Potter parodia *JaTKuu*

Jiro kirjoitti:

Hän keskittyi penkomaan hula-hulahamettaan. Hän etsi jotain. (hmm…) Kesken kaiken etsinnän hän kuitenkin kuuli kuorsausta ja kohotti katseensa ojassa kuorsaavaan kanaan. Aatua hymyilytti hänen katsoessaan kanaa, hän hymähti ja sanoi:
”Olisi pitänyt arvata.”

Aatu oli löytänyt etsimänsä. Hän otti sen esiin hula-hulahameen kätköistä. Esine näytti hopeiselta savukkeensytyttimeltä. Aatu käänsi sen auki, laittoi savukkeen suuhunsa ja sytytti sen. Sitten hän veti pari henkosta ja laittoi sytyttimen takaisin hameensa kätköihin. Aatu otti neulankokoisen ja
-näköisen esineen tällä kertaa hameestaan ja viuhautti sitä. Kaikki katuvalot sammuivat. Katu oli pimeä. Siellä ei palanut ainutkaan valo. Ainut valonlähde oli kauempana loistavat, nyt heränneen kanan juomien utuiset silmät.

Dumletikkari käveli kanan luo ja sanoi:
”Hassua nähdä teidät täällä, professori McKanala.”
Hän kääntyi hymyilemään juopuneelle kanalle, mutta se oli kadonnut. Hän näki vain kaukana tiellä kanan huojuvan takamuksen kun se viipotti menemään kahta puolen tietä.
”Mutta professori McKanala, mihinkäs nyt noin kiire tuli?”
Kana oli hävinnyt roskapönttöjen taakse. Sieltä kuului hetken aikaa yökkivää ääntä ja sitten takaisin palasi, ei kana, vaan nainen, jonka silmien alla oli juuri samanlaiset silmäpussit, kuin kanallakin oli ollut. Hänelläkin oli yllään hula-hulahame, joka oli hiukan sotkuinen. Hänen mustat hiuksensa roikkuivat elottomasti hänen kasvoillaan ja hänellä oli selvästi laskuhumala.
”Mistä hokasit, että se oon mä,” hän kysyi vihaisesti.
”Professori hyvä, en ole koskaan nähnyt kanan olevan noin juovuksissa.”
”No, olisit itekki kännissä, jos… äh, unohda,” tiuskahti McKanala.
”Hyvä, että sinäkin olet saanut juhlia. Näin matkalla varmasti kymmenet pidot,” sanoi Dumletikkari
”Jeah, kaikki tosiaan bilettää kokoajan, ” nyyhkytti Mc Kanala itku kurkussa, ”Luulis että neki osais varoo. Möllitki on hokannu ne pienet fantit, jokka lentelee siis niiq ympäriinsä siis niinq…”
Tässä vaiheessa McKanala parkui jo täysin voimin.
”Eihän se nyt noin vakavaa ole, ” Dumletikkari lohdutti, ”Otapas näitä namuja”
McKanala katsoi Dumletikkariin tyrmistyneenä ja tokaisi:
”Kai sä tiiät, etten ees kännissä lankeas namusetiin, kyllä mä tiiän, mitä sä oon niihin sun mässyihin laittanu.”
”No en minä väkisin…” sanoi Dumletikkari.
”Siis nyt niinq asiaan… siis onx SE jäbä niix delannu?”
”Professori hyvä, kyllähän sinä voit SITÄ nimellä kutsua. Minä en ole ikinä käsittänyt miksi kukaan pelkää lausua Wattimaan nimeä.”
”No et sä kyll voikkaan hiffata sitä, ku SE…tai no Wattimaa pelkäs ainoostaan sua.”
”Nyt sinä imartelet. Viimeksi olin näin punainen, kun matami Pomppija yllätti minut *köh* oudosta tilanteesta.” Syvässä pimeydessä loisti punakka valo, joka tuli Dumletikkarin naamasta.
McKanala kysyi:
”Siis hei kuule ny jäbä. Mitäs sille niiq nyt sit oikeest happened?
”Lilli ja Janne kuolivat Wattimaan hyökätessä, mutta kuin ihmeen kaupalla Halli jäi henkiin.”
McKanala rupesi nyyhkyttämään surkeasti ja kysyi:
”Miten Halli selvisi?”
”Me voimme vain arvailla, mutta luultavasti siinä on jotain tekemistä ilmanvaihdon ja peilin kanssa. Eli siis hän haisi – Siitä lisänimi.”

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä