Meillä on ollut kissanpentuneiti nyt 3vkoa, ja koko tämän ajan olen ollut kesälomalla. Nyt alkaa kuitenkin koulu ja työt, joten kisu joutuu olemaan n. 8h/arkipäivä yksin kotona (avokki tekee säännöllistä päivätyötä).
Kysynkin, onko tämä liikaa kissanpennulle, joka on luonteeltaan seurallinen ja leikkisä? Olisin ottanut samasta pentueesta toisenkin kissan, mutta tämä oli ainoa ilman kotia.. Olen loman ajan katsellut vapaita kissanpentuja kotialueeltani, mutta ei ole vielä ollut tarjolla (tarjonta on mielettömän vähäistä). Lisäksi vähän arveluttaa ottaa "vieras" pentu, kun ei sitä ikinä tiedä sopeutuvatko ne sitten toisiinsa. Kuitenkin olisi varmaan parasta ottaa toinen kissa mahdollisimman pian, pennut kai sopeutuvat toisiin kissoihin ja uusiin olosuhteisiin nopeammin.
Nyt siis kaipailisin mielipiteitä yhden/kahden kissan pitämisestä. Itselleni riittäisi tuo yksikin hurjapää, mutta onko sen elämä ihan kauheaa ja tylsää kun se joutuu yksin olemaan? Virikkeitä on, raapimispuu, leluja jne., mutta riittävätkö ne? Kotona ollessani huomioin kisua erittäin paljon, leikitän, silitän yms., ja yleensä se onkin tuo neiti joka ensin kyllästyy mun seuraan :)
Kahdesta kissasta tulisi tietenkin vähintään 1½ kertaiset kulut, joten jo sen puolesta itselleni riittäisi yksi kissa, vaikka olenkin valmis sijoittamaan tarvittavan määrän kissani hyvinvointiin (myös sitten vaikka toisen kissan verran, jos tarve niin vaatii). Eniten pelkään alkavani katumaan toisen kissan ottamista jos se tuo mukanaan jotain elämää vaikeuttavia ongelmia, kun tämän ensimmäisen kohdalla kävi niin mieletön säkä, ettei mitään ongelmia ole ollut.
Asiallisia mielipiteitä ja kokemuksia otetaan vastaan!
Kysynkin, onko tämä liikaa kissanpennulle, joka on luonteeltaan seurallinen ja leikkisä? Olisin ottanut samasta pentueesta toisenkin kissan, mutta tämä oli ainoa ilman kotia.. Olen loman ajan katsellut vapaita kissanpentuja kotialueeltani, mutta ei ole vielä ollut tarjolla (tarjonta on mielettömän vähäistä). Lisäksi vähän arveluttaa ottaa "vieras" pentu, kun ei sitä ikinä tiedä sopeutuvatko ne sitten toisiinsa. Kuitenkin olisi varmaan parasta ottaa toinen kissa mahdollisimman pian, pennut kai sopeutuvat toisiin kissoihin ja uusiin olosuhteisiin nopeammin.
Nyt siis kaipailisin mielipiteitä yhden/kahden kissan pitämisestä. Itselleni riittäisi tuo yksikin hurjapää, mutta onko sen elämä ihan kauheaa ja tylsää kun se joutuu yksin olemaan? Virikkeitä on, raapimispuu, leluja jne., mutta riittävätkö ne? Kotona ollessani huomioin kisua erittäin paljon, leikitän, silitän yms., ja yleensä se onkin tuo neiti joka ensin kyllästyy mun seuraan :)
Kahdesta kissasta tulisi tietenkin vähintään 1½ kertaiset kulut, joten jo sen puolesta itselleni riittäisi yksi kissa, vaikka olenkin valmis sijoittamaan tarvittavan määrän kissani hyvinvointiin (myös sitten vaikka toisen kissan verran, jos tarve niin vaatii). Eniten pelkään alkavani katumaan toisen kissan ottamista jos se tuo mukanaan jotain elämää vaikeuttavia ongelmia, kun tämän ensimmäisen kohdalla kävi niin mieletön säkä, ettei mitään ongelmia ole ollut.
Asiallisia mielipiteitä ja kokemuksia otetaan vastaan!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pennun voi pyytää koeajalle kasvattajalta ja palauta, jos eivät sovi yhteen.
Pikkukissa voi yksin tuhota paikkoja, kun se kyllästyy. Toisaalta yksin ollessaan siitä kasvaa itsenäisempi.
Rotukissojen pentuja on varmasti tarjolla jossain lähempää ja junalla pääsee näppärästi ympäri Suomen hakemaan vaikka minkälaista pentua. Kovin vähän nähdään vaivaa kissanpennun hakemiseen. Ei sen pennun tarvitse löytyä samalta paikkakunnalta. Sähköpostitse voi kasvattaja lähettää kuvia pennusta. Itse olin aikoinaan hakemassa kissaa 800 km päästä, mutta kun sain selville, että kissalle on syötetty kaupan huonoja purkkiruokia ja se ei ole terve, niin en ottanutkaan kissaa.
onko miten paljon väliä tulokkaan sukupuolella? Käykö tyttökissalle paremmin kaveriksi toinen tyttö vai poika? Tietenkin leikkauttaisin kummatkin pennut, joten pentutehtailijaa minusta ei saa tekemälläkään :) Entä miten tuollainen vajaa nelikuukautinen tyttökissa hyväksyy muita kissoja reviirilleen, vai onko tuonikäisellä vielä niin kehittynyt reviiriajattelu?
mielestäni voit huoletta ottaa kissallesi kaverin. pennut lähes poikseutta tulevat nopeasti juttuun keskenään ja yleensä aikuinenkin hyvin nopeasti, varsinkin pennun kanssa.
sukupuolella en ole huomannut olevan mitään väliä, edes aikuisten keskuudessa(kokemusta löytyy aika paljon :) ).jos haluaa ottaa varman päälle, sanotaan, että ota eri sukupuolta.
mieti aikuisen kissan ottamista kaveriksi, aikuinen osaa jo käyttäytyä tai ainakin yleensä tietää miten se käyttäätyy, varsinkin jos ottaa jostakin sijaiskodista. yleensä löytökodeissa ihmiset osaa sanoa jo, kuka sietää muita kissoja, kuka ei.
löytökodista voi ottaa myös koeajalle kissan.
yleensä tottuminen vie päivän, kaksi, joskus viikon, pari, harvoin kuukauden tai kauemmin, mutta toki mahdollista, että siihenkin kannattaa varautua, eikä luovuttaa heti :)
pennut ovat niin leikkisiä, että vaikka pelottaisikin uusi kaveri, uteliaisuus ja leikin halu vie voiton :)
Kiitos, kiitos, kiitos. Sain juurikin tarvitsemaani rohkaisua :) meillä kotona oli aikoinaan vain yksi kissa, joten kokemuksia kahdesta kissasta ei yksinkertaisesti ole, sillä olen ainoa kissanomistaja tuttavapiirissäni. Löysin jo yhden varteenotettavan urospennun, tosin sinne on aika matka lähteä hakemaan, mutta mitäpä tuosta :) huomenna soitan ja varaan pojan itselleni. Kiitos ja kumarrus!
..rakentakaa kisulle vaikkapa jotain kotitekoisia seikkailutaloja, pahvilaatikoista yhdistelemällä ja teippaamalla ja pieniä oviaukkoja leikkaamalla. Tai saahan kaupasta ostaa noita kissan tunneleita jne, jossa kissa ehkä jaksaisi leikkiä itsekseen päivän aikana. Meillä on myös kissanpentu yksikseen päivisin kotona nyt kun se on isompi (alussa oli päivähoidossa paikassa jossa oli samasta pentueesta siskokisu) ja toistaiseksi ainakaan ei ole pahemmin osoittanut mieltään yksinolosta kunhan ruokaa, juomaa, hiekkalaatikko ja leluja löytyy.