Sossujen tapa nujertaa kansalainen henkisesti ("auttaa häntä ymmärtämään omat ongelmansa") auttaa heitä valtapyrkimyksissään varsin pitkällä tähtäimellä ja ovelasti.
Sossu sanoo: "Puramme vastustamasi päätöksen jos teet riittävästi parantaaksesi ongelmasi". Hädissään kansalainen kokee tarttuvansa viimeiseen oljenkorteen ja ponnistelee kaikkensa saadakseen sossun hyväksynnän. Hyväksyntää ei tietenkään tule ja päälle laitetaan tietenkin tekosyitä. Todelliset syyt päätökseen ja sen purkamatta jättämiseen tai purkamiseen ovat varsin raadollisia ja ei-julkisia eivätkä niinkään riipu pyydetyistä ponnisteluista. Tässä tilanteessa kansalainen usein herkästi ottaa tekosyyt ainakin osin todesta ja kokee huonommuutta ja riittämättömyyttä.
Hyväksynnän kerjääminen vahvistaa kansalaisessa asennetta: "hullu/hulttio/vammainen huono ja sossu hyvä, siipä kannattaa pyrkiä sossun kaltaiseksi". Vähitellen kansalaisen itsetunto alkaa rakentua sosiaalikaikkitietämisen varaan. Näin se kansalainen vähitellen samaistuu sossuihin.
Tunteilla ja ajatuksilla on tapana mukautua tekojen myötäiseksi ja usein tämä mukautuminen on kivuliasta eli nöyryyttävää. Sillä ei niinkään ole merkitystä miksi teot on tehty. Ponnisteluun haksahtaminen lisää taipumusta luottaa sossuun, mikä aiheuttaa noidankehän.
Nujerretuthan uskovat että he ovat kyvyttömiä hoitamaan asioitaan ja ovat siten riippuvaisia sossuista. Usein nujerretulla on varsin yltiöromanttinen käsitys sossuista ja tämähän on monelle sossulle varsin imartelevaa.
Vastuulliset vanhemmat pyrkivät tukemaan lapsen itsetunnon ja itseluottamuksen kehitystä jotta tämä joskus itsenäistyisi ja tulisi toimeen vanhempien kuoleman jälkeen eli olisi ns. seuraaja.
Mainitsemani henkinen nujertaminen on laitostamista laajasti käsitettynä. Laitoksella on siis motiivi tahalliseen laitostamiseen. Nujerrettu pullasorsa ei kovin helposti asetu sossua vastaan koska henkinen napanuora estää sen. Näin se sosiaalisysteemi työntää lonkeronsa kansalaisen omatuntoon, pikkuhiljaa ja huomaamatta.
Usein nujerretun tunnistaa asenteesta "kyllähän ne sossut ovat kamalia, mutta...". Mutan jälkeiset sanat jäävät useimmiten sanomatta ääneen.
Aika yleinen asenne tällä palstalla.
Sossu sanoo: "Puramme vastustamasi päätöksen jos teet riittävästi parantaaksesi ongelmasi". Hädissään kansalainen kokee tarttuvansa viimeiseen oljenkorteen ja ponnistelee kaikkensa saadakseen sossun hyväksynnän. Hyväksyntää ei tietenkään tule ja päälle laitetaan tietenkin tekosyitä. Todelliset syyt päätökseen ja sen purkamatta jättämiseen tai purkamiseen ovat varsin raadollisia ja ei-julkisia eivätkä niinkään riipu pyydetyistä ponnisteluista. Tässä tilanteessa kansalainen usein herkästi ottaa tekosyyt ainakin osin todesta ja kokee huonommuutta ja riittämättömyyttä.
Hyväksynnän kerjääminen vahvistaa kansalaisessa asennetta: "hullu/hulttio/vammainen huono ja sossu hyvä, siipä kannattaa pyrkiä sossun kaltaiseksi". Vähitellen kansalaisen itsetunto alkaa rakentua sosiaalikaikkitietämisen varaan. Näin se kansalainen vähitellen samaistuu sossuihin.
Tunteilla ja ajatuksilla on tapana mukautua tekojen myötäiseksi ja usein tämä mukautuminen on kivuliasta eli nöyryyttävää. Sillä ei niinkään ole merkitystä miksi teot on tehty. Ponnisteluun haksahtaminen lisää taipumusta luottaa sossuun, mikä aiheuttaa noidankehän.
Nujerretuthan uskovat että he ovat kyvyttömiä hoitamaan asioitaan ja ovat siten riippuvaisia sossuista. Usein nujerretulla on varsin yltiöromanttinen käsitys sossuista ja tämähän on monelle sossulle varsin imartelevaa.
Vastuulliset vanhemmat pyrkivät tukemaan lapsen itsetunnon ja itseluottamuksen kehitystä jotta tämä joskus itsenäistyisi ja tulisi toimeen vanhempien kuoleman jälkeen eli olisi ns. seuraaja.
Mainitsemani henkinen nujertaminen on laitostamista laajasti käsitettynä. Laitoksella on siis motiivi tahalliseen laitostamiseen. Nujerrettu pullasorsa ei kovin helposti asetu sossua vastaan koska henkinen napanuora estää sen. Näin se sosiaalisysteemi työntää lonkeronsa kansalaisen omatuntoon, pikkuhiljaa ja huomaamatta.
Usein nujerretun tunnistaa asenteesta "kyllähän ne sossut ovat kamalia, mutta...". Mutan jälkeiset sanat jäävät useimmiten sanomatta ääneen.
Aika yleinen asenne tällä palstalla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
....nujertaa, sillä joillakin ihmisillä on selvä käsitys oikeasta ja väärästä.
Aina kannattaa taistella oikeuden puolesta.Tiedän et panokset ovat kovat=lapseni,mut pitkällä tähtäimellä totuus kantaa hedelmää ja lapsesi kiittää sinua siitä.
Monille tietysti tulee trauman takia kauhea ahdistus ,kun menettää lapset (syyttömänä).Silloin unohtuu se tosi asia ,et lapsethan kasvavat aikuiseksi ja jokainen voi vanhempana olla silloin paikalla ja hyvittää tämä karmea huostaanotto.Minä ainakin olen heti valmiina, kun lapselleni tulee päätösvaltaa omasta itsestään.Aijon antaa kaikkeni!!!!
Sitä ennen pidän huolen et tapaan lapsiani säännöllisesti ja hoidan itseäni.Sillä enhän ole enään kovin nuori,fyysisestä ja henkisestä terveydestä ei saa mennä tinkiin.
Eivätkä ihan heti saakaan nujerretuksi. Siinä vaiheessa kun antavat minun lapsia pahoinpidellä niin minä eikä lapseni suinkaan nujerru päinvastoin.
Kerran laitoin nimeni paperiin, kovan painostuksen alla. Se pilasi elämäni.
En toista kertaa kirjoita nimeä loisten papereihin, vaikka painostaisivat. Valitsen mieluummin kunniallisen kuoleman kuin alan samaistua tanttoihin tai heitä nuoleskelemaan. Ennen lähtöäni toki ensin käymme siellä saunan takana..............
Tai sitten hiljaa hyvä tulee......!
Lue jos vain voit, lähihoitajaksi ja mene "hoitaan" soskutanttaa sit tulevaisuudessa vanhain kotiin!
jos opiskelen lähihoitajaksi ! Tuossapa oli hyvä neuvo, jumankuta ku ollaan tantan kanssa kahdestaan, seinille heittelisin, kynnet repisin irti, työntelisin neuloja, ties minne, nauttisin, pistänpä heti paperit vetämään .
...eiku vaan kyseleen esim.työkkäristä.
Toinen tie on ammattioppilaitos/instituutti yhteishaulla ja sit pääsykokkeet keväällä!
Ei siihen paljoa vaadita kun kattoo ton ukon siskotkin sinne pääsi vaikka ovat juoppoja.
...nottiin,ei tietenkään lastensuojelun puolelta vaan yksi muu lasten kanssa työskentelevä porukka.
Minulle sanottiin:- Tällaisessa asiassa tarvitaan nöyryyttä,sitä sosku odottaa.(lasten vuoksi)
Minun siis pitää tapattaa itteni, jotta se on lasten etu.Onneksi minä tiedän ettei lasten etu ole se et syyttömänä astun ristille naulittavaksi.
Minun tapaus oli tuo avioerossa huoltajuuden tuleva kamppailu ,jonka mies, ovelasti sit itselleen helpommaksi teki, ilmoittamalla soskuun, minun olevan joku hirviö.Joka sitten uppos täysin.
Kun taas tiedän mieheni olevan psykopaatti en voinut antaa lapsiani miehelle ja kerroin oman kantani miehen kyvyttömyydestä hoitamaan lapsia.
Sosku akka kuitenkin ajatteli ettei minun sanaan ole uskomista(joka on todella outoa,olen elämässäni näyttönä ollut rehellinen)ja päätti katsoa ajan kanssa laitetaanko lapset isälleen.
Onneksi Hallinto-oikeus katsoi ettei miehestäni ole lasten huoltajaksi ja sosku akalla ei vaihtoehtoa.
Sosku akka on monesti sanonut minun olevan viisas ja olenkin, mut todella se viisaus, ei ole ollut tälle kunnalle muuta kun taloudellisesti tappiota tuottava(köyhä kunta)
Nyt minun pitäisi siis alkaa soskun mielestä elään valheellista elämää kun hän niin haluaa(käyttää lapsiani kiristyskeinona).
Minä en ainakaan kykene elämään sen valheen kanssa, mikä minusta on, mieheni kertonut.
Se ei voi olla lasten etu pitkällä tähtäimellä!!!