Masennus on jonkinlaista kognitiivista dissonassia, johon voi vaikuttaa muuttamalla omaa ajattelua, toimintaa ja asenteita.
Kannattaa perehtyä mm. ABC-malliin ja kameratestiin, jotka löytyvät kirjasta Parempia tunteita - rationaalisen itse-erittelyn opas.
http://www.helmet.fi/search*fin/?searchtype=t&searcharg=Parempia tunteita&searchscope=9&Submit.x=21&Submit.y=22
Kognitiiviseen psykoterapiaan kannattaa myös perehtyä. Siitä on kirjoitettu kirjakin omalla nimellään (Kognitiivinen psykoterapia).
Kannattaa perehtyä mm. ABC-malliin ja kameratestiin, jotka löytyvät kirjasta Parempia tunteita - rationaalisen itse-erittelyn opas.
http://www.helmet.fi/search*fin/?searchtype=t&searcharg=Parempia tunteita&searchscope=9&Submit.x=21&Submit.y=22
Kognitiiviseen psykoterapiaan kannattaa myös perehtyä. Siitä on kirjoitettu kirjakin omalla nimellään (Kognitiivinen psykoterapia).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Millähän sitä jaksaisi? Masennusta ei voi hoitaa ottamalla uusia kirjoja käteen, opettelemalla niistä uusia temppuja...
Se ei yksinkertaisesti ole mahdollista!
Tuosta kuvastui koko masennuksen ydin ajatus - toivottomuus. Lisäksi tuosta kuvastui selvä erehdys, koska luulet, ettet voi itse tehdä asialle mitään, vaikka todellisuudessa voit.
Itseasiassa tuo toivottomuus on harhaista, koska vaikka masentuneella on tunne, ettei hän jaksa mitään, niin hän saattaa kuitenkin jaksaa jotain. Masentuneen kannattaisi siis suunnata tarmonsa johonkin muuhun, kun tarmonpuutteen tuntemiseen.
Masennus on tarmokasta tarmottomuutta.
On tietenkin totta, ettei masennusta paranneta hetkessä eikä kaikkia kieroutuneita asenteita korjata hetkessä. Kieroutuneet asenteet ovat suorastaan elimellinen osa masennusta vrt. orgaaninen psykoosi. Ne ovat skeemoja.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Skeema
on hankkiutua terapiaan ja syödä lääkkeensä. Lääkkeiden avulla kun hoidetaan se elimellinen vika (aivojen aineenvaihduntahäiriö) kuntoon, ja terapiassa saadaan juuri omaan tilanteeseen sopivia neuvoja, joiden avulla voidaan avustetusti itse luoda itselleen uskottavia ja toimivia uusia toimintamalleja.
Vaikka ei ulkopuolisena ei ehkä helposti uskoisi, niin masentuneen on yksinään kauhean vaikea tunnistaa kieroutuneita toimintamallejaan, sillä toimintamallit kehittyvät ajan kanssa, jolloin niihin tottuu. Ja tuttuja tapoja ja asioita pitää itse helposti normaaleina, eikä niitä pysty tunnistamaan edes oppaiden avulla itse. Tunnistamiseen tarvitaan aina kommunikaatiota, pelkkä informaation omaksuminen ei riitä. Self-help kirjat voivat suorastaan aiheuttaa ylimääräistä kärsimystä ja ahdistusta masentuneelle, joka kokee kirjojen ohjeet absoluuttisina vaatimuksina, joita pitää ruveta suorittamaan 24/7 tunnontarkasti.
Onhan se uskomatonta, että jollain ei ole kykyä tunnistaa, missä kohtaan itse menee vikaan, mutta jos masentuneella olisi tämä kyky, niin hän tuskin olisi masentunut lainkaan, vai mitä?
Jotkut kirjat ovat todella surkeita, mutta ei kuitenkaan kannata sen vuoksi luokitella kaikkia kirjoja vaarallisiksi. Psykologit ja psykiatritkin ovat lukeneet kilokaupalla kirjallisuutta, ennen kuin heistä tuli sitä mitä tuli.
Kerran äitini hyvää hyvyyttään lahjoitti minulle kirjan, jossa piti olla sata tapaa torjua ahdistusta. Oikeampi nimi olisi ollut sata tapaa ahdistua lisää.
Vaikka olen lukenut todella surkeitakin kirjoja kokeillen niiden tuhoisia ohjeita, niin silti uskallan suositella kirjojen lukemista. Jos jokin osoittautuu huonoksi neuvoksi, niin kannattaa kokeilla jotain muuta. Toisaalta hyvätkään neuvot eivät välttämättä auta kertalaakista, oli ne sitten terapeutilta tai kirjoista.