Matkatyö avioliitossa

Oletko miettinyt sellista asiaa, ettet olisikaan miehellesi se ainoa, että hänellä olisikin lohduttaja reissussakin?

uramiehen vaimo minäkin kirjoitti:

Oletko miettinyt sellista asiaa, ettet olisikaan miehellesi se ainoa, että hänellä olisikin lohduttaja reissussakin?

Onhan tuo käynyt mielessä, mutta se on kyllä melko mahdotonta. Työpaikkakunta on täynnä silmiä ja korvia, hän ei pystyisi vehtailemaan paljastumatta. Ja mitään epäilyttävää ei ole korviini kantautunut. Sen verran tässä on ollut vakaviakin keskusteluja, että en millään usko hänellä olevan mitään salasuhdetta, ja onhan hän jo ikämies. Ei sen puoleen, aika virkeä ja energinen vielä.

Mutta on silti pari muttaa, joista en ole päässyt selvyyteen. Selittämätön ja runsas käteisen rahan käyttö esim. Siihen voi toki olla vaikka mitä syitä, mutta jotain salattavaa tuntuisi kuitenkin hänellä siinä olevan.

alkup. kirj. kirjoitti:

Onhan tuo käynyt mielessä, mutta se on kyllä melko mahdotonta. Työpaikkakunta on täynnä silmiä ja korvia, hän ei pystyisi vehtailemaan paljastumatta. Ja mitään epäilyttävää ei ole korviini kantautunut. Sen verran tässä on ollut vakaviakin keskusteluja, että en millään usko hänellä olevan mitään salasuhdetta, ja onhan hän jo ikämies. Ei sen puoleen, aika virkeä ja energinen vielä.

Mutta on silti pari muttaa, joista en ole päässyt selvyyteen. Selittämätön ja runsas käteisen rahan käyttö esim. Siihen voi toki olla vaikka mitä syitä, mutta jotain salattavaa tuntuisi kuitenkin hänellä siinä olevan.

Lue lisää

Tuli vahingossa väärä nimimerkki tuohon edelliseen viestiin, en siis ole se alkup. kirj.

Kirjoittamasi viesti tuntui tutulta. Mieheni oli toisella paikkakunnalla työssä ja teki juuri kuin sinun miehesi.Vähitellen alkoi venyttää viikonloppuja Tampereella ja yhtäkkiä huomasin,että osa tavaroistakin oli viety Tampereelle. Kysyessäni asiaa,hän sanoi vain niitä siellä enemmän tarvitsevansa,kameraa, parempia vaatteita.
Hoidin kaiken kotona,pihatyöt,lapset ,oman työn ja odotimme sauna lämpimänä hänta viikonlopuksi kotiin.
Hyvä kanssasisar, käy miestäsi katsomassa.Tee yllätysvierailu.
Minulle avioliitto on pyhä asia. Sitä ei avioliitto ollutkaan miehelleni. Palkkasin yksityisetsivän ja kuinka ollakaan meille kotona selvisi,että hän menee toisen naisen asuntoon omalla avaimellaan ja kotona sanoo minulle,että olen hänen ainoansa.
Ei tarvita kuin pieni flirtti tai kahvia ja pullaa, niin miehesi voi tehdä aviorikoksen.
Käy hänen luonaan työpaikkakunnalla.Keskustelkaa miten hän voi torjua muiden naisten lähentelyt. Naiset ovat kiljuvia ja vaanivia petoja toisten naisten aviomiesten suhteen.He eivät kunnioita toisen kanssasisaren avioliittoa tai aviomiehiä.Näille naisille huorintekeminen on normaalia ja heille toisen omaan kajoaminen ei tuota tuskaa.
Siskot, nouskaa taistoon.Menkää porukalla niiden naisten luo,jotka uhkaavat avioliitoanne, muuten tämä maa ei muutu.Huoraavat naiset tuhoavat toisten naisen avioliitot moneen sukupolveen. uskottomuus ja aviorikos vaikuttaa
lapsiin tuleviin sukupolviin. Naiset, kunnioittakaa vanhaa hyvää kymmentä käskyä.ÄLÄ OTA TOISEN OMAA:

Minun avioliitto tuhoutui.Heitin mieheni pihalle.Hän haki jätesäkit pihalta.Ei tavannut lapsiaan ensimmäisen vuoden aikana kuin 35 tuntia. lapseni ei halunnut isänsä tulevan ylioppilasjuhlaan. Toinen lapsi sanoi,ettei hänellä ole enää isää.
Entä minä,MInä rakastan miestäni edelleen, kunnes kuolema meidät erottaa.

Mene ja tarkista tilanne toisella paikkakunalla. Sinua muistaen ja mielessä tukien.

Melkoisen lapsellista olla sitä mieltä, että ei se mun mieheni mutta ne huoraavat naiset....Eiköhän miehesi tehnyt itse oman valintansa. Ja houkutuksiahan on kaikkialla- avioliitossa olevat vaan päättävät, lähtevätkö niiden perään vai eivät. Olet kärsinyt kovasti miehesi uskottomuuden takia. Toivottavasti nyt jo elämä hymyilee... Kaikkea hyvää sinulle.

Mitenhän onkin saman laisia kohtaloita,vai mksi näitä pitäisi kutsua !Olemme oleet melki 20 vuotta saman katon alla, jatkuvasti n. 15. On käsittämätöntä, kun todella voisi nyt alkaa ajatella meidän omia juttuja, vauhti tuntuu kiihtyvän joka puolella muualla muttei oikeen kotona.on hyviä työtilaisuuksia,on sukulaisen auttamisia, aikuisten lasten paajaamista. Lapsenlapsen sai nyt itse,kyllä ajatusmaailma muuttui aivan toiseksi ! Minun lapsenlapsista kun oli kysymys, hyvä kun heidän jutteluunsa vastasi. Jotenkin en jaksa ymmärtää tuollaista asennoitumista. Puolestani olen pitänyt "hänen" lapset ja minun lapset samam arvoisina alusta lähtien. Ja kaikkien kanssa hyvät välit minulla onkin. Välillä tuntuu että haluan pois tästä yksinäisestä parisuhteesta, hän on viikon loputkin niin omissa ajatuksissaan etten viitsi kysellä/jutella paljon.Samoin väsymys näyttää olevan kova. Suunnitelmia oli aikaisemmin ja minä kun uskoin kaiken. Sitten aloin miettiä että taas lupaillaan sitä ja tätä ja kuitenkin tuonnempana on vain ne toiset ihmiset ketä autetaan ja paajataan. Nuoria on jelpattava elämän alussa mutta ei nyt sentään koko ikäänsä kun 30 kymppiä jo mittarissa jne. Olisi niin hyvä kun voisi jonkun kanssa puhella tuollaisia samoja asioita kokeneena. Toisaalta viihdyn yksin. Ymmärtänyt olen kaikkia. Mutta luulen etä rajansa kullakin.

milloin loppuisi kirjoitti:

Mitenhän onkin saman laisia kohtaloita,vai mksi näitä pitäisi kutsua !Olemme oleet melki 20 vuotta saman katon alla, jatkuvasti n. 15. On käsittämätöntä, kun todella voisi nyt alkaa ajatella meidän omia juttuja, vauhti tuntuu kiihtyvän joka puolella muualla muttei oikeen kotona.on hyviä työtilaisuuksia,on sukulaisen auttamisia, aikuisten lasten paajaamista. Lapsenlapsen sai nyt itse,kyllä ajatusmaailma muuttui aivan toiseksi ! Minun lapsenlapsista kun oli kysymys, hyvä kun heidän jutteluunsa vastasi. Jotenkin en jaksa ymmärtää tuollaista asennoitumista. Puolestani olen pitänyt "hänen" lapset ja minun lapset samam arvoisina alusta lähtien. Ja kaikkien kanssa hyvät välit minulla onkin. Välillä tuntuu että haluan pois tästä yksinäisestä parisuhteesta, hän on viikon loputkin niin omissa ajatuksissaan etten viitsi kysellä/jutella paljon.Samoin väsymys näyttää olevan kova. Suunnitelmia oli aikaisemmin ja minä kun uskoin kaiken. Sitten aloin miettiä että taas lupaillaan sitä ja tätä ja kuitenkin tuonnempana on vain ne toiset ihmiset ketä autetaan ja paajataan. Nuoria on jelpattava elämän alussa mutta ei nyt sentään koko ikäänsä kun 30 kymppiä jo mittarissa jne. Olisi niin hyvä kun voisi jonkun kanssa puhella tuollaisia samoja asioita kokeneena. Toisaalta viihdyn yksin. Ymmärtänyt olen kaikkia. Mutta luulen etä rajansa kullakin.

Lue lisää

Minullakin on sellainen olo, että olen hyvin yksinäisessä parisuhteessa. Miehellä tulee ensin työ, ja sitten työ, ja sitten aikuiset lapset, joita on myös paljon jeesattava vielä, ja sitten ehkä minä. Meilläkin mies on viikonloppuisin ikäänkuin poissaoleva, ei tunnu olevan täysin läsnä elämässämme.

Mitä jos antaisimme näiden miesten maistaa omaa lääkettään! Olen itse ainakin yrittänyt luoda omaa elämää mahdollisimman paljon. Minulla on monta hyvää ystävätärtä, joita tapaan ja on omia harrastuksia, ym. Mutta kyllähän sitä yhteistäkin menoa pitäisi olla. Säilyisi yhteenkuuluvuuden tunne. Tosin mieheni tuntuu olevan kivestä ja puusta, ei hän noteeraa, vaikka menisin kuinka paljon yksin jonnekin. Tai ei siis ainakaan näytä sitä, eikä ole kiinnostunut.

Ja mitäs sanotte siitä, että kun hän sitten on kotona, ja jos vaikka seuraavana päivänä on varhainen nousu ja tiedossa tiukka päivä, hän haluaa nukkua toisessa huoneessa, tai sitten lähtee jo illalla sinne työpaikkakunnalleen. Ymmärrettävää toki, mutta silti olen vähän loukkaantunut. Koen itseni lähes häiriötekijäksi. Hänhän saa viettää viikossa jo monta hyvää yötä ihan yksikseen siellä toisaalla.

Tässä ihan tarkoituksella sanoin miehelleni, että hänhän voisi olla koko viikon su-illasta pe-iltaan reissussa, ellei olisi valitettavasti hoidettava välillä asioita täälläkin päässä. Kyllä hän siihen sanoi, että tottakai hän haluaa tulla välillä kotiinkin käymään. Ja kyllä sen tiedän ja uskon, mutta välillä iskee pieni piru minuun, ja pitää vähän piikitellä.

Uramiehen vaimo kirjoitti:

Minullakin on sellainen olo, että olen hyvin yksinäisessä parisuhteessa. Miehellä tulee ensin työ, ja sitten työ, ja sitten aikuiset lapset, joita on myös paljon jeesattava vielä, ja sitten ehkä minä. Meilläkin mies on viikonloppuisin ikäänkuin poissaoleva, ei tunnu olevan täysin läsnä elämässämme.

Mitä jos antaisimme näiden miesten maistaa omaa lääkettään! Olen itse ainakin yrittänyt luoda omaa elämää mahdollisimman paljon. Minulla on monta hyvää ystävätärtä, joita tapaan ja on omia harrastuksia, ym. Mutta kyllähän sitä yhteistäkin menoa pitäisi olla. Säilyisi yhteenkuuluvuuden tunne. Tosin mieheni tuntuu olevan kivestä ja puusta, ei hän noteeraa, vaikka menisin kuinka paljon yksin jonnekin. Tai ei siis ainakaan näytä sitä, eikä ole kiinnostunut.

Ja mitäs sanotte siitä, että kun hän sitten on kotona, ja jos vaikka seuraavana päivänä on varhainen nousu ja tiedossa tiukka päivä, hän haluaa nukkua toisessa huoneessa, tai sitten lähtee jo illalla sinne työpaikkakunnalleen. Ymmärrettävää toki, mutta silti olen vähän loukkaantunut. Koen itseni lähes häiriötekijäksi. Hänhän saa viettää viikossa jo monta hyvää yötä ihan yksikseen siellä toisaalla.

Tässä ihan tarkoituksella sanoin miehelleni, että hänhän voisi olla koko viikon su-illasta pe-iltaan reissussa, ellei olisi valitettavasti hoidettava välillä asioita täälläkin päässä. Kyllä hän siihen sanoi, että tottakai hän haluaa tulla välillä kotiinkin käymään. Ja kyllä sen tiedän ja uskon, mutta välillä iskee pieni piru minuun, ja pitää vähän piikitellä.

Lue lisää

Niimpä.Minustakin epämiellyttävää kun mies ei reagoi mitä arkipäivässä on menossa. Onko mielestään niin tärkeät omat asiat, ettei käestä tapahtumiin. Vai mikä tekijänä voi olla. Toisaalta en ole koskaan ollut kyljessä nyhjääjä, vaan halunnut myös sen oman tilan, jota hän ei, suuri ihme kyllä, alkuaikoina käsittänyt. Katson, ei niin suuria projekteja ole kyllä hänellä nyt menossa,etteikö ehtisi keskittyä kodin asioihin. Luottamus on jotenkin ollut aina kumminkin puolista, sen olen kokenut.Aikoinaan autoin iäkkäitä vanhempiani,tein kahtatyötä ja omat sekä hänen lapset olivat muuttamassa kotoa ja tuo pari suhde siinä.
Tuolloin oli mahdollisuus vetäytyä/lähteä onneksi omaan rauhaan joinakin viikon loppuina. Nautin suunnattomasti noista vapaista luonnossa; yksin. Muutaman kerran sain selittää menettelyni syytä.Sittemmin nuo lomat ovat jääneet pois kuvioista ja olenkin ajatellut ottaa ne nyt jälleen "käyttöön".
Ehkä miehet tuntevat olon turvalliseksi, tietäen puolison olevan kotosalla. Asiat rullaavat jne.Minun mieheni ottaa vielä mukaansakin hoitamattomia kotiasioita ja toimittaa ne reissunpäällä. Ja onhan niitä oikeasti niitä asioita, tiedän sen, vaan voisi joskus sanoa ei ihmisille, jäisi sekin aika meidän kesken.
On tosi ettei mitkään ruikutukset kannata eikä ole mieltä riidelläkään. Tehdään kaikkea mistä itse välitämme, vaikkakin sitten vähän kauempana kodista ja kotiseudulta. - Mieheni saapuu tyhjään kotiin usempana viikonloppuna tänäsyksynä.

milloin kirjoitti:

Niimpä.Minustakin epämiellyttävää kun mies ei reagoi mitä arkipäivässä on menossa. Onko mielestään niin tärkeät omat asiat, ettei käestä tapahtumiin. Vai mikä tekijänä voi olla. Toisaalta en ole koskaan ollut kyljessä nyhjääjä, vaan halunnut myös sen oman tilan, jota hän ei, suuri ihme kyllä, alkuaikoina käsittänyt. Katson, ei niin suuria projekteja ole kyllä hänellä nyt menossa,etteikö ehtisi keskittyä kodin asioihin. Luottamus on jotenkin ollut aina kumminkin puolista, sen olen kokenut.Aikoinaan autoin iäkkäitä vanhempiani,tein kahtatyötä ja omat sekä hänen lapset olivat muuttamassa kotoa ja tuo pari suhde siinä.
Tuolloin oli mahdollisuus vetäytyä/lähteä onneksi omaan rauhaan joinakin viikon loppuina. Nautin suunnattomasti noista vapaista luonnossa; yksin. Muutaman kerran sain selittää menettelyni syytä.Sittemmin nuo lomat ovat jääneet pois kuvioista ja olenkin ajatellut ottaa ne nyt jälleen "käyttöön".
Ehkä miehet tuntevat olon turvalliseksi, tietäen puolison olevan kotosalla. Asiat rullaavat jne.Minun mieheni ottaa vielä mukaansakin hoitamattomia kotiasioita ja toimittaa ne reissunpäällä. Ja onhan niitä oikeasti niitä asioita, tiedän sen, vaan voisi joskus sanoa ei ihmisille, jäisi sekin aika meidän kesken.
On tosi ettei mitkään ruikutukset kannata eikä ole mieltä riidelläkään. Tehdään kaikkea mistä itse välitämme, vaikkakin sitten vähän kauempana kodista ja kotiseudulta. - Mieheni saapuu tyhjään kotiin usempana viikonloppuna tänäsyksynä.

Lue lisää

Olin itse reissumiehen muijana vuosikymmeniä ja tarinanne on todella tuttua.Kyllä se valitettavasti on niin ,että he viettävät täydellistä kaksoiselämää. On turvallista olla se perhe ja koti kulissina jos maailma lyö korville ja on aina paikka mihin palata silloin kun ne nautiskelusuhteet kariutuu.Tämä voi olla kovaa tekstiä, mutta kyllä niissä ympyröissä on se miehen mitta että pystyy ja uskaltaa elää nautiskellen eli suhteita täytyy olla vähän joka paikassa muuten ei kuulu oikein joukkoon. Toiset lyhyempiä jotkut vuosikausia kestäviä.
Se on niin kuvaan kuuluvaa etteivät he enää tunne edes tekevänsä väärin.
Koti on vain se vierailupaikka enemmän he ovat kotonaan tuolla maailmalla. Me naiset olemme niin vastuuntuntoisia , että hoidamme kodin, lapset ja sen arjenpyörityksen, miehet tulevat, silloin kun se heille sopii.Viikon työn ja useampi iltaisen ravintolassa istumisen jälkeen ei enää jaksa kotona muuta kuin levätä ja vaimoltahan voi odottaakin hyvää huolen pitoa kun ollaan viikot poissa.Ei heille tule mieleenkään, että se vaimokin voi olla todella väsynyt ja kaivata aivan muuta kuin sitä passattavaa miestään makaamaan sohvalle.Jos vaimo yrittää muistuttaa tämän perhe oy:n velvollisuuksista niin työvelvollisuudet kutsuvat yhä enemmän eli viikonlopputöitä alkaa ilmestyä yhä enenevässä määrin.Kyllä se on totuus, että reissumiehien on todella vaikeata sopeutua takaisin normaaliin kotielämään edes eläkepäiville.Se on liian "pliisua elämää".
Kyllä se on naiset niin, että itse meidän täytyy omasta hyvinvoinnista huolta pitää.Etsikää mahdollisuuksien mukaan itsellenne harrastuksia joissa saatte kontakteja muihin kanssasisariin ja voitte peilata sitä omaa elämäänne jos tuntuu, että seinät alkavat kaatua päälle siinä jatkuvassa perheen ja kodin yksin pyörityksessä.Ja ennenkaikkea, arvostakaa itseänne yksilöinä joilla on myös oikeuksia eikä vain velvollisuuksia.Ja niistä kannattaa aina silloin tällöin jollain lailla muistuttaa sekä itselle että kumppanille.Toistahan emme voi muuttaa vaan meidän itse on tehtävä muutoksia joilla voimme asioihin vaikuttaa.Masennuksen ei kannata antaa hiipiä elämään vaan heti kun huomaatte väsymyksen ja alakulon oireita, tehkää jotain mikä piristää.
Turha on odottaa, että joku muu sen huomaa ja tekee jotain.Piristävää syksyä Teille kaikille.

Valitettavasti moni reissumies menee kaksoielämään vieraine kumppaneineen. Toisilla on eri reissupaikkakunnilla vakiakat oottamassa. Miksi roikkua suhteessa, joka ei tyydytä. Miksi te naiset suostutte kotiorjiksi, joilla mies on passattava kotona joskus piipahteva kunniavieras.

Vaikka oletkin nainen,ja reissu hommissa ni samoin se läheisyyden kaipaus tuntuu sinunkin puserosi alla.Ja tilaisuuden tullen etköhän vain kokeile, jos kukaan ei nää. Sit se on vain se yks kerta ,tai jatkuu.Riippuu siitä kaverista?