Tämä kysymys tuli mieleen, kun poika väsäsi esseetä kouluun. Eräs artikkeli kertoi, että rahan käsittelyn oppii kotoa, eli vanhemmat ovat esimerkki. Jos vanhemmat suostuvat nurisematta maksamaan vaikka kuinka huikeat kännykkälaskut, niin nuori ei opi ymmärtämään rahan arvoa.Saatikka suhteuttamaan omia menojaan tuloihinsa.
Meillä on pakko pitää nyörit käsissä ja kaikkien on tiedettävä, että isot hankinnat harkitaan ja lomareissuja varten tehdään loma-kassa, johon säästetään.
Luin, että tuore nuorten uraputki on eläminen sossun varoilla eli toimeentulotuella. Ajat on muuttuneet.
Talouden hallinnassa pito ei ole helppoa. Ihminen hakee mielihyvää. Joskus lama-aikana puhuivat, että karkkien syönti lisääntyi. Se oli mielihyvän hakemista pienellä hinnalla.
Luulen, että ruokahalu kasvaa syödessä. Mikä jollekin on luxusta, on toiselle itsestäänselvää jne.
Meillä on pakko pitää nyörit käsissä ja kaikkien on tiedettävä, että isot hankinnat harkitaan ja lomareissuja varten tehdään loma-kassa, johon säästetään.
Luin, että tuore nuorten uraputki on eläminen sossun varoilla eli toimeentulotuella. Ajat on muuttuneet.
Talouden hallinnassa pito ei ole helppoa. Ihminen hakee mielihyvää. Joskus lama-aikana puhuivat, että karkkien syönti lisääntyi. Se oli mielihyvän hakemista pienellä hinnalla.
Luulen, että ruokahalu kasvaa syödessä. Mikä jollekin on luxusta, on toiselle itsestäänselvää jne.
Vastaukset 13
Vanhimmat
silloin kun sitä on :=)
käytän sitä tjn
ja joskus sitä on wähemmän ja silloin käytän myös wähemmän :=)
,,,
missään tapauksessa?
Muuten elän suu säkkiä myöten, mutta autosta en tingi. Melkein kaikessa voi säästää ja keplotella jotenkin edullisesti, mutta toimivan auton pitäminen maksaa turhan paljon, mutta siitä en enää luovu, kun kerran pääsin eroon romujen rassaamisesta. Ei enää sitä, että myöhästyn yhdellä viikolla töistä useampaan kertaan, kun täytyi tehdä remonttia työmatkalla. Sitäpaitsi... pankkikin tykkää, kun on luotettava koronmaksaja asiakkaana.
1964 mennessäni sveduihin oli työpaikkani tilipäivään aikaa 3 viikkoa.
Möin laivalta ostamani viinat ( 2 x 0,375l ) joilla rahoilla sain kerran päivässä paistetut silakat.
Lauantain ja sunnuntain elin kraanavedellä.
Kuormurin taka-akselin jarrurummut alkoivat tuntua raskailta maanantai-iltapävällä urakkavauhtisessa työssä.
Kävin hakemassa "förskottia" loppuviikon silakoita varten.
Olin joutunut niukkaa rahaa käsittelemään harkiten ennenkin mutta silloin syntyi päätös.
Jos vastaisuudessa näen nälkää niin haluan itse päättää sen ajankohdan, jos mahdollista.
Silavasta olemuksestani voisi päätellä että niitä rupeamia olisi voinut harrastaa.
Vakavasti ottaen. Olemme viimeiset 40-vuotta suunnitelleet karkeasti elämämme raameja vuoden, parin - parinkymmenen vuoden tähtäyksellä.
Asiasta riippuen.
Ainoastaan sairaus on sotkenut suunnitelmia.
Olin lasten (2 kpl) kanssa lomareissulla Turkissa tuossa pari vuotta sitten. Olin kuullut että siellä on edullista suomalaiselle mutta eipä pitänyt paikkaansa.
Olin varannut 500 egee mukaan ja sehän ei riittänyt ensinkään! Onneksi hotelli oli sellainen jossa oli keittomahdollisuudet joten parin päivän kuluttua perille saapumisesta olinkin jo kokkaushommissa :/
Onneksi Alanyassa, siellä rantapaikassa, oli elintarvikemyymälä.
Moka tuli kun tuli ostettua paikalliselta yrittäjältä retki Pamukkaleen. Englanninkielentaitoni on riittävä mutta mikä lie kämmäys tapahtui kun en tajunnut että maksan matkan aikana ruuat itse. Vain päätepisteessä retken järjestäjä maksaa illalliset. Muistan retken myyjän sanoneen, että "you pay on the road." Silti se meni ohi korvien ja luulin oikeasti, että syömme matkan aikana ilman eri veloitusta. Varasin siis kahden päivän retkelle matkarahaa vain satasen mukaan, loput rahat jätin hotellin tallelokeroon.
Katastrofihan siitä tuli. Ruuat: sämpylää, kahvia, mehut, matkan aikana kolmelle maksoi 50 euroa! Huhhuh...ja me oltiin vasta menossa Pamukkaleen ja mulla enää 50 jäjellä.
Emme voineet ostaa edes virvokkeita, vesipulloakaan, mistään pysähdyspaikasta. Nälkä kurni suolia ja vasta illalla saatiin sitten ruokaa. Ja syödessä tiesi, että seuraavan kerran saadaan syödäksemme seuraavan päivän iltana....
Hotellihuoneessa pullotimme hanavettä. Joo, tiedän, ei saisi koska voi saada ties mitä tautia keittämättömästä vedestä mutta olimme pakkotilanteessa.
Tuolla reissulla vanhempi lapsista oppi laskemaan rahan arvon! Kun hän löysi maasta rahan, joka taisi olla jotain 10000 biriä, se oli meille aarre koska sillä sai paluumatkalla ostettua yhden puolen litran vesipullon!
Sen lomaviikon aikana kaikista säästötoimenpiteistämme huolimatta raha loppui niin perusteellisesti että kaksi euroa meillä oli enää kun finskin koneeseen nousimme kotiinpaluuta varten.
Lapsi aikuistui sen jälkeen kummasti. Hänelle tuli aikuismainen ote moneen asiaan, sellainen vastuullisempi. Nykyisin hän jopa jättää jotain ostamatta koska "sillai mä säästän sun rahojas."
Toivottavasti kuopuskin viisastuu. Nykyisin hän on kuitenkin totaali-pissis ja tuhlaa aivan joka sentin jonka saa jostain. Viikkorahaa en anna koska hän ei myöskään halua tehdä rahan eteen mitään.
Lapset ovat erilaisia vaikka samoista vanhemmista ovatkin!
Käyttää vai tuhlata?
Käsitteiden sisältö on erilainen eri ihmisille.
Olemme omaksuneet ajattelutavan että rahalle täytyy saada aina täysi vastike!
Maailmassa ei saa olla mitään niin himottavaa etteikö siitä järkisyillä voi luopua.
Koskee myös rahalla hankittavaa.
Saituus väärässä paikassa voi tulla kalliiksi.
Maksamme kaiken mahdollisen maksuaikakortilla.
Toimii kuin palohälytin.
1. RIKO LASI!
2. PAINA NAPPIA!
= Päätöksenteko on kaksivaiheinen. Impulssiostot ovat jääneet pois. Olemme treenanneet noin kolmekymmentä vuotta. ( Ups! 60 palsta ).
mutta EI ruuan terveellisyydestä ja pienistä herkuista silloin tällöin.
Ruuan terveellisyydestä joskus tingitään, mutta määrästä ei oikein koskaan. Onneksi perusaineksista tehty kotiruoka on suht edullista myös terveellisenä versiona. Se näkyy meillä vaa'assa... pieninä numeroina... ja cooperin testissä suurina :-D
Meillä on selkeä työnjako.
Vaimo hoitaa mm. kaiken rahaliikenteen, hankkimista lukuunottamatta ( no, vähän hänkin ).
Sopii hänelle koska on kotipaikkakunnalla jatkuvasti.
Kaipa hän osaa käsitellä koska ovat riittäneet,lyhyttä, rakentamisen jälkeistä jaksoa lukuunottamatta.
Haittapuolena mahdolliset väärinkäsitykset.
Olin useita perättäisiä viikkoja (arkipäivät) työkeikalla.
Jumppavehkeeni olivat unohtuneet kotiin.
Ostin KKKK-kaupasta, mm. halvimman paidan.
Luottokunnan laskua tarkastessaan vaimo ryhtyi tiukkaamaan: Mikäs tämä naisten pikee paita on? Milles naisille sitä paitoja ostellaan?
Se oli halvin, tarkoitukseen soveltuva paita.
Joten ehkä minäkin oppisin rahaa käsittelemään?
tämän ikäisenä osata käsitellä rahaa:))
jos jotain isompaa hankintaa.niin säästetään:))
mutta ainakin minulla ja varmaan myös muilla on sitä nk maalaisjärkeä mihin rahansa käyttää.ja säätöönkin on jäänyt että pärjää:))
kotoa opittua se on ja olen myös opettanut sen tyttärelleni ei kaikkea voi saada.mitä haluaa.
näin nuorikin oppii sen elämisen taidon:))
Olisko kellään lainata euroa?
ku pitäs äidille soittaa, et lähettäs ....hiukan omiansa, pahus kun viimeset laitoin ruokaan, sillä olisi saanut paljon muuta kivaa..nyt harmittaa ja maha kipee ylen syönnistä :(
Lapset opetetaan pienestä pitäen tuhlaamaan ja ottamaan luottoa johon ei olisi varaa