Erilaisia diagnooseja takana, ns. sairastamista noin kahdeksan vuotta. Muutamia lääkkeitä ja hieman terapiaa. Tuntuu, ettei mikään selviä, enkä saa asioita hallintaani.
En pääse hankalista ihmisistä eroon.
Luin maanis-depressiivisyydestä ja tunnistin sielta joitakin kohtia, jotka viittaavat siihen, että se voisi hyvinkin olla sairauteni nimi.
Mutta onko sillä väliä, jos hallitseva sukulaiseni ei väisty?
Onko parempi, että minä, meista se sairas yksilö väistyy, jotta hänenkin elämänsa helpottuu ja pääsen itse tästä elämän helvetistä eroon.
Omituista, mutta tuntuu, että on helpompi kuolla kuin elää ja taistella häntä vastaan loputtomasti, silla samaan aikaan myötätuntoni häntä kohtaan on kohtuuton.
En pääse hankalista ihmisistä eroon.
Luin maanis-depressiivisyydestä ja tunnistin sielta joitakin kohtia, jotka viittaavat siihen, että se voisi hyvinkin olla sairauteni nimi.
Mutta onko sillä väliä, jos hallitseva sukulaiseni ei väisty?
Onko parempi, että minä, meista se sairas yksilö väistyy, jotta hänenkin elämänsa helpottuu ja pääsen itse tästä elämän helvetistä eroon.
Omituista, mutta tuntuu, että on helpompi kuolla kuin elää ja taistella häntä vastaan loputtomasti, silla samaan aikaan myötätuntoni häntä kohtaan on kohtuuton.
Vastaukset 3
Vanhimmat
oma terveytesi. Sukulaisesi voi selitellä ja selittellä asioita loputtomiin ja itse saat kärsiä lopunelämäsi. Myös hän kärsii, jos sinä kärsit. Kirjoituksestasi sai sellaisen kuvan, että teillä olisi jonkinlaiset kilpailuasetelmat siellä? Miksi?
Omalla terveydellään ja sietokyvyllään ei koskaan pitäisi joutua kilpailemaan. Tämä on verkostotapaamisten kurja puoli. Sairas jää syrjään, koska omaiset eivät ehkä ymmärrä omaa rooliaan ja rooliodotukset ja näin myös tarpeet ovat osapuolilla erilaiset. Tähän on helppo sanoa, että sairaan arvomaailma on vääristynyt, mutta entä sitten, kun se ei ole sitä sairaan mielessä? Tulos ei parane ollenkaan kenenkään kannalta.
Arvomaailmahan muodostuu elämänkokemuksista ja arvomaailmasta muodostuu tarpeita. Esim. jos arvostat terveyttä, sun tarpeesi vaativat aikaa ja rahaa erilaisille terveyttäsi tukeville asioille. Jos arvostat koulustusta, sä huolehdit koulutuksestasi ja siitä, että pystyt siellä mahdollisimman hyvin suoriutumaan.
Millainen on sukulaisesi arvomaailma? Mitä hän arvostaa. Ymmärtääkö hän sun omaa henkilökohtaista tilaasi? Onko hänen sanavarastossaan tällaisia sanoja? Ihmiset ovat yksilöitä omine henkilökohtaisine piirteineen ja ominaisuuksineen. Niitä on vain ymmärrettävä, mutta itsestään täytyy huolehtia
kun yhtäkkiä hyppäsin tohon arvomaailmaan. Mutta on aivan naurettavaa, kun ajatellaan ettei mielenterveysongelmaisella saa olla omia tarpeita ja arvoja tai että hän ei saa niitä toteuttaa, koska ne ovat jotenkin vääriä.
..ne poikkeaa itse hoitavan lääkärin tai terapeutin arvoista.
Tässä on sama kun esim.lastensuojelussa on mätä nykyisin vielä,eli tuo yhden ihmisen valta päättää toisen elämän suunnasta...ja miten se pitää elää.