ystävä

Minulla on ihana poika ystävä ja olen siitä tosi onnellinen mutta kaipaan ystävää kenen kanssa jakaisin ilot ja surut ja joka ei tuomitse, ei vähättele ei arvostele eikä toivo pahaa vaan on minun puolellani ja kehen voin luottaa pelkäämättä että asiat leviää ja niille naurettaisiin selkäni takana.
Minulla on muutama kaveri kenen kanssa voi lähteä ryyppäämään mutta he ovat pettäneet luottamukseni niin monesti että en heille halua avutua.
Paskaa puhuvat selkäni takana. Jos joskus pyydän leffaan tai kahville, heillä on jo seuraa. viihdyn mielummin kahdestaan kaverini kanssa koska tunnen muuten oloni ylimääräiseksi. Ainut niin kutsuttu ystäväni seurustelee, joka hylkää minut aina poikaystävänsä takia. Minulle ei yksinkertaisesti ole aikaa.Hänelle voin kertoa asioita mutta monesti tuntuu ettei hän edes kuuntele mitä minulla on sanottavaa.
On vaikea saada uusia ystäviä, tuntuu kuin kaikilla olisi niitä jo riittämiin ja kaikki on jotenkin niin ylpeitä. Ehkä kaipaan kohtalotoveria.
Olen aina tullut paremmin toimeen poikien kanssa, he eivät puhu niin paljoo paskaa eivätkä ole niin "tärkeitä"
Ammattikoulussa tuli riitaa sen aikaisen ystäväni kanssa johon hän sotki koko luokan mukaan jotka kääntyivät minua vastaan. Jos sanoin jotain luokassa, kaikki alkoivat "nauramaan" ja sain halveksuvia katseita. Oli tosin niitäkin hiljaisempia tyyppejä joita ei kiinnostanut koko asia. He olivat ainoat puolellani.
En saanut edes viikonloppuna olla rauhassa kun soittelivat kuinka tyhmä ja säälittävä olin. Onneksi se helvetti on nyt ohi.
En vieläkään osaa enkä uskalla puhua kenelleekkään koska tuntuuu että pitävät tyhmänä. Harmittaa, olin ennen hauska ja suosittu kaveriporukassa mutta nyt olen sulkeutunut ja yksinäinen. Kaipaan tosi ystävää!

vastaanottaisin mielelläni mailisi:)
[email protected]
5360
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Niinpä en uskalla sanoa vieraille ihmisille yhtikäs mitään. Pelkoni johtuu siitä, kun minuakin on pilkattu luokka-tilanteessa ja sanomisilleni on naurettu oikein porukalla. Tiedän tasan tarkkaan, miltä sinusta tuntuu. :(

Äänestä

Kerro nyt ensin missä asut ja minkäikäistä porukkaa etsit?

Äänestä
  • Ystävää etsiessä ei ole väliä missä asuu tai minkäikäinen on/minkä ikäisiä etsii. Ystävän etsintä ei ole seuranhakua.

    Äänestä

  • sen aika kirjoitti:

    Ystävää etsiessä ei ole väliä missä asuu tai minkäikäinen on/minkä ikäisiä etsii. Ystävän etsintä ei ole seuranhakua.

    Eiväthän kaikki voi olla ystäviä! Mieti nyt, esimerkiksi viisikymppinen ja kymmenvuotias. Voi ystävällinen olla, mutta ei ystävä. Ylimmät ystävykset ovat aina samalla aaltopituudella.

    Äänestä

  • ... kirjoitti:

    Eiväthän kaikki voi olla ystäviä! Mieti nyt, esimerkiksi viisikymppinen ja kymmenvuotias. Voi ystävällinen olla, mutta ei ystävä. Ylimmät ystävykset ovat aina samalla aaltopituudella.

    Esimerkkisi ei toimi syystä että kyseessä on ääripäät. Tuskin tällaiselle palstalle ihan kymmenen vuotiaat kirjoittaa (varsinkaan noin kypsää tekstiä). Tosiystävyys ei mielestäni edelleenkään katso ikää eikä paikkaa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


limette kirjoitti:

Minulla on ihana poika ystävä ja olen siitä tosi onnellinen mutta kaipaan ystävää kenen kanssa jakaisin ilot ja surut ja joka ei tuomitse, ei vähättele ei arvostele eikä toivo pahaa vaan on minun puolellani ja kehen voin luottaa pelkäämättä että asiat leviää ja niille naurettaisiin selkäni takana.
Minulla on muutama kaveri kenen kanssa voi lähteä ryyppäämään mutta he ovat pettäneet luottamukseni niin monesti että en heille halua avutua.
Paskaa puhuvat selkäni takana. Jos joskus pyydän leffaan tai kahville, heillä on jo seuraa. viihdyn mielummin kahdestaan kaverini kanssa koska tunnen muuten oloni ylimääräiseksi. Ainut niin kutsuttu ystäväni seurustelee, joka hylkää minut aina poikaystävänsä takia. Minulle ei yksinkertaisesti ole aikaa.Hänelle voin kertoa asioita mutta monesti tuntuu ettei hän edes kuuntele mitä minulla on sanottavaa.
On vaikea saada uusia ystäviä, tuntuu kuin kaikilla olisi niitä jo riittämiin ja kaikki on jotenkin niin ylpeitä. Ehkä kaipaan kohtalotoveria.
Olen aina tullut paremmin toimeen poikien kanssa, he eivät puhu niin paljoo paskaa eivätkä ole niin "tärkeitä"
Ammattikoulussa tuli riitaa sen aikaisen ystäväni kanssa johon hän sotki koko luokan mukaan jotka kääntyivät minua vastaan. Jos sanoin jotain luokassa, kaikki alkoivat "nauramaan" ja sain halveksuvia katseita. Oli tosin niitäkin hiljaisempia tyyppejä joita ei kiinnostanut koko asia. He olivat ainoat puolellani.
En saanut edes viikonloppuna olla rauhassa kun soittelivat kuinka tyhmä ja säälittävä olin. Onneksi se helvetti on nyt ohi.
En vieläkään osaa enkä uskalla puhua kenelleekkään koska tuntuuu että pitävät tyhmänä. Harmittaa, olin ennen hauska ja suosittu kaveriporukassa mutta nyt olen sulkeutunut ja yksinäinen. Kaipaan tosi ystävää!

vastaanottaisin mielelläni mailisi:)
[email protected]

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu