jne. Nämä ovat aina neuvoja täällä jos joku purkaa pelkojaan tänne: ja hyviä neuvojahan ne tietysti ovat.
Mutta entä kun on täysin rikki ja rikottu. Kun joka ikinen kerta kun olet uskaltanut rakastaa ja avata muuriasi, joku on sen särkenyt.. Elämästä on yhtäkkiä tullut tunteiden pakenemista. Liian paljon pettymyksiä, liikaa sydänsuruja.
Elämä menettää merkityksensä. Elät mitätöntä elämää, jossa et uskalla kunnolla sitoutua. Eräänä päivänä tapaat miehen, jollaisen olet aina halunnut: sympaattisen, hellän jne. Olet toisaalta onnesi kukkuloilla, mutta toisaalta niin suuri epävarmuus ja paniikki tulevaisuudesta vaivaa sinua. Entä jos hänkin pettää ja jättää? Tunteet kasvavat liian voimakkaiksi, liian nopeasti. Pelko, että toinen ei tunne kuitenkaan samalla tavalla korventaa sinua. Et voi jatkaa, vaikka se särkee sydämesi. Päästät hänet menemään, mutta sitten vasta alkaakin tuska. Huomaat, että ennen ne olivat toiset, jotka satuttivat sinua. Nyt se olet sinä itse, joka et anna itsellesi tilaisuutta olla onnellinen pelkojesi takia.
Ihan oikeasti, kuinka elämäni on nykyään tällaista? Miksen vain pysty luottamaan?
Mutta entä kun on täysin rikki ja rikottu. Kun joka ikinen kerta kun olet uskaltanut rakastaa ja avata muuriasi, joku on sen särkenyt.. Elämästä on yhtäkkiä tullut tunteiden pakenemista. Liian paljon pettymyksiä, liikaa sydänsuruja.
Elämä menettää merkityksensä. Elät mitätöntä elämää, jossa et uskalla kunnolla sitoutua. Eräänä päivänä tapaat miehen, jollaisen olet aina halunnut: sympaattisen, hellän jne. Olet toisaalta onnesi kukkuloilla, mutta toisaalta niin suuri epävarmuus ja paniikki tulevaisuudesta vaivaa sinua. Entä jos hänkin pettää ja jättää? Tunteet kasvavat liian voimakkaiksi, liian nopeasti. Pelko, että toinen ei tunne kuitenkaan samalla tavalla korventaa sinua. Et voi jatkaa, vaikka se särkee sydämesi. Päästät hänet menemään, mutta sitten vasta alkaakin tuska. Huomaat, että ennen ne olivat toiset, jotka satuttivat sinua. Nyt se olet sinä itse, joka et anna itsellesi tilaisuutta olla onnellinen pelkojesi takia.
Ihan oikeasti, kuinka elämäni on nykyään tällaista? Miksen vain pysty luottamaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Paskamaisinta on se, et kun sä rakastat jotakuta, se ei rakasta sua. Joku toinen ja kolmas rakastaa sua,mutta sä et rakasta niitä.
Vielä paskamaisempaa on se, ettei noista syistä uskalla tarttua mihinkään muuhunkaan.
vallista. Silloin ei menetä mitään. Suin päin ei tarvitse minnekään hypätä.
Ei elämä ole mitätöntä, jokaisella asialla ja ihmisellä on erityinen merkityksensä kokonaiskuvan kannalta. Et vain pysty luottamaan? Ehket pysty luottamaan ensisijaisesti itseesi? Jos kykenemme pettämään itseämme, epäilemme varmasti jokaista mahdollista ihmissuhdettakin, mikäli olemme taipuvaisia pohtimaan asioita syvällisemmin.
Pohdit hyvin, noidenpa asioiden tähden tyydyn tarkkailemaan.
Todella pohdiskelun arvoinen asia.Näin se vain on,kun tarpeeksi saa sydänsuruja,ei todellakaan uskalla enää heittäytyä.On,vain pinnallisesti elävä,ontto,tyhjyyttä kaikuva näennäisesti tunteva olio.
Sinulla on varmasti myös positiivisia esimerkkejä suhteiden ja siteiden jatkuvuudesta ja kestävyydestä. Suurten pettymysten jälkeen (niitä varmasti on jokaisella elämäässään) ei pidä vetäytyä täydelliseen elämän pessimismiin ja työntää suuria sydämen sanoja sivuun, vaan annettava onnelle tiensä tulla luokseen.
Koeta ammentaa myönteisistä kokemuksistasi enemmän positiivista voimaa itseesi. Se tuottaa niitä lisää.
(Rakkaudella Tulitukalle)