Tiedän vihastuttavani usean naisen seuraavalla - se ei suinkaan ole tarkoitus, mutta kun olen itseni ja vähän muittenkin kanssa miettinyt seuraavaa yhtälöä...
Olkoon oikea - jos sitä onkaan - vastaus mikä tahansa, silti olen ihmeissäni.
Vaimo on kertonut useamman kerran että haluaa tietyn määrän lapsia. viimeaikoina olen tullut siihen tulokseen, että millään mulla ei ole, eikä ollut hänelle suhteessamme väliä. Tavoitteensa on nyt täyttymässä vastoin minun toiveita. Mielipiteilläni ei ole ollut mitään merkitystä. Tällä hetkellä tuntuu että olen hyväksikäytön "uhri". Asioita ei siltä osin olla suunniteltu yhdessä, vaan tässä on käytetty sitä miehen heikkoa kohtaa. Kun se ajatusten keskipiste löytyy miehiltä sieltä haaroista. Sehän on vain ajan kysymys milloin "nalli palaa" kun nainen niin päättää.
Lapsi on lahja - siitä ei tarvitse keskustella, mutta muuten on vaikea suhtautua asiaan ja kokonaisuuteen. Kokonaisuus muuten on ihan hanurista, eikä toisella osapuolella ole mitään intressejä näköjään tehdä millekään asialle mitään. Kun lisäksi oma olo tuntuu siltä että perheissä keskimäärin koiraakin kohdellaan paremmin, niin asiaa on vaikea käsitellä. Asioiden paremmalle tolalle saattaminen ei ole lukuisista yrityksistäni huolimatta tuonut tulosta. Ei tunnu toisella osapuolella olevan mitään mikä mättäisi suhteessamme. Omasta puolestani tällä hetkellä tuntuu, että lähes kaikki alkaa olla perseellään. Yhteydet alkavat olla totaalisesti poikki. Tämä asia ei ole ainoa, joka tilanteeseen on johtanut.
Väitän että on sellaisia naisia(toki miehiäkin), jotka eivät oikeastin välitä puolisostaan vaan pitävät niitä ns. taakan kantajina/jakajina. Pääasia on, että kaikki tehdään just niin, että oma päämäärä saavutetaan täydellisesti. Paskat toisesta.
TAAS isä äitien tontilla...ANTEEKS - oikeesti
Olkoon oikea - jos sitä onkaan - vastaus mikä tahansa, silti olen ihmeissäni.
Vaimo on kertonut useamman kerran että haluaa tietyn määrän lapsia. viimeaikoina olen tullut siihen tulokseen, että millään mulla ei ole, eikä ollut hänelle suhteessamme väliä. Tavoitteensa on nyt täyttymässä vastoin minun toiveita. Mielipiteilläni ei ole ollut mitään merkitystä. Tällä hetkellä tuntuu että olen hyväksikäytön "uhri". Asioita ei siltä osin olla suunniteltu yhdessä, vaan tässä on käytetty sitä miehen heikkoa kohtaa. Kun se ajatusten keskipiste löytyy miehiltä sieltä haaroista. Sehän on vain ajan kysymys milloin "nalli palaa" kun nainen niin päättää.
Lapsi on lahja - siitä ei tarvitse keskustella, mutta muuten on vaikea suhtautua asiaan ja kokonaisuuteen. Kokonaisuus muuten on ihan hanurista, eikä toisella osapuolella ole mitään intressejä näköjään tehdä millekään asialle mitään. Kun lisäksi oma olo tuntuu siltä että perheissä keskimäärin koiraakin kohdellaan paremmin, niin asiaa on vaikea käsitellä. Asioiden paremmalle tolalle saattaminen ei ole lukuisista yrityksistäni huolimatta tuonut tulosta. Ei tunnu toisella osapuolella olevan mitään mikä mättäisi suhteessamme. Omasta puolestani tällä hetkellä tuntuu, että lähes kaikki alkaa olla perseellään. Yhteydet alkavat olla totaalisesti poikki. Tämä asia ei ole ainoa, joka tilanteeseen on johtanut.
Väitän että on sellaisia naisia(toki miehiäkin), jotka eivät oikeastin välitä puolisostaan vaan pitävät niitä ns. taakan kantajina/jakajina. Pääasia on, että kaikki tehdään just niin, että oma päämäärä saavutetaan täydellisesti. Paskat toisesta.
TAAS isä äitien tontilla...ANTEEKS - oikeesti
Vastaukset 3
Vanhimmat
En kyllä itse lähtisi lasta tekemään yksin, enkä vielä vähemmän vastoin toisen tahtoa. Tietty teidän tilanteessa on turha jossitella, kun "vahinko" on jo päässyt käymään. Olisiko mahdoton ajatus elää sen kanssa?
viiraa päästä:) Olen kyllä itsekkin nainen. Luulen, että se johtuu siitä, että naiset pienestä asti usein haaveilevat lapsista, perheestä ja häistä. Mieheni ehdotti sillon mulle, että tehtäis lapsi ja siihen hommaan sitten ryhdyttiin. Eipä aikaakaan kun miestäni ei sitten petipuuhat kiinnostaneet enää pätkääkään. Syykin oli ihan selvä. Minä olin niin täynnä lapsen tekemistä, että seksikin oli mulle vaan sitä. Unohdin kai hellyyden ja kaiken muunkin. Mutta mies sanoi mulle suoraan, että tuntee ittensä vaan siitosoriksi ja se sitten pisti vähän ajattelemaan. Joo on mullakin tiedossa, että ainakin yhden vielä haluisin ja naimisiinkin ois kiva jo päästä, mutta mies ei oo valmis. Niinpä siis täytyy nyt vaan malttaa odottaa. Mulla on aika jyrkkä mies. Semmonen joko tai- ihminen. Mun mielestä se on hyvä, että sanoo asiat suoraan ja tehdään säännöt selviksi. Uskon, että jos tota miestäni painostaisin, niin se lähtis. Ehkä teidänkin pitää tehdä pelisäännöt selviksi. Pudota se vaimos sieltä pumpulista takas maan pinnalle. Lastenkin on parempi, kun äiti ja isä ihan oikeesti rakastaa toisiaan. Ja hakekaa apua.
Että parisuhdeneuvontaan on aiak mennä. Noin jumitilanteesta ei ole helppoa päästä irti ja kukoistavaan suhteeseen aivan kahdestaan, puolueeton ulkopuolinen selventää ajatuksia ja osaa antaa perspektiiviä jota teidän keskinäisestä kanssakäymisestänne ehkä puuttuu.
Sen enempää analysoimatta ihmisiä joita en tunne, muistutan vain että naisen lisääntymisvietti on halvatun voimakas ja voi ihan totta hävittää rationaalisen ajattelukyvyn alleen, kun kaikki tähtää vain siihen yhteen... siinä voi unohtua puolisokin tykkänään, ja muu maailma. Niinkuin rakastuessa, muistatko, kun muuta maailmaa ei ollutkaan kun olitte yhdessä? Se voi iskeä naiselle (miksei miehellekin mutta siitä harvemmin kuulee) päälle niin kovaa että järki sumenee.
Ammattiauttajan pakeille veisin vaimosi, sinun kanssasi tietysti, eikä alkuun syytellen vaan selvittäen että haluat elää hänen kanssaan mutta tilanteelle ja teidän molempien jumiutuneelle katsantokannalle on tehtävä jotain. Kumpikin joutuu joustamaan. Toivottavasti lopputulos on sen arvoinen.
***