mua ahdistaa töissä aivan helvetisti. Kärsin jonkinasteisesta masennuksesta, johon osasyynä on juuri työelämä. Tuntuu, etten kertakaikkiaan jaksa olla sosiaalinen, iloinen, puhelias, koska en oikeasti ole sitä. eli en jaksa teeskennellä. koen olevani huonompi kuin työtoverini, koska olen hiljainen, enkä osaa sillä tavalla "pitää puoliani". Työni teen kuitenkin hyvin...
Olen miettinyt, että pitäisiko hakea sairaslomaa vai irtisanoutua. Tuntuu, että nykyistä menoa pää hajoaa. Töitä pitää kumminkin tehdä, että saa rahaa elämiseen. Vapaa-ajallakin työasiat ja ihmiset pyörivät päässä... Pelkään ottaa sairaslomaa, koska ajattelen miten masennukseen suhtaudutaan sairasloman syynä. Sitten kuitenkin sitä jännittäisi töihinpaluuta.
Irtisanoutuminen tuntuisi kaikkein ihanimmalta vaihtoehdolta. Voisi sanoa " mun ei enää ikinä tarvitse tulla tänne"!!!!Kuitenkin tuntuu, että tässä tilanteessa minulla ei ole voimia, että löytäisin uuden työpaikan. Sitten pitäisi selitellä miksi on irtisanoutunut edellisestä työpaikasta jne. Irtisanoutumisesta seuraisi myös karenssi... Olisin varmasti helvetin paljon ONNELLISEMPI, jos ei tarvisi enää mennä nykyiseen työhöni...
olenko työuupunut, masentunut vai oikeasti niin huono ja paha ihminen, etten kelpaa mihinkään? Tuntuu, että olen umpikujassa, en pysty nauttimaan vapaa-ajastakaan täysillä...
Olen miettinyt, että pitäisiko hakea sairaslomaa vai irtisanoutua. Tuntuu, että nykyistä menoa pää hajoaa. Töitä pitää kumminkin tehdä, että saa rahaa elämiseen. Vapaa-ajallakin työasiat ja ihmiset pyörivät päässä... Pelkään ottaa sairaslomaa, koska ajattelen miten masennukseen suhtaudutaan sairasloman syynä. Sitten kuitenkin sitä jännittäisi töihinpaluuta.
Irtisanoutuminen tuntuisi kaikkein ihanimmalta vaihtoehdolta. Voisi sanoa " mun ei enää ikinä tarvitse tulla tänne"!!!!Kuitenkin tuntuu, että tässä tilanteessa minulla ei ole voimia, että löytäisin uuden työpaikan. Sitten pitäisi selitellä miksi on irtisanoutunut edellisestä työpaikasta jne. Irtisanoutumisesta seuraisi myös karenssi... Olisin varmasti helvetin paljon ONNELLISEMPI, jos ei tarvisi enää mennä nykyiseen työhöni...
olenko työuupunut, masentunut vai oikeasti niin huono ja paha ihminen, etten kelpaa mihinkään? Tuntuu, että olen umpikujassa, en pysty nauttimaan vapaa-ajastakaan täysillä...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinun pitää mennä lääkärille. Lääkäri saattaa antaa jotain lääkitystä ja työpaikalla voi ehkä tehdä sellaisia järjestelyitä, että voit jatkaa työtäsi.
Luulen, että sinulla on laillinen oikeus saada apua ongelmiisi. Työssäkäynti on yhteiskunnallekin parempi vaihtoehto kuin työttömyys.
olen käynyt kyllä lääkärissä ja syön tällä hetkellä mielialalääkettä. Olen vasta aloittanut lääkkeiden syönnin, joten pitää vielä odottaa pari viikkoa, jos/kun ne alkaa vaikuttaa..
Hae lääkäriltä apua ja sairaslomaa sillä et ole ainoa väsynyt tänäpäivänä. Jos työpaikalla on asiat päin persettä niin yhteys luottamusmieheen. Kyllä apua löytyy.ÄLÄ POLTA ITSEÄSI LOPPUUN!!!!!
Sinuna harkitsisin myös keskusteluavun hakemista (terapia). Hyvän terapeutin avulla voisit selvittää ehkä syvällisemminkin ajatuksiasi ja syitä huonoon oloosi. Pelkät lääkkeet eivät pidemmän päälle ole toimiva ratkaisu. Sinuna hakisin myös sairaslomaa. Itseänsä ei kannata tuhota toisten ihmisten takia.
kokeilisit tätä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000019121416
Voit ihan hyvillä mielillä ottaa irtiottoja arjesta. Voit mennä hakemaan palkallista sairaslomaa, olet sen arvoinen. Oma hyvinvointi on tärkeintä ja se, että tiedostat omat voimavarasi. Tsemppiä kohtalontoveri!
Hakeudu pian jonkun puheille, joko työterv. lääkärin tai -hoitajan. Yksin älä pyörittele asiaa, keskustelu tilanteesta selkiyttää.
Aivan ensiksi, älä sano itseäsi irti töistä! Sinä saat vuoden sairastaa aivan vapaasti ja sitten voidaan katsoa, että pystytkö töihin. On paljon helpompi sairastaa, kun tietää, että työpaikka odottaa.
Sanot, että sinua jännittää töihinpaluu, jos jäisit sairaslomalle. Sinusta nyt tuntuu siltä, mutta kun olet jälleen terve, niin et ajattele sitä enää niin. Ei nykyään masennus ole niin tavatonta. Hoida vain itsesi kuntoon!
Kerroit, että syöt jo jotain pilleriä, mutta mielestäni tarvitset kuitenkin lomaa (en ole lääkäri vaan kirjoittelen omia kokemuksia ja näkemyksiä). Miksi ei lääkäri kirjoittanut lomaa, vai etkö itse halunnut?
Minkälaista elämää muuten vietät? Onko niin, että et ehdi koskaan lepäämään, vaan teet kaiken aikaa jotain? Hoidat lapsiasi, puolisoasi, vanhempiasi??? Uhraudut muitten puolesta, etkä ehkä ehdi pysähtymään ja vain nauttimaan olostasi ja siitä mitä sinulla on?! Ahdistaako sinua vain töissä?
Voihan olla, että sinulla on vain pitkälle edennyt stressi. Jos stressiä ei hoideta, niin seurauksena voi olla eriasteinen masennus. Sinulla ei ole ainakaan vielä kovin paha, kun kerran pystyt vielä töihin. Ja kun vielä kerroit, että työsi pystyt tekemään hyvin. Vai voisiko olla työuupumus?
Netistä olen lukenut tällaista,
työuupumus:
voimakasasteinen väsymys, työnilon katoaminen, työn kyseenalaistaminen, heikentynyt ammatillinen itsetunto
stressi:
jatkuva väsymys, jännittäminen, huolestuminen, ärtyminen, ahdistuminen, pelko, kivuntunteita rinnassa
Ehdotan, että kirjoittelet kotona kaikessa rauhassa paperille tuntemuksiasi ja näytä se sitten lääkärille! Ei siinä 15 minuutissa ehdi eikä muista muuten kaikkea kertoa. Pyydä vain lomaa ja tee silloin vain sitä, mitä itseäsi huvittaa. Älä kuuntele ketään muuta!
Tsemppiä sinulle! Ja kirjoittele tänne vain. On ihan mukava kuulla, miten pääset eteenpäin.
...vuosi sitten kun aloitin uudessa työpaikassani. Olisin ihan hyvin voinut kirjoittaa ylläolevan tekstin. Mä olin itse kanssa jo lopettamassa, mutta päätin kumminkin jatkaa lääkkeitten voimin. Kyllä ne aamut tulivat helpommiksi ja helpommiksi.
Ei siellä työpaikalla odoteta että sun pitäis tulla höpöttämään hirveesti vaan kun teet työsi hyvin ja vastuullisesti niin sitä kautta saa sitä hyväksyntää vaikka sitä ei itse niin selvästi huomaisikaan. Itsekin vaan tervehdin lähimmät työtoverit "huomenella" ja menen omaan työpisteeseeni tekemään töitä.
Kyllä siellä muutama ihminen on keitten kanssa voi mennä jutskaamaan jos siltä tuntuu...
Itse tutustuin aika hitaasti ihmisiin, mutta se onkin mun tapa. Anna itselles puol vuotta aikaa "sisäänajolle" sinne uuteen työpaikkaan... Tsemppiä kohtalotoveri
Itse oli duunissa vuoden jossa todella rankkaa henkistä kiusaamista.En ole niitä herkempiä ihmisiä mutta masennus painaa ja irtisanouduin duunista kun olin vuoden haun jäkeen saanut uuden paikan.Nyt olen ollut kuukauden uudessa paikassa ja työ on ihana mutta en päässyt vielä eroon masennuksesta enkä osaa iloita tuuristani.Joten ota vaan se pitkä sairasloma ja paranna itseäsi ja saat sairikselta palkkaa.Voit hakea sitten hyvissä voimissa aktiivisesti uutta paikkaa.Anna ihmisten katsella.Taatusti niilläkin on vaikeaa mutta sinä olet ainakin rohkea ja myönnät asian etkä piilottele.Sinä olet tässä elämässä tärkein ei kukaan muu.Olen sanonut että masennus on sitä että vaikka saisin lottovoiton niin se olisi yx hailee ja vetäisin vaan peitoa korville.Mutta me selviämme kyllä vaikka pimeä talvi jo ahdistaakin. Tzemppiä sinulle!