Hei, millaisia kokemuksia teillä on abortista? Jääkö siitä ikuiset traumat? Jos ei itse sitä halua, mutta elämän tilanteeseen ei sovi lapsi? Oma tarinani on etä sain juuri kuulla että olen raskaana ja olen 16 vuotias, peruskoulu kesken, asun äitini luona viellä. Olen juuri sellainen ihminen ketä masentuu todella helposti pienistäkin asioista ja rakastan lapsia ylikaiken! olen halunnut omaa lasta 12-vuotiaasta lähtien! Mutta äitini on ongelma, hän ei hyväksy asiaa todellakaan ja on abortin kannalla. Hänen mielestään mun pitäisi olla viellä nuori ja elää niinkuin normaalit nuoret elävät eikä tehdä lapsia! Hän ottaa asian todella raskaasti, enkä tiedä mitä sanoisin hänelle...Ja sitten on tietenki kaikki että miten pärjäisin muuten, mistä asunto ku ei työtä vaan koulu kesken? Ja lapsen elättämiseen tarvitsee rahaakin... Olen miettinyt asiaa todella paljon yöt ja päivät..Enkä ole tullut mihinkään tulokseen..Stressi alkaa nousta liian suureksi.. Pelkään että en selviäisi siitä abortista vaan masentuisin ja menetäisin taas kerran elämänhalun, tai alkaisin syyttämään muita jossain vaiheessa..auttakaa hyvät ihmiset mua..:'(
Hukassa..
Masentunut...
271923
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Abortista selviäminen on helpompaa jos olet sitä mieltä heti jo ennen aborttia.
Äitisi on oikeassa. Sinulta jäisi opiskelut opiskelematta ja töihinkin pitäisi vielä päästä.
Jos mietit pystytkö tekemään aborttia. Niin miin mieti mieluummmin pystytkö synnyttymään lasta? Ja pitämään huolta? Adoptio on ehkä liian raskas vaihtoehto.
Lapsi tulee olemaan suurempi asia kuin abortti.
Älä päästä raskautta pidemmällä rv. 12 jälkeen sillä sen jälkeen kaavintaa ei tehä, vaan se synnytetään ulos kuolleena.
Sanoisin ettei kannata jäädä pohtimaan liian pitkäksi aikaa..
Tietty se on SUN oma päätös mitä aiot tehdä.
Itse olen tehnyt abortin, eikä ole jäänyt traumoja.Ei ollenkaan.
Tsemppiä paljon ja jaksamisia.
raskaaksi 15-vuotiaana ja synnytti ensimmäisen lapsensa 16-vuotiaana. Hyvä äiti hänestä tuli ja seuraava, suunniteltu lapsi syntyikin sitten parin vuoden kuluttua. Opiskelut on opiskeltu lasten hieman kasvettua, kun katsokaas päivähoitokin on keksitty..! Täyttä elämää elää tuo äiti, ystävät ovat säilyneet ja heidänkin kanssaan voi kulkea aina välillä, kun lastenvahtejakin voi käyttää... Jos saa lapsen 16-vuotiaana, on itse vielä melko nuori, kun lapsi alkaa olla itsenäinen...
Älkää heti alkako maalaamaan piruja seinille lapsen pitämisen suhteen! Elämä ei lapseen lopu, vaan siitä se vasta alkaa!
nähdä, että sinä et vielä ole äidiksi valmis.
Abortista ei jää välttämättä mitään traumaa, jos sen pääsee käsittelemään hyvin ja jos ympärillä on asiallisia tukijoita. Ja varsinkin jos ymmärtää kerrankin tehneensä oikean ratkaisun ja pelastaneen niin oman itsensä kuin syntymättömän lapsensa huonolta elämältä. Tuollaisessa tunnemyrskyssä se on ehkä vaikea käsittää, mutta tuonnempana ymmärrät päätyneesi oikeaan ratkaisuun.
Äitisi on aivan oikeassa sanoessaan, ettei sinun ikäisesi kuulu tehdä mitään lapsia. Totta kai äitisi on huolissaan, hyvänen aika tuohan on yksi karmeimpia asioita mitä teini-ikäiselle tyttärelle voi tapahtua! Äitiyteen ei ihan riitä se että pidät lapsista tai että olet halunnut lasta pikkutytöstä. Olet edelleen lapsi etkä pysty ottamaan noissa olosuhteissa vastuuta viattomasta elämästä joka olisi riippuvainen vain sinusta 24 tuntia vuorokaudessa. Kyse ei ole sinusta vaan lapsestasi. Lapsella on oikeus tasapainoiseen ja vastuulliseen vanhempiin/vanhempaan ja tasapainoiseen elämään.
Olet erittäin sekavassa mielentilassa ja elämäsi tuntuu nyt varmasti kaaokselta. Kerrot masentuvasi helposti, koulu kesken, ei mitään toimentuloa ja lapsi jäisi varmasti äitisi kontolle. Ja siitä hän oikeutetusti varmaankin katkeroituisi. Nuo olosuhteet eivät todellakaan ole otolliset pienen lapsen elättämiseen. Voi herranjumala, mene itseesi. Voit aivan yhtä hyvin luonteellasi masentua synnytyksestä ja riittämättömyyden tunteesta lapsen synnyttyä kuin siitä että teit abortin.
Varaa aika aborttiin ja sen jälkeen hakeudut keskustelemaan jonkun ulkopuolisen kanssa. Tärkeää on, että saat tukea ja että kukaan ei syyllistä sinua. Lapsia ehdit hankkia sitten kun sinulla on vahvempi henkinen, sosiaalinen ja taloudellinen pohja äitiydelle, mutta muista ehkäisyn käyttö.
omalta kohdaltani, mutta ystäväni teki abortin 17-vuotiaana ja on nyt 34-vuotiaana syvästi masentunut, ei pelkästään abortin tähden, mutta vuosia kalvanut syyllisyys siitä on yksi suurimmista osatekijöistä.
Herää kysymys, onko tämä provo, koska peruskoulu ei ole kesken tänä vuonna 16 täyttäneellä, jos ei ole jäänyt luokalle...
Joka tapauksessa, jos tämä ei ole provo... Asunto kyllä sinulle järjestetään ja riittävä toimeentulokin, kun alat hoitaa asiaasi virallisilla tahoilla. Entäs lapsen isä? Hänestä et kertonut mitään...
Lapsen isä on mukana kuivoissa, ainakin toistaiseksi, olen jäänyt luokalle kyllä. En haluaisi tehdä aborttia todellakaan mutta kai se on paras ratkaiusu tässä tilanteessa, ja mistä mulle asunto hankittaisiin jos en sitä vuokraa pysty maksamaan?
sen verran, että saatte vuokran maksettua ja rahaa jää vielä elämiseenkin. Jokaiselle ihmiselle lasketaan tietty vähimmäismäärä, joka pitää jäädä käteen asumiskulujen jälkeen ja sen saa toimeentulotukena. Eli, jos eläisitte perheenä, laskettaisiin sinun ja poikaystäväsi tulot (esim. äitiyspäiväraha, opintotuki tms.) sekä lapsilisä yhteen ja niistä vähennettäisiin vuokran määrä. Sitten laskettaisiin paljonko teille kolmihenkisenä perheenä pitää jäädä rahaa kuukaudessa käytettäväksi ruokaan ja vaatteisiin ym. pakolliseen, ja sen määrän saisitte toimeentulotukena. Mm. ylimääräisiä lääkäri- ja lääkekuluja korvataan vielä erikseen, sekä tarpeellisia hankintoja, kuten esim. pesukone tms.
"tai alkaisin syyttämään muita jossain vaiheessa"
Ketä muuta voit syyttää kuin itseäsi ettet käyttänyt ehkäisyä? raiskattiinko sinut?
Syyttämään muita siitä että ne painostivat minut aborttiin!
Kukaan ei voi "painostaa" sinua yhtään minnekään vaan teet joka tapauksessa itse päätöksesi. Mutta ehkäisyn laiminlyöminen tuossa iässä oikeuttaa kyllä syyllistämään sinua.
on, jos ei käytä ehkäisyä ja tulee raskaaksi ja pitää lapsen??? Sehän on hieno asia!
alaikäinen ja huoltajaksi vastuuton ihminen hankkiutuu raskaaksi ilman ehkäisyä tuolla tavoin se on väärin ja siihen pitää puuttua.
Se on sairasta.
Mistä sinä tiedät kenenkään vatuuttomuuksia? Suuri osa lapsista syntyy suunnittelematta, mutta se ei tarkoita sitä, että vanhemmat olisivat huonoja tai vastuuttomia.
16-vuotias, ei koulutusta, ei työtä, ei tuloja, ei asuntoa, epäsuotuisa ilmapiiri, masentuneisuuteen taipuvainen ja epävarma tyttö.
Kuka tahansa tajuaa että tyttö ei ole sopiva takaamaan lapselleen hyvää ja tasapainoista kasvua.
hänen elämäänsä iloa ja vakautta, ja hänestä tulee hyvä äiti. Niin kävi ystävällenikin, joka oli kaikkea muuta kuin äidillinen tyyppi, eikä edes pitänyt lapsista!
masentuneisuuteen taipuvainen, jolla on mielestään epäsuotuisa ilmapiiri, ei koulutusta, ilman työtä ja tuloja. ym.
Pikainen tarkastelu logiikallasi on, ei kypsät vanhemmat, aborttiin vain, mars mars, jos ei ole koulutusta, ei työtä ja tuloja, ei omaa asuntoa, masentuneita(voi kauheeta...)tai ainakin taipuvaisia, just joo.. ja jos olet epävarma vähänkään...No niin, eiköhän tunnusteta kaikki, EI meistä oo mihinkään...suomalaisuus kuoleepi nyt sukupuuttoon.
Kuka tahansa tajuaa, että ei meistä ole kenestäkään täydellisesti takaamaan lapsilleen hyvää ja tasapainoista elämää...Joten riittäisikö riittävän hyvä vanhemmuus.
Aloittajalle toivon, että et masentuisi, tämmöistä tämä "aikuisuus" on , ei meistä tule valmiita eikä täydellisiä koskaan. Elin-ikäistä oppimista tämä elämä on,
Joten tervetuloa elämä :))
Kyllä sinä pärjäät, tunnut olevan fiksumpi kuin meistä moni itseään "aikuisena" pitävä.;)))
..sinulle paras ratkaisu.
Ja haluan vilä muistuttaa että on muitakin vaihtoehtoja kuin abortti tai lapsen pitäminen. Jos ei halua tehdä aborttia eikä kuitenkaan ole valmis kasvattamaan lasta, voi hänet antaa adoptoitavaksi.
Älä mieti yksistään sitä mikä sinusta on nyt kivin ratkaisu vaan myös sitä mikä on järkevin.
Toivottavasti löydät ratkaisun, jota tulet katumaan vähiten kaikista vaihtoehdoista!
http://www.ituprojekti.net/
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000019193648
Olen huomauttanut ituprojektille siitä, että heidän adoptiosuosituksensa eivät vastaa Suomen nykyistä lakia eivätkä ole välttämättä eettisesti kestäviä. He ovat luvanneet korjata suosituksiaan.
Itse asiasta: vastentahtoisesti ja painostuksesta tehty abortti on abortin hirveydet potenssiin kaksi. Ketjun aloittajan ei missään tapauksessa kannata suostua aborttiin. Ne perusseikat, eli lapsen isän, lapsen isovanhempien ja sosiaaliturvan selvittämisen seikat pätevät tähänkin ilman mitään kummallisempia poikkeuksia.
...
suosittelivat aborttia, turhaan.
Oma äitini ja tuleva anoppi... en tahdo enää muistella, miten satuttavaa ja loukkaavaakin heidän käytöksensä oli. Ja miten kävikään kun lapsi syntyi, hänestä tuli mummien ja pappojen rakas.
Alku oli tietysti nuorille vanhemmille haasteellista, mutta selvisimme.
Tiedätkö, että vähänkään normaalit ihmiset pitävät huolen perheenjäsenistään. Avuntarvehan on usein vain väliaikainen, avuntarvitsijat vain suvussa vaihtuvat.
Perhe kasvoi vielä kolmella lapsella myöhemmin, tuntuu että perheessäni on opiskellut aina yksi tai useampi.
Nyt jälkeenpäin ajatellen - 27 vuotta on kulunut siitä kun esikoispoika syntyi - en kadu. Lapsistani olen onnellinen. Esikoiseni kysyi n. viisi vuotta sitten, olenko katunut elämättä jäänyttä nuoruuttani. Olin hämmästynyt, vastasin katuvani monia tekemisiäni, mutten lapsiani. Olin tiennyt jo lapsena ollessani, että tahdon paljon lapsia. Tietoisuuus myös muidenkin kuin materiaallisten arvojen olemassaolosta avartaa ihmisen tavoitteita elämässään.
Siitä opiskelusta, luulen oman opiskeluni motivoituneen lasteni olemassaolosta. Sitä kummasti jaksaa ja jaksaa. Matkan varrella olen huomannut, miten paljon perheellisiä aikuisopiskelijoita onkaan. Lähes poikkeuksetta opiskelumotivaatio on parempi kuin sinkkujen, joilla on haasteet elämässä niin erilaisia.
Tiedät sisimmässäsi, mikä on hyvä ratkaisu sinulle ja elämällesi. Olet oikeassa, pahinta olisi olla katkera ja pahansuopa ihminen. Joten pohdi rauhassa ja panikoimatta.
On kyse elämästä, ei sen vähemmästä.
Itse ollessani vaikeiden asioiden ja ratkaisujen edessä, tiedän epäröinnin tarkoittavan ODOTA. Joskus on vaikea odottaa tekemättä ratkaisua sinne tai tänne. Jos en ole odottanut vaan toiminut valiten, olen yleensä joutunut katumaan kovastikkin. Siis sanoisin sinulle, odota.
Niin viimeisimpänä muttei vähäisimpänä sanoisin yhden pettämättömän keinon saada lisävalaistusta ongelmatilanteissa. Kun seinä nousee pystyyn jokapuolelta, katse nousee väkisin ylös. Kokeileppas vaikka, sana vain.
Siunatuin halauksin :))t. tarja
Elämän realismia.
..sinun asiaasi, mutta kerrompa muutaman jutun..'itse tein abortin ollessani 19..olimme juuri mieheni kanssa alkaneet seurustella kun tulin raskaaksi.Olin aina sanonut että minä en aborttia tee(vaikka en aborttia vastustanutkaan).Rakastan lapsia ja minäkin olin pikku tytöstä lähtien puhunut isosta ja ihanasta perheestä ja AINAKIN viidestä lapsesta..noh, minä en olisi aborttia halunnut tehdä, poikaystäväni taas halusi.Mietinkin että jos poikaystäväni minut nyt jättäisi, en tekisi aborttia vaan pitäisin lapsen. Puhuimme ja keskustelimme asiasta ja mieheni sanoi muutamia järki syitä aborttiin, lupasi toki olla mukana jos en haluaisi aborttia tehdä..Päädyin itkien lopulta keskeytykseen.Abortti tehtiin ja olin henkisesti melko lopussa pitkän aikaa..Virhe oli nähdä ultrakuva ennen keskeytystä(ihan vinkkinä). Mutta kyllä siitä selvisi..olen itsekkin nuorena(16v.)ollut masentunut ja pidän itseäni aika herkkänä ihmisenä, mutta selvisin abortista ystävien ja miehen tuen avulla..Meni n puoli vuotta kun asia oli melkein joka päivä mielessä, mutta kyllä se siitä...pikkuhiljaa...ei siis jäänyt mitään traumoja..ja nyt kun ajattelen, olen vain, jos nyt en ihan tyytyväinen, niin ainakin selvinnyt asiasta..emme olleet tosiaan seurustelleet pitkään, minulla ei ollut kouluja käytynä, miehs oli työtön, molemmat asuivat vanhempien luona jne jne. nyt on esikoinen tulossa saman miehen kanssa ja voin vain olla onnellinen kun lapsella on nyt oikea aika tulla ja rakastavat ja huolehtivat vanhemmat vastassa.
Toisaalta taas serkkuni sai lapsen kun oli 17...en tarkalleen tiedä miten hänellä meni, mutta..noh, hänellä on nyt 3 lasta ja kaikki eri miehille..en nyt väitä että näin käy kun tulee teiniäidiksi mutta tämä on mahdollista..toisaalta taas koulukaverillani on kaksi lasta ja molemmat ovat tulleet äidin ollessa ala-ikäinen..tosin ei hänkään enää lasten isän kanssa seurustele...mutta ihan normaaleita lapsia heistä on kasvamassa...
Mieti nyt tarkkaan, jaksatko kasvattaa, hoitaa ja olla kiinni lapsessa..nyt jo...jos jaksat ja olet sitä mieltä että sinua varten ei ole nuorten yölliset biletykset, että mielummin olet lapsen kanssa niin go for it, äidiksi kasvaa..mutta jos sinusta tuntuu että sinulla olisi vielä koettavaa ja haluaisit vielä mennä ja tulla ilman vastuuta, niin lasta siihen on turha sotkea..en usko että lapsi kokee lapsuuttaan onnelliseksi, jos muistaa kuinka äiti konttasi kotiin viinalta haisevana kun lapsi oli 5..(olisit 21 kun lapsi alkaa muodostaa muistoja mitkä säilyy läpi elämän ja vaikuttaa hänen kasvuunsa)...en kannusta aborttiin, en kannusta synnytykseen..kannustan siihen että MIETIT tarkkaan mitä haluat..lapsia ei kannata hankkia vain "koska rakasta lapsia"..niitä kannattaa harkita kun tietää msitä ottaa vastuun koko loppuelämäkseen...
> Mutta äitini on ongelma, hän ei hyväksy asiaa
> todellakaan ja on abortin kannalla.
Selitä, ettet voi tehdä aborttia, koska se loukkaisi syntymättömän lapsesi ja hänen lapsenlapsensa oikeutta elämään ja ettet voisi kestää sellaista.
> Hänen mielestään mun pitäisi olla viellä nuori
> ja elää niinkuin normaalit nuoret elävät eikä
> tehdä lapsia!
Lapsia ei tehdä vaan niitä saadaan erityisinä lahjoina ja armosta. Jotkut eivät saa ja itkevät sitä. Ei voi olla niin, että "normaalin nuoren elämään" haluttaisiin väenvängällä ympätä abortti, etenkin kun tiedetään, mitä se merkitsee.
Koulun saat käytyä loppuun. Imetysajan osalta voit huoletta ottaa äitiyslomasi ja tauon, sen jälkeen kun lapsi on isompi, on mahdollisuus päivähoitoon tai sijaisvanhemmuuteen. Tosin uskon, että viimeistään siinä vaiheessa kun lapsesi on oikeasti ulkona ja sylissä, niin on hän isoäidillekin niin tärkeä, ettei kohtalonsa voi olla yhdentekevä.
sun äiti EI päätä sun sisällä kasvavasta ihmisestä! mun äiti ja koko suku katto minua alentavasti koko raskauden ajan ja se oli tosi vaikeaa,mut niinhän sitä sanotaan että vaikeuksien kautta voittoon! ja mä en ollu ku 15 vuotias! mut elämä on ollu ihanaa vaikka valitsinkin sen tien enkä enää päässy juhimaan joka viikonloppu.
sano sun äidille miten pahalta sinusta abortti tuntuisi,niin minäkin tein vaikka äiti ei sitä sillon älynnyt,mutta nyt älyää. sinä saat kunnalta / kaupungilta apua ainakin rahallisesti, jos tarve vaatii ja asunnon etsinnässäkin varmasti auttavat. mieti asiaa tarkkaan loppuun ennen kuin teet mitään lopullista...
olin itse 14-vuotias kun tein abortin ja olen tyytyväinen päätökseen vaikka olisin halunnut pitä sen mutta minullakin oli peruskoulu kesken ja muuta mutta nyt kun olen 18-vuotias minulla on poika.. mutta suosittelen että teet niin kuin parhaaksi näät... yritä jaksella..