Te jotka olette käyneet psykologilla, niin ootteko yleensä ihan rentona siellä ja selitätte ihan rennosti siellä kaikkia kurjia asioita, vai jännittääkö teitä hirveesti? Ajattelin vaan, kun mä oon ihan kauhusta kankea aina kun menen..
psykalla käynti
hei
5535
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Alussa olin kyllä melko paniikissa, mutta sitten alkoi kyllä helpottamaan aika paljon. Ja sillain se tuntuu aika helpolta, että ei tarvitse sinänsä pelätä sitä tilannetta, kuten esimerkiksi jos muuten pelkää , että nolaa itsensä jotenkin, tai rupee ääni nykimään jännityksestä kun puhuu jonkun kanssa tai vastaavaa. Eli siellä psykologin vastaanotolla ei voi sillain "epäonnistua", niin ei ole semmosia suorituspaineita.
varsinkin kun oli sellaisia päiviä, jolloin ei tuntunut olevan oikein mitään sanottavaa.
Se helpotti, kun terapeutti sanoi, että tää on sun 45 min., voit käyttää sen ihan miten haluat. Toisin sanoen, niin sinä kuin terapeuttikin olette paikalla sinun vuoksesi. Viimeinen asia mitä terapeutti sinulta odottaa, on että viihdyttäisit häntä! Sinä olet pääosassa.
Usein sitten kävikin niin, että kerroin vaikka mitä matkalla terapiaan oli tapahtunut, ja parin terapeutin esittämän kysymyksen avulla pääsin jutun alkuun. Lopulta aika tuntui aina loppuvan kesken!
Mun pitäs mennä, ku on aikamoinen läjä ongelmia jotka painaa syvään suohon, on myös hirveä ujous, ihmiskammo, sosiaalistentilenteidenkammo, en "uskalla" mennä. Lääkärillekkin meno on niin kova juttu.. :(
suoraan sanoen, en puhu todellisista tuntemuksistani sielä,e n voi luottaa. ei se psykologi ole kokenut sama amitä minä, joten hän ei ymmärrä jos selitän. eli toisinsanoen, istun siellä 45min. turhaan...
Miksi sitten käyt siellä, jos istut siellä mielestäsi "turhaan"? Ilmeisesti kuitenkin haluat itsellesi jotain apua mutta et osaa ottaa sitä vastaan. Eihän kukaan toinen voi varmasti sanoa tai tietää miltä juuri sinusta tuntuu mutta auttaja on juuri siellä SINUA varten. Ilman luottamusta et terapeuttiisi et kykene ottamaan apuakaan vastaan. Mitä sinulla on menetettävänä tuossa tilanteessa? Joku toinen voisi varmasti hyötyä tuosta ajasta mitä sinä siellä "turhaan" vietät. Ajatteleppas sitä.
Minä olen ottanut sen asenteen, että olen siellä saadakseni apua ja terapeutti on siellä sillä hetkellä juuri auttaakseni MINUA. Olenkin onnistunut luomaan nykyisen terapeuttini kanssa todella hyvän hoitosuhteen olemalla kaikesta avoin ja rehellinen.