Olo on sekava, mieli on muuttunut muutaman minuutin tai tunnin välein. Välillä on rauhallinen olo, teen päätöksen, joka alkaa ahdistaa melkein saman tien. Toimenpideaikaa on lykätty jo kerran, uusi aika varattuna. Haluaisin peruuttaa kaiken, hartaimmin toivon, etten olisi lainkaan raskaana tai että se keskeytyisi luonnollisesti. Koen olevani luonnon oikku, tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Perheessä on jo ennestään useampi lapsi, eikä uusia ole suunniteltu. Koen etten ole valmis jälleen aloittamaan kaikkea alusta, ajatus uudesta lapsesta on liian uuvuttava. Pahinta on, ettei asiasta voi juuri kenellekään puhua. Voiko tästä selvitä? Ymmärrän, että keskeytyksestä jää jotain sattumaan sieluun lopuksi elämää. Toivon, että voin kuitenkin elää hyvän elämän perheeni kanssa tämänkin jälkeen. Suru.
Soudan ja huopaan
hömö
9499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...tee päätös pian suuntaan tai toiseen...jos päädyt aborttiin,älä ota sitä liian raskaasti
onhan kyseessä sinunkin jaksamisesi ja sinun kehosi...jos tunnet ettet jaksa enempää lapsia,ei siinä mitään pahaa ole
Olisit miettinyt seurauksista ennenkun kävit "leikkimään" rakastettusi/yhdenillan jutun kanssa !
Ei abortti ole sen vuoksi luotu,että hups unohin ehkäsyn(sekin kun on keksitty)...No teempä sitte myöhemmin keskeytyksen,jos kävi vahinko.
Hei haloo...nyt eletää jo 2000-lukuu eikä kivikautta!!!!Jokaisen vähänkin itestään huoltapitävän naisen on myös huolehdittava ehkäsystä,jollei sitten TODELLA halua lasta.Se onkin sitten toinen asia kokonaan.
lukisit hei vähän paremmin alkuperäisen viestin...kyseessähän oli raskaaksi tulo vaikka käytti ehkäisyä,mäntti!
Olen käyttänyt ehkäisyä, vuosia. En ole ensimmäinen tuttavapiirissäni, joka tulee raskaaksi siitä huolimatta. Ystävälläni on kaksi lasta kierukasta huolimatta, minulla nyt tämä raskaus. Kyse ei ole yhden illan suhteesta, vaan aviomieheni kanssa, jonka kanssa olen ollut yhdessä parikymmentä vuotta! Perheessämme on jo monta lasta, yritän ajatella meidän kaikkien yhteistä tulevaisuutta. Päätös on vaikea, eikä tällaiset vastaukset todellakaan tarjoa sellaista apua, jota ihminen tällaisessa tilanteessa tarvitsee. Toki kokemus opettaa sen, että jatkossa ehkäisymme tulee olemaan mahdollisimman varma. Sterilisaatio.
riivaa kuin lukutaidottomuus? Älä räksytä ennen kuin opettelet tuon aika tärkeän taidon!!!
Itselleni tehtiin abortti parikymppisenä enkä ole sitä katunut...niin kakara olin silloin
Nyt siitä on jo vuosia ja lapsiakin minulla on...joskus ajattelen että näillä lapsilla olisi isoveli tai -sisko jos olisin päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun.Mutta koska elämäntilanteeni silloin oli mikä oli,tein päätöksen sen mukaan.Ei kannata liikaa itseään syyttää...teet niinkuin sinun mielestäsi on paras ratkaisu.
miehesi kanssa,onhan se kuitenkin teidän yhteinen asia...tai jonkun ystävän kanssa.Mulla ei ole mitää kokemusta abortista,päin vastoin nyt jännityksellä odotellaan,että oonko tullut raskaaksi vai en,meillä vauva olisi ensimmäinen lapsi.
Ja todellakin,mikään ehkäsy ei ole 100%varma.Tiedoksi niille jotka niin luulee,tiedän henkilöitä jotka ovat tulleet raskaaksi vaikka syövät pillereitä säännöllisesti jne.
Mutta voimia sinulle,mihin päätökseen päädytkin.
tiedän, että tilanteesi tuntuu vaikealta...olen ollut samassa tilanteessa kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla olin nuori ja päätös tuntui hyvinkin vaikealta. Sain keskenmenon ja jouduin ikäänkuin luonnon pakottamana kaavintaan. Sittemmin olen ajatellut sitä vain siunauksena, koska elämäni oli aivan pirstaleina. Toisella kertaa kuvio oli vieläkin ikävämpi, sillä petin puolisoani yhdenillanjutulla ja tulin raskaaksi. Aborttipäätös oli silloin helppo tehdä, mutta hyvin vaikea kantaa. Tästä asiasta olemme keskenään jo päässeet yli, kiitos mieheni, mutta itse kannan varmasti syyllisyyttä koko ikäni.
Onneksi meillä on ihanat kaksostytöt, pienet päivänsäteeni =) Tytöt on saatu hedelmöityshoitojen avulla (mieheni sperma niin heikkoa). Voimia sinulle päätöksen tekemiseen. Asiasi ovat kuitenkin ihan hyvin, päätitpä mitä tahansa. Älä tunne syyllisyyttä tulevasta päätöksestäsi, meillä on oikeus valita.
tiedän, että tilanteesi tuntuu vaikealta...olen ollut samassa tilanteessa kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla olin nuori ja päätös tuntui hyvinkin vaikealta. Sain keskenmenon ja jouduin ikäänkuin luonnon pakottamana kaavintaan. Sittemmin olen ajatellut sitä vain siunauksena, koska elämäni oli aivan pirstaleina. Toisella kertaa kuvio oli vieläkin ikävämpi, sillä petin puolisoani yhdenillanjutulla ja tulin raskaaksi. Aborttipäätös oli silloin helppo tehdä, mutta hyvin vaikea kantaa. Tästä asiasta olemme keskenään jo päässeet yli, kiitos mieheni, mutta itse kannan varmasti syyllisyyttä koko ikäni.
Onneksi meillä on ihanat kaksostytöt, pienet päivänsäteeni =) Tytöt on saatu hedelmöityshoitojen avulla (mieheni sperma niin heikkoa). Voimia sinulle päätöksen tekemiseen. Asiasi ovat kuitenkin ihan hyvin, päätitpä mitä tahansa. Älä tunne syyllisyyttä tulevasta päätöksestäsi, meillä on oikeus valita.