kerran olen sieltä pois joutunut lähtemään ... ja kaipuu on pysyvää takaisin..nyt vain on omat lapset täällä etelässä ja vaikea siirtää heitä Nurmekseen.
Mutta jos vielä haaveilla saa näin nelikymppinen niin nurmes/valtimo linjalta jos miehen löytäis niin ei sitä koskaan tiedä mitä elämä sois. Kehukaa vaan kaupunkianne ja pitäkää sitä arvossa. Olette siellä herrankukkarossa. [email protected]
Mutta jos vielä haaveilla saa näin nelikymppinen niin nurmes/valtimo linjalta jos miehen löytäis niin ei sitä koskaan tiedä mitä elämä sois. Kehukaa vaan kaupunkianne ja pitäkää sitä arvossa. Olette siellä herrankukkarossa. [email protected]
Vastaukset 14
Vanhimmat
kaipuu sinne on koko ajan, olen Syntynyt Nurmeksessa, lähtenyt sieltä 12 vuotiaana, käyn kyllä nykyään useinkin.
Pohjois-Karjala on kaunein paikka maailmassa.
viihtyisi oikeasti Nurmeksessa; ei se taida olla entisensä, tuskin ketään tuttujakaan. Entä kun syksy saapuu ja sataa räntää. Mites talvipakkaset ja rospuuttoaika. Lumien lähdettyä käy aika pitkäksi odottaa Pielisen vapautumista. Näille luppoajoille kun keksitään tekemistä, niin sitten ollaan valmiita kaikki miettimään muuttoa. Niin ja se leipäpuu, kun ei vielä olla ihan kelakkeella eikä osinkotulot ihan riitä elämiseen?
Viime talvena vietin paljon aikaa Nurmeksessa, pakkanen oli välillä 40 asteessa, viihdyin kyllä silloinkin.
Leipäpuu on kuitenkin täällä etelämpänä, joten täällähän se on oltava.
Kesät viihtyisin siellä ilman minkäänlaisia ongelmia, kalastelisin ja kulkisin erämaita.
niin ..kiva kun vastailitte..minä olin 15 vuotias kun jouduin muuttamaan nurmeksesta pois..vuonna -79 . Nyt on eläkkeellä ja tulisin toimeen tekemällä jotain kotona käsin tai olisin tekemättämitään. Minun äitini joka on vanha ja virkeä. muutti täältä etelän humusta takaisin nurmekseen kesäkuussa nuorimman siskonperheen kanssa. Pelkään mennä käymäänkin siellä tiedän minne ihanuuteen he pääsivät ja varmasti viihtyvät. Ei ne pakkaset estä kyllä sitä piti lähtee vikittämään lehtovaarankoulua kohti oli pakkasta -1 tai -41 ja hengissä ollaan. Jokainen vuodenaika on siellä niin vahva ja kaunis..kevät tulee yhdessä yössä ..vau ei voi kun haaveilla.
kipitin ja hiihdin Jokikylän kouluun.
Vanhempani muuttivat takaisin Nurmekseen vuonna 2000, olivat onnellisia, isäni, joka kuoli viime joulu aatonaattona, jaksoi edellis kesään saakka kalastella, marjastella ja vain kulkea katselemassa ja keittelemässä nuotiokahveja.
Haaveilen muutosta sinne takaisin, mutta työ, lapset ja ystävät ovat täällä, luultavasti jossakin vaiheessa Nurmes vie voiton kuitenkin.
niinhän sitä siellä tehtiin...hiihtäen kouluu..heheh kesät talvet.. muistan kyllä..niin samat asiat mullakin mättää täällä etelässä ollessa, omat lapset ovat täällä ja nuorin on murkku-ikäinen niin ei ole ihan heti ekana lähdössä..käymään lähtee ihan mielellään ja nyt varsinkin kun on enemmän sukulaisia siellä. Mut uskon myös minä et jonain päivänä se on mahdollista.
Nuorena piti päästä maailmalle, mutta nyt vuosi vuodelta kaipuu kotiseudulle vahvistuu.
Ehkä joskus tapaamme siellä keitellen nuotiokahvia ja iloiten paluustamme Nurmekseen.
toivottavasti näin tapahtuu ..teemme sit lehti-ilmoituksen ja tapaamme nurmesrannassa ja katselemme pielisen pintoo.. ja nautitaan ajatuksesta et kiire jäi tänne etelään ja elämä on elämisen arvoista..ihania ihmisiä ja luonto ja rauhallisuus voi voi kun kaipaan sinne..
Laiviksessa vai sotkalla?
Melkein punastuttaa, kun muistelee teinipussailuja molemmisaa paikoissa. HIh!
Kun saisi sen tunteen taikaisin, maksaisin siitä helposti useamman kuukauden brtulon;)
kuule se on se laivaranta..mun eka pussailupaikka oli hyvärilänristeyksessä iso kivi..siinä pysähtyi ainakin silloin linja-auto joka tuli ja meni lieksaan. Jos nokka kohti pielistä ja kunnalliskotia..nykyistä kurssikeskusta , ja vasemmalle jos lähdettiin mentiin revonojalle päin siinä tuli se haapalaisen kauppa..voi niitä aikoja.
että muillakin on samoja muistoja. Nuotiopannuja..
Taitaa meidän ikäisten monet vanhemmat menneen takaisin Nurmekseen. Myös minun.
pojan, jotta tunteepa ihminen ittensä välillä
pieneksi! Tuli nääs kipruiltua pari vuorokautta Pielisellä vastarannan kivikoissa lähes myrskytuulella (=navakka tuuli sääennusteessa). Kyllä irtosi pöly puserosta! Ja onneksi oli peltipaatti, muuten olisin siellä varmaan vieläkin veneenkappaleita keräilemässä.
heissan ..kyllä oli komea ruska nurmeksessakin. Kävin viimeviikolla moikkaamassa siskoani ja tupatarkastuksella heidän uudessa kodissaa ja voe pojat kyllä maalla on mukavaa..
Sydäntä särkien tulin sieltä taas pois ja kesää jäin oottamaan että pääsen sinne takas. No ei niin hyvää että ei jotain pahaakin..tuli otettua taas palasta..eli syötyä kahen ihmisen eestä..siellä syödään jatkuvasti. Mut muuten se luonto ja väriloisto oli ihanaa..pielisessä ei ollu vettä sen vertaa että olisin kaksi pientä koiraa saanut uitettua joten aletaanpa tanssia sadetanssia. Kävin hyvärilässä ja bomballa ja tietenkin porokylässä ja nurmes cityssä.. kivaa oli.
Todellakin tulkaa ihmeessä takaisin, ette varmasti kadu. Minä vietin nuoruuteni Nurmeksessa, olin mm. kuuskytluvun loppupuolen töissä aivan kauppatorin reunassa. Sittten menin naimisiin ja lähdettiin vähän mualimalle. Siellä meni parikymmentä vuotta. Sitten palattiin juurillemme. eikä ole kaduttu. Ei tämä tosin ihan entisensä ole, tosin nyt tätä katseleekin vähän eri vinkkelistä, kuin silloin nuorena. Nyt olen löytänyt luonnon uudestaan, sitten niiden nuoruuden savotoiden jälkeen. Sitä täällä on ja aina löytyy jotain uutta ja mielenkiintoista.
Ne lakkareissut ja muuten vaan patikoimiset. Voitteko kuvitella parempaa???