ovat ammattinäyttelijöitä. Heille voi kertoa mitä tahansa. Esimerkiksi näin sekopäoisen jutun: "hei, tiesitkö että mä pelkään näyttäväni raivoisaa hymyä kaupankassajonossa ja sitten mua alkaa ahdistaa jos joku kallistaa päätä mua kohti juuri silloin ja...". Näyttelijät siitä vain innostuvat nyökyttelemään vinhaan tahtiin päätään ja alkavat kertoa myös omista epämieluisista kokemuksistaan nuorina. Harva, hyvin harva näyttelijä katsoo ihmisiä katseella "Anteeksi kuinka?". Näyttelijät ovat ihanan säyseitä ja suvaitsevaisia. Heillä on valtavan herkkä huumorintajukin lisäksi (kuuluu olla).
Mutta monet heistä ovat olleet ujoja. Ihan tajuttoman ujoja. He ovat ottaneet härkää sarvista ja tehneet juuri sen mitä ovat aikaisemmin kaikkein eniten pelänneet: menneet esiintymään. On paradoksi, että ujoista ihmisistä kuoriutuu hyvin usein taidokkaita näyttelijöitä. Mutta niin se vain on.
P.S. Ujot ihmiset! Jututtakaa ammattinäyttelijöitä, jos teille joskus tarjoutuu siihen tilaisuus. He saattavat ymmärtää teitä jopa enemmän kuin itse itseänne. Minulla on kokemusta tuonkaltaisista tilanteista. :)
nimim.ujo
Mutta monet heistä ovat olleet ujoja. Ihan tajuttoman ujoja. He ovat ottaneet härkää sarvista ja tehneet juuri sen mitä ovat aikaisemmin kaikkein eniten pelänneet: menneet esiintymään. On paradoksi, että ujoista ihmisistä kuoriutuu hyvin usein taidokkaita näyttelijöitä. Mutta niin se vain on.
P.S. Ujot ihmiset! Jututtakaa ammattinäyttelijöitä, jos teille joskus tarjoutuu siihen tilaisuus. He saattavat ymmärtää teitä jopa enemmän kuin itse itseänne. Minulla on kokemusta tuonkaltaisista tilanteista. :)
nimim.ujo
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aina leikitellyt ajatuksella että olisi mukava olla näyttelijänaisen mies ;)
Tuo on niin normaalia ettei moniakaan jaksa kiinnostaa.
eikä sensaatiohakuista ja huomionkipeää. :)
Tarviiko näille palstoille edes mitään niin sensuellia kirjoittaa..? Minä ainakin olen niin yksinäinen, että kirjoitan tänne ihan mitä tahansa, jotta saisin päivääni jotain sisältöä.
Kiitos kommentista. Elävöitit päivääni yhden kommentin verran.
Jos tosiaankin on niin, että monet näyttelijät ovat olleet joskus ujoja.
Olen itse ollut melkein sairaalloisen ujo, nyt jo pääsemässä pahimmasta ujoudesta. Olen joskus haaveillut, että olisi kiva olla näyttelijä, mutta koulun improvisointiharjoituksissa lukkoon mennessäni olen haudannut ajatuksen.
Kuitenkin haluaisin myös olla opettaja, ja siihenkin ammattiin kuuluu tietynlainen esiintyminen.
Onkohan ujoilla ihmisillä sitten yleensäkin sisimmässään jonkinlainen halu loistaa ja olla esillä, kun he eivät normaalissa elämässä ole päässeet esille luonteenpiirteensä vuoksi?
Anteeksi, meni vähän aiheen vierestä tämä minun juttuni. Alkoi kuitenkin kiinnostamaan, kun sitä on aina olettanut että ne kaikkein rohkeimmat ja ulospäinsuuntautuneimmat tyypit hakeutuvat näyttelijöiksi.