Minua pelottaa ja jännittää ihan hirveästi, vaikka minulla on jo ennestään mielialalääkitys paniikkihäiriöihin. Huomenna pitäisi muuttaa uudelle paikkakunnalle ja tiistaina alkaa yliopisto-opinnot.
En pysty tekemään mitään, pelottaa ja ahdistaa jo tämä odottaminenkin. Pelkään myös, että tulen kipeäksi juuri ennen kuin koulu alkaa, ja sitten olen ihan pihalla kaikesta. Päätä särkee koko ajan, hikoiluttaa, väsyttää, ja sitten mittaan kuumetta ( jota ei ole kyllä ollut ); ehkä tämä vaan johtuu jännityksestä. Auttakaa, miten selviän tästä koulun aloituksesta ja tästä odotuksesta ?
En pysty tekemään mitään, pelottaa ja ahdistaa jo tämä odottaminenkin. Pelkään myös, että tulen kipeäksi juuri ennen kuin koulu alkaa, ja sitten olen ihan pihalla kaikesta. Päätä särkee koko ajan, hikoiluttaa, väsyttää, ja sitten mittaan kuumetta ( jota ei ole kyllä ollut ); ehkä tämä vaan johtuu jännityksestä. Auttakaa, miten selviän tästä koulun aloituksesta ja tästä odotuksesta ?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onko sulla kavereita tai ystäviä joille purkaa ahdistusta? Meinaan ainut mitä mä itse tekisin kyseisessä tilanteessa olis se ett purkais sitä huoltaan ja pelkojaan toiselle, joka jaksais kuunnella. Olen hengessä mukana tsemiä=)=)
Minulla alkaa tiistaina opiskelu Oulun yliopistossa, enkä paikkakunnalta tunne entuudestaan ketään joten yksin on kaikesta selvittävä. Kaiken lisäksi muutin kauas perheestäni ja tuttavistani, mikä vielä pahentaa ahdistustani, kun kärsin herkästi koti-ikävästä.
Itsellä ainakin tuollaisissa jännittävissä tilanteissa ruumis kehittää sairauden jos ei sitä muuten ole, kuume nousee ja tulee aivan kaamea olo. Luultavasti tälläkin kertaa, sairaana paikan päälle vaan raahauduttava.
Samanlaista paniikkia se on kaikilla, joillakin vaan suuremmassa mittakaavassa. :D Itse en ole keksinyt mitään millä tuota jännitystä voisi lievittää, pitäisi kai vaan yrittää saada muuta ajateltavaa, mikä minulta ei kyllä ole onnistunut.
Toivottavasti meillä molemilla sujuu opintojen aloitus hyvin paniikista huolimatta. :)
Ensimmäisinä päivinä on hyvä olla paikalla, mutta ei kuitenkaan välttämätöntä. Jos sattuu sairastumaan, siinä ei ole silti mitään hätää. Yliopistoon tutustutaan kokonaisen ensimmäisen vuoden aikana. Jos on viikon poissa, se ei todellakaan maata kaada. Usko minua. :) Mutta ole siis toki paikalla, jos satut olemaan terve.
Minullakin alkoi tänään opinnot täysin uudella paikkakunnalla, olen totisesti valmis palaamaan kotiin heti. Todella suruisa olo. Pitää miettiä onko järkeä hukata 5 vuotta elämästä kurjuuteen pelkän tutkinnon takia ! :(
Itkettää ja masentaa, tutoristani huomasin heti ettei hän pidä minusta, olen ainut jota hän ei edes vaivaudu katsomaan silmiin puhuessaan.
Alkoipas onnellisissa merkeissä opintotaival, anteeksi valitusvirsi :(
Moi Ilona_ ja muut samassa tilanteessa olevat.
Minäkin muutin päälle viikko sitten pois kotoa vieraalle paikkakunnalle yliopisto-opintojen takia. Ekat päivät yksin omassa kämpässä olivat aivan hirveitä, suunnittelin jo kotiinpaluuta ja vaikka mitä muita vaihtoehtoja... Nyt on pää sekaisin kun ei oikein ole päässyt sisään opintojen aikatauluihin tai mihinkään muuhunkaan. Tuntuu, että kaikki muut ovat löytäneet kavereita.
En usko, että tutorillasi on mitään sinua vastaan. Heilläkin on aika paljon tekemistä ja puuhaa, että eivät ehkä ehdi kiinnittää huomiota siihen, ketä katsovat ja ketä ei :)
Jos koti-ikävä vaivaa, niin mene ihmeessä käymään kotona vaikka viikonloppuna. Minäkin kävin viime viikonloppuna jo kotona, viikon yksinolon jälkeen. Ja joka päivä olen yhteydessä vanhempiini puhelimitse, tekstiviesteillä sekä sähköpostilla. Kotiin voi aina mennä!
Vaikka ensimmäiset päivät tuntuisivat miten hirveiltä, ei kannata luovuttaa. Yleensä se helpottuu siitä ajan myötä, ja ihmisiinkin tutustuu ennemmin tai myöhemmin. Tietysti jos puolen vuoden opiskelunkin jälkeen tuntuu ihan hirveältä, voi alkaa miettiä muita vaihtoehtoja, mutta heti ei kannata antaa periksi. Se mikä ei tapa, vahvistaa. :)
Koti-ikävä täälläkin aivan hirveä, tosin muutaman päivän vasta olenkin ollut uudessa kämpässäni. Kotona kävisin heti jos voisin, mutta matkaa on täältä sen verran ettei ole varaa kovin usein kotiin matkustaa. Onneksi puhelin on keksitty.
olin yhden yön uudella paikkakunnalla mutta en kestänyt enää ja palasin kotiin. koulu alkoi jo viikko sitten ja nyt mietin menenkö vielä kokeilemaan. tiedän että olisi pitänyt yrittää enemään mutta en voinut silloin ahdistukselle mitään. nyt olen tosi masentunut kun olen kaikesta pihalla kun lumiukko..harmittaa kun koulupaikka olisi hyvä ja pilaan mahdollisuuteni hyvään ammattiin.
En missään nimessä luovuta, mutta on niin paha olla että kaikki luennotkin menevät sivu suun, ei ole minkäänlaista sykettä opiskeluun. Viime syksynä luin kyllä avoimessa samaa alaa, ja tiedän sen olevan unelmieni ala, mutta kaikki into ja halu opiskella katoaa tämän muuton myötä. En vain ole sellainen ihminen joka kestää yksinäisyyttä.
Eilen oli ensimmäiset bileet, ja olo on entistäkin kamalampi, ei vain ole täällä samanhenkistä porukkaa :(
Minäkin aloitin unelma-alani opiskelut, mutta muutto vieraalle paikkakunnalle tekee siitäkin aivan hirveää. Periaatteessa luennot kiinnostaisivat mutta olen niin ahdistunut etten pysty keskittymään, saati sitten itsenäisesti mitään opiskelemaan.
Inhottaa tällainen, koska kyseistä pääainetta en voi muualla lukea. En haluaisi joutua vaihtamaan alaa koti-ikävän ja ahdistuksen takia, mutta en tiedä kestänkö jatkuvaa pahaa oloakaan.