, maa aukeaa, sanat katoavat, katseeni harhautuu.
Ja sitten oletkin jo mennyt.
Ja kuitenkin minun sydän palaa sinun lähelläsi, huutaa; huomaa minut, näe minut.
Ja jos vain kerrankin katseemme kohtaa minä pakenen, maa aukeaa, sanat katoavat, katseeni harhautuu.
Ja sitten oletkin jo mennyt.
Vastaukset 7
Vanhimmat
että on joku tollanen ku sä , nii siks mä voisin vähän odottaa.
Hyvää kannattaa odottaa ja ehkä jo huomannutkin, mutta odottaa tilaisuutta.
Lentääkseen lentoon korkeimpaan.
Todella osuvasti kerrottu,samankaltainen olotila..olen kuin kivipatsas,jähmettynyt,typeriä möläyttelevä,tulee mieleen teiniaika,kun jalatkin oli eri paria,kädet räpelsivät omiaan,naama punaisena änkytti,suustaan siansaksaa,kun joku kiinnitti huomiota.Ja kaikki tämä on seurausta siitä ,että olen korviani myöten ihastunut,enkä sitä uskalla kertoa,kun mykkänä vain ohitse katson,kuin en huomaisikaan.Sisällä riehuu,kiehuu tunteiden palo.
toisen silmissä sinä saatat olla kokonainen ruusukimppu ja keidas keskellä erämaata ;)
vanhatkin kukkanuput. Onko sellaista puuta, johon tuuli ei yllä? Tuskin. Olet sivussa, vieressä, takana... Vieressä ei huono paikka, joskus on parempi olla sivussa tai takana. Jos sydämesi huutaa, niin anna äänesi jatkaa. Jos katseenne kohtaa, siinä olet edelleen. Maa ei aukea, vaikka sanat katoaisivat, katse harhautuisi. Kiinnitä katseesi ja juokse perään.
kiitos
Ihminen on juuri niin vanha kuinka vanhaksi tuntee olonsa. Mäkin luulin teininä, että sitten kun olen kolmekymppinen ja yli, olen ikäloppu. No nyt ei enää kyllä tunnu siltä; pitäis kai ruveta ensin aikuistumaankin ;))