Olen yksinäinen, koska olen aika hiljainen ja rauhallinen varsinkin vieraiden ihmisten seurassa. Myös elämäntapani vaikuttaa asiaan, mutta en aio muuttaa sitä huonompaan suuntaan vain saadakseni hyväksyntää ja ystäviä! Jos polttaa, niin heti on enemmän mahdollisuuksia ystävystyä. Tupakkapaikalla tutustutaan ja puhutaan kaikki tärkein, josta tupakoimattomat jäävät paitsi. Meillä töissä melkein kaikki polttavat, joten en ole edes voinut tutustua heihin ja heillä on oma porukkansa johon ei pääse kun ei ole yhteistä "tekosyytä" aloittaa tuttavuutta.
Toinen ehdottomuus näyttää olevan alkoholi. En juo alkoholia koskaan ja olen tähän asiaan sitoutunut, joten mielipidettäni on turha muuttaa. Aina kun mennään porukalla koulusta tai töistä ulos, niin heti alkaa ihmettely. "Etkö sä ota mitään? Mikset ota?" ja aletaan tarjota ja päivitellään, joku sanoo että hieno juttu kun et juo, mutta kuitenkin viihtyy paremmin juovien seurassa. Kotibileiden jälkeen minulle tuskin enää puhutaan: olenhan nähnyt kaikki humalassa ja muistan koko illan tapahtumat ja mitä kukakin teki. Sitten ollaan tosi noloja ja olen tavallaan ulkopuolinen koko jutusta, vaikka ollaankin oltu bileissä yhdessä.
Jos haluaa kavereita, on kaikissa tilanteissa naurettava alkoholista tai humalaisista kertoville jutuille ja vielä parempi jos kertoo oman alkoholijuttunsa siihen perään. Sitten pitää kertoa asiattomuuksia, miten joku on kiinnostunut jostakin ja muuta suhdejuttua, kiroilla siihen väliin ja jopa puhua muista selän takana. Nämä eivät tosiaankaan ole mun juttuja enkä halua olla sellaisessa mukana.
Muut taitaa nähdä minut jotenkin pelottavana ja huumorintajuttomana ihmisenä, jota on vaikea lähestyä. Tuttujen seurassa olen kuitenkin hyvin sosiaalinen ja puhun paljon. Olisi kivaa ystävystyä sellaisten ihmisten kanssa, joihin voisi luottaa, jotka eivät polta tai juo tai puhu koko ajan karseita juttuja, joiden kanssa voisi istua kahvilassa tai lähteä illalla johonkin, jne. Monet ihmettelee, miksi yökerhoon lähdetään jos ei juo? Onko se juominen ainut syy miksi mennään?! Tykkään tosi paljon musiikista ja tanssista, siksi menen. Siellä näkee myös ihmisiä ja voi rentoutua, vaikka ei joisikaan. Onko muita tällaisia kuin minä? :)
Toinen ehdottomuus näyttää olevan alkoholi. En juo alkoholia koskaan ja olen tähän asiaan sitoutunut, joten mielipidettäni on turha muuttaa. Aina kun mennään porukalla koulusta tai töistä ulos, niin heti alkaa ihmettely. "Etkö sä ota mitään? Mikset ota?" ja aletaan tarjota ja päivitellään, joku sanoo että hieno juttu kun et juo, mutta kuitenkin viihtyy paremmin juovien seurassa. Kotibileiden jälkeen minulle tuskin enää puhutaan: olenhan nähnyt kaikki humalassa ja muistan koko illan tapahtumat ja mitä kukakin teki. Sitten ollaan tosi noloja ja olen tavallaan ulkopuolinen koko jutusta, vaikka ollaankin oltu bileissä yhdessä.
Jos haluaa kavereita, on kaikissa tilanteissa naurettava alkoholista tai humalaisista kertoville jutuille ja vielä parempi jos kertoo oman alkoholijuttunsa siihen perään. Sitten pitää kertoa asiattomuuksia, miten joku on kiinnostunut jostakin ja muuta suhdejuttua, kiroilla siihen väliin ja jopa puhua muista selän takana. Nämä eivät tosiaankaan ole mun juttuja enkä halua olla sellaisessa mukana.
Muut taitaa nähdä minut jotenkin pelottavana ja huumorintajuttomana ihmisenä, jota on vaikea lähestyä. Tuttujen seurassa olen kuitenkin hyvin sosiaalinen ja puhun paljon. Olisi kivaa ystävystyä sellaisten ihmisten kanssa, joihin voisi luottaa, jotka eivät polta tai juo tai puhu koko ajan karseita juttuja, joiden kanssa voisi istua kahvilassa tai lähteä illalla johonkin, jne. Monet ihmettelee, miksi yökerhoon lähdetään jos ei juo? Onko se juominen ainut syy miksi mennään?! Tykkään tosi paljon musiikista ja tanssista, siksi menen. Siellä näkee myös ihmisiä ja voi rentoutua, vaikka ei joisikaan. Onko muita tällaisia kuin minä? :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuulostat aivan minulta, missä asut? Minkä ikäinen olet?
Itsekään en alkoholia juo enkä tupakkaa polttele ja molemmat asiat ovat minusta aivan yök.
Itse en jaksa todellakaan kuunnella kun ihmiset kertovat niitä humalaistarinoitaan ja oikein minua rasittaa kun kaikki niile jutuille nauravat, vaikka mielestäni ne ovat ihan tyhmiä.
Minusta elintapasi on aivan loistava ja arvostan sitä ja on myös hauska nähdä, että lisäkseni on muitakin näin eläviä.
Varmaankin minulta löytyy muitakin ajatuksia samankaltaisia kanssasi, jos haluat jakaa näitä enmmänkin, niin nykäise hihastani.
T: Jarno_mv
Tuli haikea olo, kun luin tekstisi.
Arvaanpa, että olet siinä 16-17 -vuoden iässä?
Minä itse olen 20.
Arvaa vain kuinka paljon tekisi mieli sinuun tutustua, jos et olisi noin nuori??
Kun luin tekstisi, minut valtasi suru. Aloin miettiä sitä aikaa kun itse olin 16-17 (anteeksi jos erehdyn kokonaan iästäsi :D). Muistan kuinka hoikka silloin olin, kuinka uusi ja kiva juttu lukio olikaan, kuinka paljon parempi näkö minulla oli (ei tarvinnut käyttää rillejä), kuinka paljon rohkeampi olin, kuinka paljon pohdiskelevanpi ja syvällisempi, kuinka paljon paremmat välit äitiini oli silloin. Anteeksi, että puhun asian vierestä, mutta kun kerroit noista tupakkatauoista, minulle muistui heti mieleen se kun seisoin ne lukuisat välintunnit lukion ekalla erään kaverini kanssa, kun hän poltti. Muistan myös kuinka ihastunut olin silloin erääseen poikaan. Kaikki muistot tulevat mieleeni luettua viestisi. ajattelin hyvin paljon samalla tavalla alkoholinkäytöstä silloin ja ajattelen niin yhä edelleen. En käytä alkoholia. Humalan olen kokenut pari kertaa ja sekin vain siksi, etten kadehtisi niitä jotka ryyppäävät. No enää en kyllä kadehdi, mutta ärsyttää silti tuo suomalaisten alkoholikeskeisyys.
Tekstissäsi täytyi olla jotain erityistä, että mieleeni heräsi niin monia asioita. Tai sitten olen vain muuten herkellä päällä nytten.:D
Arvaa mitä, olen 22 v. :) Ammattikorkeassa ja osa-aikatyössä. En aina ajatellut noin, mutta nyt viime vuoden aikana olen alkanut tajuta asioita ja mikä on itselle hyväksi, ja mitkä asiat on tärkeitä.
En tiedä seuraako tätä enää kukaan mutta katsotaan.
Eli sain tässä kokemuksen, joka liittyy vähän tuohon kun kirjoitit noista humalaisjutuista joille pitäisi nauraa.
Minä siis kirjoitin eräälle harrastukseeni liittyvälle foorumille, omasta mielestäni humoristiseen tyylin jutun, joka sai aika huonon vastaanoton ja lopulta topikkikin meni lukkoon. Osa siellä kyllä ymmärsi huumorini ja osasi olla mukana mutta osa otti aivan tosissaan jne.
Tämä harrastukseni on täysin miesvaltainen ja yleensä huumorikin on sitten sen mukaista, törkyistä ja hyvin usein hauskaksi luettu komentti on tyylin "taisit olla kännissä, hahah" tai "ja koko loppurahalla kaljaa, hehheh".
No minua taas ei yhtään naurata tuollaiset jutut ja ne ovat minusta todella tyhmiä mutta ilmeisesti valtaosa väestöstä pitää niitä hauskoina ja kyllähän tällainen molemminpuolinen ymmärtämättömyys vaikuttaa tähän olotilaamme.
En sano, että huumorini olisi jotenkin laadukkaampaa mutta se on vain erilaista ja valtaosa ei ehkä sitä ymmärrä vaan pitää huvittavampana noita kännijuttuja ja alkoholin ylenmääräistä kittausta loistopuuhana, joita minä taas en ymmärrä.
Ja kun huumoriani ei ymmäretty pidettiin sitä heti huonona ja minua suurinpiirtein tyhmänä(voinhan ollakkin), vaikka voisi sanoa, että ei vain ymmärrä sellaista, erilaista.
Kukin tietysti pitää mistäkin, ei sen kummempaa.
Toivon vain löytäväni tyylistäni seuraa.
kyllä niin tuttuja ajatuksia löyty tän otsikon takaa että pitää nyt jotenki koettaa vastata, vaikka koen välistä aika vaikeeks saada ajatuksia sanoiksi vaikka haluisinki.
ärsyttää ihan tolkuttomasti yrittää sopeutua ympäristöön missä porukka on kuvaillun kaltaista perusirstailevaa juopposakkia.
mutta minkäs teet jollain tasolla sitä on tultava toimeen muuten ei oikein työelämä ainakaan suju.
tämä viihdepuolikin, baarit ym. on nyt jäänyt pois kun sielläkin on niin turhauttavaa yrittää etsiä seuraa ilman näitä yhteisiä tapoja :(
oikeestaan yhtä vastenmieliseksi on osoittautunu nää nettigalleriat/deitit. ei oikein taho löytyy ymmärrystä. taitavat palvella paremminkin juuri tätä samaa ryhmää jotka viihtyvät paremmin baareissa.
mutta kai sitä yksinkin pärjää, en tiedä kuinka kauan. välillä on aikoja jolloin meinaa pää hajota, kun ei saa kenenkään kans puhuttua.
toisaalta sitten on tullu mietittyy, että näin yksinään tulee pohdiskeltua ja tutkittua kaikenlaista mitä ei ehkä muuten tulis.
enpä tiedä, minne sitä pitäisi hakeutua että löytäs kavereita. olis mukava kyllä keskustella samanhenkisten kanssa jos se olis mahdollista.
ideoita :) ?
Ikävää tuntea yksinäisyttä,kenelläkään ei ole aikaa,kaikki juoksevat ohi vilkaisematta edes eteensä,näkeekö kukaan,välittääkö kukaan,elämä muuttuu,ei pysty tietylä tavalla olemaan enään mitään,sinulta viedään sekin mitä sinulla on ollut,he muka ovat olemassa muttta todellisuudessa olet yksin.Se vaikuttaa elämään,olemassa oloosi,musertaa sinut,eikä sinulla ole ketään kuka nostaisi sinut ylös,ainoat kumppanisi ovat suru ja kyyneleet,kauanko tätä on kestettävä kauanko tämä jatkuu,niinkauan kunnes olisin toisenlainen,saisin takaisin menettämäni.Pitäisi jaksaa eteenpäin,taistella siitä mitä on...Yksinäisyys on kaunista,mutta kenen silmissä???
Ihanaa kuulla että samanlaisia yksinäisiä mörrimöykkyjä kuin minä löytyy. MInä en tosin kieltäydy enää alkoholista, sillä ainoat hetket jolloin olen päässyt mukaan johonkin seuraan on ollut alkoholin siivittämänä. Luulen että loppuelämäni joudun keräämään näitä "kaveruuden armopaloja" puolituttujen seurassa... en tiedä miksi en osaa ystävystyä. Mutta minullakin on käsitys että muut pitävät minua todella tylsänä ja ilottomana tyyppinä, vaikka sisällä minussa elää kyllä oikea tulisielu joka haluaisi kaikkea jännää... MInäkin rakastan tanssia, ja pystyn siihen ilman alkoholia.