Hei kaikille!
En ole koskaan ennen tänne kirjoittanut, ja nytkin se tuntuu hieman vaikealta. Olen siis parikymppinen naishenkilö, joka on aivan ulalla omasta tilanteestaan. Lääkäriin olen erittäin vastentahtoinen menemään, koska en luota heidän ammattitaitoonsa. Ilmeisesti olen kuullut liikaa muiden huonosta kohtelusta/tilanteen vähättelystä siellä, enkä tahtoisi itse kokea samaa.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä ja mistä saisi apua, kun en tiedä, mikä minulla on.
Olen hankkinut itselleni tällä hetkellä mieleiseni ammatin, mutta työttömänä olen nyt, koska en jaksa/ei kiinnosta hakea töitä. Tahtoisin vain olla omassa rauhassani kotona tekemättä mitään. Tapaan kyllä silloin tällöin kavereitani, lähinnä viihteen merkeissä esittäen iloista ja huoletonta ihmistä, jottei kaverini huolestuisi suotta. Alkoholia kuluu kieltämättä aika paljon viikossa (yleensä kaikki viikonloput ja joskus "kalsarikännit" viikollakin).
Syömisen suhteen minulla on myös jonkinsorttisia ongelmia. Kaikista paras olo on, jos en syö mitään. Olen kyllä suht normaalipainoinen, mutta itsestä ei tunnu siltä. Pelkään hyvin paljon lihomista. Heti jos syön jotain, iskee morkkis. Joskus taas saan kamalia ahmimiskohtauksia, joista seurauksena on oksentaminen. Silloin tällöin taasen saatan paastota kolmekin päivää täysin syömättä, eikä tunnu missään. Usein lähden viihteelle syömättä mitään, eikä mitään ongelmia ilmene tällöinkään.
Monesti olen myös ajatellut ottavani viinaa ja kourallisen lääkkeitä yhtäaikaa, mutta onneksi olen ryhtynyt ajattelemaan läheisiäni ja heidän kärsimystään tekoni seurauksena, joten en ole näin tehnyt. Hiljattain olen myös tehnyt muutaman viillon käsivarteeni (tätä ennen viimeksi joskus vuosi sitten), koska se toi helpotuksen hetkellisesti. Pidemmän päälle se alkoi vain harmittaa entisestään, sekä pelottaa, että joku nämä jäljet näkisi. En nimittäin koskaan ikinä tahtoisi kenenkään läheiseni tietävän näistä asioista.
Mitä tämä on?! Ei varmastikaan enää mitään teiniangstausta, koska olen jo aikuisiässä.
Olkaa ystävällisiä ja kertokaa, mitä tämä voisi olla ja miten pitäisi tähän suhtautua? Myös omat kokemukset ovat tervetulleita! =)
Ei asiattomia kommentteja, kiitos! =)
En ole koskaan ennen tänne kirjoittanut, ja nytkin se tuntuu hieman vaikealta. Olen siis parikymppinen naishenkilö, joka on aivan ulalla omasta tilanteestaan. Lääkäriin olen erittäin vastentahtoinen menemään, koska en luota heidän ammattitaitoonsa. Ilmeisesti olen kuullut liikaa muiden huonosta kohtelusta/tilanteen vähättelystä siellä, enkä tahtoisi itse kokea samaa.
En tiedä, mitä pitäisi tehdä ja mistä saisi apua, kun en tiedä, mikä minulla on.
Olen hankkinut itselleni tällä hetkellä mieleiseni ammatin, mutta työttömänä olen nyt, koska en jaksa/ei kiinnosta hakea töitä. Tahtoisin vain olla omassa rauhassani kotona tekemättä mitään. Tapaan kyllä silloin tällöin kavereitani, lähinnä viihteen merkeissä esittäen iloista ja huoletonta ihmistä, jottei kaverini huolestuisi suotta. Alkoholia kuluu kieltämättä aika paljon viikossa (yleensä kaikki viikonloput ja joskus "kalsarikännit" viikollakin).
Syömisen suhteen minulla on myös jonkinsorttisia ongelmia. Kaikista paras olo on, jos en syö mitään. Olen kyllä suht normaalipainoinen, mutta itsestä ei tunnu siltä. Pelkään hyvin paljon lihomista. Heti jos syön jotain, iskee morkkis. Joskus taas saan kamalia ahmimiskohtauksia, joista seurauksena on oksentaminen. Silloin tällöin taasen saatan paastota kolmekin päivää täysin syömättä, eikä tunnu missään. Usein lähden viihteelle syömättä mitään, eikä mitään ongelmia ilmene tällöinkään.
Monesti olen myös ajatellut ottavani viinaa ja kourallisen lääkkeitä yhtäaikaa, mutta onneksi olen ryhtynyt ajattelemaan läheisiäni ja heidän kärsimystään tekoni seurauksena, joten en ole näin tehnyt. Hiljattain olen myös tehnyt muutaman viillon käsivarteeni (tätä ennen viimeksi joskus vuosi sitten), koska se toi helpotuksen hetkellisesti. Pidemmän päälle se alkoi vain harmittaa entisestään, sekä pelottaa, että joku nämä jäljet näkisi. En nimittäin koskaan ikinä tahtoisi kenenkään läheiseni tietävän näistä asioista.
Mitä tämä on?! Ei varmastikaan enää mitään teiniangstausta, koska olen jo aikuisiässä.
Olkaa ystävällisiä ja kertokaa, mitä tämä voisi olla ja miten pitäisi tähän suhtautua? Myös omat kokemukset ovat tervetulleita! =)
Ei asiattomia kommentteja, kiitos! =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mene lääkäriin, selitä tuo, minkä täällä selitit, niin ne lyö sulle pillerireseptin kouraan. Ei siellä mitään sun elämää tongita tai sinua henkilönä arvostella, ei niillä oikeasti ole aikaa eikä kiinnostusta mihinkään terapiaan. Terapiaa ei saa, vaikka sitä tarvitsisikin. Tälläkin hetkellä monta prosenttia väestöstä napsii jotain mielialalääkettä - ja yhteiskunta pyörii niiden voimalla hyvin.
Nykyään ne ei anna tolla tavalla mitään pahoja lääkkeitä, joihin jäisi koukkuun, tai joista menee "pilveen". SSRI-lääkkeet (Seronil, Cipramil)muuttaa aivoissa mielihyväaineiden kulkua niin, että vähitellen vaan alkaa tuntua paremmalta, ei tule itkua, ei jää tuijottamaan seinää eikä pikkuasiat jää vaivaamaan. Ja tommoset haluttomuudet, nuhjuilut ja syömishäiriöt menee yleensä ihan samoilla lääkkeillä hoidettavaksi.
Kun mielialalääkkeen alottaa, ekat kolme viikkoa voi olla vähän väsynyt, surkea, pahoinvoiva olo, mutta sitten alkaa elämä luistaa. Noita syödään ehkä vuosi, ja sitten voi kokeilla lopettaa syömisen. Yleensä sit on ihan kunnossa. Niistä ei jää mitään haittoja, riippuvuutta tai vastaavaa, niitä määrätään myös pienten vauvojen äideille masennukseen.
Ja jos olet masentunut, lopeta alkoholin käyttö. Alkoholi laskee niitä serotoniinitasoja, joita tolla lääkkeellä yritetään nostaa. Jos on masentunut olo, alkoholin kanssa tulee vaan masentuneemmaksi. Hae mieluummin se lääke, niin pääset vaivasta eroon.
ainakin, ettet ole ihan kondiksessa - ja onneksi taidat tajuta sen itsekin.
Ota yhteys heti huomenna paikalliseen terkkariin ja kerro samat asiat...tai ota vaikka tekstiprintti mukaan.
Usein normaali yleislääkärillä käynti auttaa; ja saat sieltä ohjeet & lähetteet eteenpäin tarvittaessa.
Siis puhelin kouraan HETI aamulla - siitä se lähtee.
Tsemppiä ja onnea matkaan!
Masennusta, syömishäiriöitä ym. Ne on yllättävän yleisiä nykypäivänä. Haethan apua, ennenkuin tilanne luisuu käsistä ja vielä kykenet siihen. Ensi hätään saat luultavasti jotain miedohkoa mielialalääkitystä ja halutessasi terapiaa myöhemmin. Selviät kyllä jos vain haet apua pikaisesti. Jos masennuksesi ym. tuosta pahenevat, toipuminenkin vaikeutuu huomattavasti. Älä siis aikaile liikoja vaan hae apua, siten elämäsikin palaa nopeammin takaisin oikeille raiteilleen.
Itsellenikin oli kova pala mennä aikoinaan lääkäriin ja vastahakoisesti aloitin lääkityksen, mutta kai se auttoi, sillä pahimman yli on selvitty. Useimmille tulee elämässä kausia, jolloin tarvii vähän apua. Voimia sinulle!
toistaa, mitä edellä jo onkin.
Olet selvästikin avun tarpeessa ja jollet hae apua, luisut tosi sotkuun, esimerkiksi syömishäiriöiden ja juomisesi takia. Tiedät itse mikä tämä alamäki ollee!
Todella, kuvailet asiasti ihan tavalliselle lääkärille, kuten olet tässä alussa kertonut. Siinä kaikki oleellisimmat oireet, jotka maallikollekin hyvää informaatiota siitä, että tarvitset tasoittavaa lääkitystä. SSRI-lääkkeessä tosiaan pientä mielialan kohotusta ja myös pakkoneuroottisten toimintojen estoa. Ollet masentuneessa pohjakunnossa ja oirehdit syömiskamppailujesi kanssa (tiedät, että se paha juttu; ja sitten menet juomaan tyhjään vatsaan, miten kestävät a) aivosi b) maksasi ?!) sekä nyt vielä jotain tunteaksesi tarviit viiltelyä, mitä lie hyvitystä siitä itsellesi saatkin. Sitten vielä tämä täti näkee tässä suunnatonta häpeän tunnetta, johon olet tukehtua siihenkin. Et jaksa tämmöisessä sopassa. Ulkopuolinen henkilö, kuten sanottu, terveydenhoitaja tai lääkäri yms. mitä nyt ensiksi löydät on AVAIN asioittesi jatkoon. Tunnut hiukan "lapselliselta" sanomalla, ettet luota (??), ei se oikein ole riittävä syy Sinun nyt jäädä kotiin poukkoilemaan. Ota itsesi, ole hyvä, vastuullisesti handuun ja mene paiskaamaan handua lääkärin kanssa heti, kun ajan saat. - Uskon ja melkein tiedän, että kaikki lähtee paremmin jatkossa. Mutta ei lähde, ellet tee nyt, kuten tässä ystävät tosissaan ovat Sinulle ajatelleet. - Hyvää yötä ja aamulla puhelimenkampeen! Hej på dig.